Talouspuhe sisältää useimmiten hyvin länsimaisen tulkinnan: talous näyttäytyy teknisenä ja monimutkaisena järjestelmänä, jonka piirissä olevia asioita mitataan ja ennustetaan kuin luonnontieteellisiä ilmiöitä. Tähän talouskäsitykseen kuuluvat myös korostunut rahatalouden rooli ja syvälle juurtunut vaihtoehdottomuuden ajatus.

Jos näkökulmaa haluaa hieman laajentaa, talouden voi hahmottaa järjestelmäksi, jolla ihmisyhteisö on päättänyt turvata elämänsä edellytykset. Talous on siis ihmisten luoma järjestelmä, jota ihmiset voivat myös muuttaa.

Muutos toki edellyttää, että osaamme kuvitella toisenlaisen talouden: työn, jota tehdään tarpeen vuoksi eikä rahallisen tuottavuuden takia; kaupankäynnin, joka ei tarkoita tuhansien kilometrien rahtikuljetuksia ja pitkiin tuotantoketjuihin häivytettyä riistoa; ruoantuotannon, joka parantaa tulevia viljelyolosuhteita, ei pilaa niitä; hoivatyön, josta veroparatiisiyhtiöt pidetään kaukana; järjestelmän, jossa kenenkään halu luksukseen ei vie toiselta mahdollisuutta eloonjäämiseen.

Ilmastonmuutoksen ja luontokadon vuoksi voimakkaat äänenpainot talousjärjestelmän muutostarpeesta ovat jälleen lisääntymään päin. Kolonialistinen ja kapitalistinen järjestelmä on toki tähän mennessäkin vienyt elämän edellytyksiä ihmiskunnan enemmistöltä, mutta nyt sen aiheuttaman ympäristötuhon pelätään merkitsevän loppua itse järjestelmälle.

Ajatus siitä, että nykyjärjestelmälle ehtisi kehittää vaihtoehtoja käytössä olevan aikaikkunan puitteissa, voi tuntua mahdottomalta. Ympäri maailmaa erilaiset muutosvaihtoehdot – zapatistien itsehallinto, Intian eco-swaraj ja Rojavan demokraattinen konfederalismi – ovat kuitenkin syntyneet vaikeissa olosuhteissa. Keskeistä on se, löytyykö meiltä kykyä ajatella ja toimia toisella logiikalla kuin tällä, joka on saattanut meidät ongelmiin.

Kaikkein epärealistisimpiin odotuksiin pohjaa lopulta käsitys, ettei nykyjärjestelmää tarvitsisi muuttaa ja että voisimme jatkaa etuoikeutettua elämäämme täällä globaalissa pohjoisessa piittaamatta talousjärjestelmämme kestämättömyydestä. Täysin utopistisilta vaikuttaneet vaihtoehdot alkavat tuntua tuon käsityksen rinnalla paitsi toivottavilta myös realistisilta.

Kirjoittaja on monen sortin aktivisti.