Voit kuunnella ääniartikkelin myös lukuisista suoratoistopalveluista, esimerkiksi Spotifysta.

Kaikki, mitä Tom of Finlandille eli taiteilija Touko Laaksoselle lähetetyistä kirjeistä on jäljellä, on tuhansittain leimattuja postimerkkejä. “Hän poltti kaiken siltä varalta, että edessä olisivat vaikeat ajat”, Tom of Finland -säätiön perustajajäsen ja puheenjohtaja Durk Dehner kertoo Kiasmassa. Siellä on esillä Tom of Finlandin homoeroottisen taiteen suurnäyttely Rohkea matka.

Tom ymmärsi, että maailmassa ei mennä tasaisesti kohti parempaa. Välillä voi tulla takapakkia. “Mieti aborttilakia Yhdysvalloissa. Tai miten transyhteisöön on reagoitu.” 

Dehnerin mukaan Tom halusi suojella hänelle kirjoittaneita ihmisiä myös 1980- ja 90-luvuilla, silloinkin kun homoseksuaalisuuden sosiaalinen ja laillinen asema oli muuttunut paljon paremmaksi kuin mitä se oli ollut hänen nuoruudessaan, jolloin ihmisiä vangittiin tai lähetettiin hoitoon homoseksuaalisuuden vuoksi. Natsi-Saksassa tarjottiin yksisuuntainen matka keskitysleirille. 

Tom of Finlandin kuvat näyttivät kaikille, miten miesten välinen rakkaus ja himo voi olla riemukasta ja vapaata.

Maailma ei ole täysin muuttunut. On monia maita, joissa vallanpitäjien mielestä vääränlaisen seksuaalisen identiteetin vuoksi pääsee hengestään, joko virallisesti valtion tai sitten aktiivisten kansalaisten toimesta. Ja edelleen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä on kohonnut itsemurhariski. 

“Eräs minun ja Tomin tuntema nuori mies kertoi meille, miten hänen isänsä, pienen maalaispaikkakunnan helluntailaispastori, tapasi sanoa, kuinka homojen veri on paremmassa käytössä maalina ladon kyljessä kuin virtaamassa homojen suonissa. Sellaisessa lapsuudenkodissa tämä nuori mies kasvoi ja yritti olla tappamatta itseään.”

Tuosta on homoseksuaalille helvetillisen pitkä matka Pride-marssille. Mutta siitä pääsemmekin Tom of Finlandin järisyttävään ytimeen. 

Yhtään liioittelematta voi sanoa, että Kaarinassa opettajapariskunnalle vuonna 1920 syntynyt Touko Laaksonen muutti maailmaa perustavanlaatuisella tavalla. Hänen eroottisessa taiteessaan – jota Tom itse tapasi vaatimattomasti kutsua “likaisiksi kuviksi” ja joka alkuun levisi maailmalle yksittäisinä kuvina huomaamattomissa kirjekuorissa – miehet katsovat toisiaan hyväntuulisesti, jopa lempeästi, valtavat penikset tanassa. Ja perseessä, tai suussa. 

Finlaysonin sisäsiisteihin lakanoihin ja postimerkkeihin ei tosiaan ole painettu niitä kaikkein pornografisimpia kuvia. 

Tom of Finlandin kuvat näyttivät kaikille, miten miesten välinen rakkaus ja himo voi olla riemukasta ja vapaata. Sitä ei tarvitse hävetä tai kätkeä. “Hänen vaikutuksensa juurtui länsimaiseen kulttuuriin, läpäisi sen. Ihmiset eivät oikein edes ymmärrä, kuinka valtava mullistus se oli.” 

Turvasatama

Kanadan Albertasta lähtöisin oleva Durk Dehner oli jo hyvin nuorena tietoinen omasta seksuaalisesta identiteetistään, aivan kuin Touko Laaksonenkin. Dehner otti kaiken irti hippien ja vapaan rakkauden aikakaudesta ja opiskeli taidetta ennen muuttoaan Yhdysvaltoihin. 

Valokuvamallina Los Angelesissa työskennellyt Dehner törmäsi Tom of Finlandin piirroksiin ja sai tämän osoitteen ystävältään Dom Orejudosilta, joka niin ikään teki homoeroottista taidetta  taiteilijanimellä Etienne. He aloittivat kirjeenvaihdon, ja vuonna 1977 Tom tuli ensimmäistä kertaa Los Angelesiin tapaamaan Dehneriä. Tom tunnisti tämän homoeroottisen After Dark -lehden kuvista, joissa Dehner oli poseerannut. 

Dehner esitteli Tomille Los Angelesia ja tutustutti tämän kaupungin homoyhteisöön ja sen tarjoamiin huvituksiin. 

“Olin nuori ja kaunis, ja minulla oli hauskaa. Mutta minulla ei ollut tarkoitusta. Ja sitten seurasin, kuinka jätkät odottivat pitkässä jonossa todella kärsivällisesti ihan vain päästäkseen kättelemään häntä ja kertomaan, että ‘olen tässä tänään sinun ansiostasi’. Nämä tyypit pienistä kaupungeista, he törmäsivät hänen töihinsä kehonrakentajalehdissä ja löysivät niistä turvasataman.” 

Kokemus muutti Dehnerin elämän. “Päätin, että koska hän on tehnyt jotain näin valtavan hienoa meidän kaikkien eteen, minä haluan tehdä jotain hänen hyväkseen.” 

Tom oli vihainen siitä, että hänen töidensä tekijänoikeuksia rikottiin erityisesti Yhdysvalloissa. “Eikä oikeuslaitos lotkauttanut korvaansa jutuille, jotka koskivat pornografiaa. Siispä ratkaisimme asian liiketoiminnan keinoin. Perustimme oman kustantamon ja julkaisimme hänen nimellään hyvälaatuisia kirjoja, joita myimme postimyyntinä.”

Kustantamon perustamisvuonna 1979 Tom of Finland ja Durk Dehner hankkivat Los Angelesista kauniin vanhan talon. Nykyisin se tunnetaan nimellä House of Tom. “Istutimme ympärille tiheän pensasaidan, jotta ihmiset voisivat olla ja elää vapaasti porttien sisäpuolella.”

Tom of Finland -säätiö perustettiin vuonna 1984. Nykyisin säätiö on kotipaikka Tomin oman taiteen lisäksi kaikenlaiselle eroottiselle taiteelle – ja sen tekijöille. “Kokoelmissamme on satoja ja taas satoja töitä. Ja monien niiden töiden mukana tulee myös ihmisten elämäntarinoita.” 

Nyt taiteilijan kotimuseossa House of Tomissa asuu Dehnerin lisäksi hänen puolisonsa S. R. Sharp ja queer-taiteilijoita, jotka voivat hakea residenssipaikkaa talosta. Vieraat tulevat eri puolilta maailmaa ja erilaisista taustoista. “Nuorilla on nykyään niin moninaisia identiteettejä. Eräs vietnamilaistaustainen nuori mies sanoi aluksi, että hän ei varmasti sovi joukkoon. Vastasin, että täällä kaikki sopivat joukkoon.”

Dehner sanoo, että hän elää edelleen kuin nuoruutensa hippiaikoina. “Minähän elän kommuunissa. Siinä on puolensa ja puolensa. Osin joutuu luopumaan yksityisyydestään, ja koska museovieraita käy monta kertaa viikossa, pitää elää hyvin siististi koko ajan. Mutta mitä siitä saamme, joka päivä – niin paljon rakkautta. Ja se tarttuu myös kävijöihin.”

Aistien varassa

Toukokuussa 2023, Rohkea matka -näyttelyn avajaispäivänä, tasavallan presidentti Sauli Niinistö myönsi Durk Dehnerille Suomen Leijonan ritarikunnan kunniamerkin Touko Laaksosen perinnön säilyttämisestä ja tunnettavuuden lisäämisestä. 

Tom of Finlandin eläessä Dehnerin tärkein tehtävä oli taiteilijan työrauhan vaaliminen. Dehnerin mukaan tämä uppoutui piirroksiinsa. “Joskus hän piirsi kuin transsitilassa. Hän ei ollut tietoinen ajasta tai paikasta, piirsi vain. Silloinkin hänen töistään tuli uskomattomia, hän ei tehnyt virheitä. Yksi hänen piirustuksistaan jäi kesken, koska hän teki sitä tuossa syvässä keskittymisen tilassa, ja jälkeenpäin tajusi, että olikin piirtänyt vääränlaiselle, pelkälle luonnospaperille.”

Taiteilijalla oli oma mittarinsa poikkeuksellisen onnistuneille töille. “Tom sanoi, että parasta jälkeä syntyy aina kun minulla on erektio. Ja minä sanoin, että Tom hyvä, tässä minä yritän rakentaa mainettasi vakavasti otettavana taiteilijana, ja sinä puhut erektiosta. Mutta viimein tajusin, mistä hän puhui. Kun kiihotumme, meidän aistimme terävöityvät. Ja niin kuvistakin tuli parempia.” 

”Hän ei ollut tietoinen ajasta tai paikasta, piirsi vain. Silloinkin hänen töistään tuli uskomattomia, hän ei tehnyt virheitä.”

Tom of Finland esitti univormuihin, nahkaan, farkkuihin ja stetsoneihin pukeutuneet homoseksuaalit miehet äärimmäisen maskuliinisina, samoin kuin häneen vaikuttanut taiteilija George Quaintance ja hänen aikalaisensa Dom Orejudos. “Tom piirsi kuviinsa maailman, jossa halusi itse elää. Ja sitten hän näytti ne maailmalle, ja muutkin saivat nauttia niistä.” Tomin töiden vaikutuksen myötä uusi mielikuva syrjäytti aiemmin vallinneen stereotypian heikoista, neitimäisistä homoista.

Dehner kertoo, että kaikesta “likaisten kuvien” ansaitsemasta menestyksestä ja huomiosta huolimatta Tom oli aina kovin vaatimaton. “No, hän oli suomalainen. Muu olisi ollut kehuskelua. Jos hän olisi ollut ranskalainen, hän olisi jo kolmannen raapustuksen jälkeen kutsunut itseään taiteilijaksi. Mutta kun hän joskus seitsemänkymppisenä luennoi Californian taideinstituutissa, hän vihdoin myönsi, että oli oikeastaan alusta asti halunnut nähdä, pystyisikö hän vaikuttamaan asioihin.” 

Tomin kuvien maine ja vaikutus levisi yhteisön ulkopuolellekin jo ennen hänen kuolemaansa vuonna 1991, ja hänen taiteensa on ollut jo pitkään popkulttuurin vakiintunutta kuvastoa. Toukon fantasiamaailmasta tuli todellisuutta, ja hänen työnsä avasi ovia seuraavillekin sukupolville. Nykyisin queer-yhteisö hehkuu mustan nahkan lisäksi jo kaikissa sateenkaaren väreissä. 

Kiasman laajassa taidenäyttelyssä Tom of Finlandin rivoimmiksi arvioidut työt ovat punaisilla verhoilla erotetussa tilassa. Sieltä löytyy Dehnerin suosikkiteos. “Se, missä on se persereikä.” 

Värillisessä piirroksessa Hekuma vuodelta 1981 alaston mies makaa selällään haarat levällään. Komistus on asettautunut häntä ympäröivien upseerien saappaiden lomaan. Kiiltävä musta saapas painaa miehen penistä. 

Onko tämä niitä erektiossa piirrettyjä töitä? “Varmasti”, Dehner naurahtaa. “Katso noita yksityiskohtia. Katso hänen silmiään. Kun siirryt sivulle, hän katsoo sinua vieläkin.” 

Useimmissa Tom of Finlandin töissä hahmot katsovat toisiaan. Tässä teoksessa erityistä on se, että persereikäänsä esittelevä mies katsoo kiinteästi, jopa uhmakkaasti suoraan katsojaan.

Mieleen nousevat taiteilijan omat sanat: “Haluan näyttää, että homot voivat olla onnellisia yhdessä ja että heillä on oikeus olla onnellisia yhdessä.” 

Tom of Finland – Rohkea matka -näyttely Kiasmassa 29.10.2023 saakka.

17.10.2023 klo 13: Lisätty tekstiin Hekuma-teoksen nimi ja valmistumisvuosi.