Oikeistopopulistit vastustavat usein vähemmistöjen aseman ja sukupuolten välisen tasa-arvon parantamista yhteiskunnassa. Silti on myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä, pakolaisia, maahanmuuttajia ja naisia, jotka jakavat oikeistopopulistien arvomaailman ainakin osittain.
”On tosi tärkeää, että näistä asioista voidaan puhua ilman, että yritetään leimata ihmisiä. Tai että puhuttaisiin pahoista ihmisistä tai vääristä valinnoista, vaan yritetään ymmärtää eri ilmiöitä”, toteaa Katarina Pettersson, sosiaalipsykologian apulaisprofessori Helsingin yliopistosta. Hänen keskeisiä kiinnostuksen kohteitaan ovat nationalistinen ja radikaalin oikeistolainen poliittinen retoriikka, poliittinen vihapuhe sekä verkossa tapahtuva poliittinen viestintä ja suostuttelu.
Yksi julkisuudessa esiintyvä seksuaalivähemmistöön kuuluva ihminen, joka kannattaa oikeistopopulistisia arvoja, on Samettiorkidea-niminen sisällöntuottaja. Hän on vähän päälle kolmekymppinen lesbo, joka ehti elää kymmenen vuotta transmiehenä ennen detransitoitumista eli paluuta naiseksi. YouTube-kanavansa esittelyssä hän kirjoittaa: ”Olen kansallismielinen konservatiivi ja suhtaudun nykyiseen LGBT-liikkeeseen hyvin kriittisesti. En pidä intersektionaalisesta feminismistä.” Hänen YouTube-kanavallaan on kuusituhatta tilaajaa ja Instagram-sivullaan noin tuhat seuraajaa.
Helsinki Pride -viikolla Samettiorkidea kritisoi sitä, miten kaupunki liputti niin kutsutulla progressiivisella Pride-lipulla, joka osoittaa erityistä tukea rodullistettujen ja trans-ihmisten yhteisöille. Eräällä videollaan hän puhuu esimerkiksi siitä, ettei muunsukupuolisuutta ole olemassa.
Konservatiivisuuden moninaisuus
”Lähtökohtaisesti emme ole koherentteja paketteja, niin että meillä olisi yksi ideologinen vakaumus ja pysyisimme siinä tiukasti. Meissä jokaisessa on aika paljon ristiriitaisuutta”, selittää Pettersson.
Eri vähemmistöryhmiin kuluvat ovat kirjava joukko ihmisiä erilaisilla vakaumuksilla. ”Yksilötasolla voi olla lukuisia syitä siihen, miksi kokee, että oikeastaan populistinen puolue on oma puolue. Vaikka itse kuuluisi seksuaalivähemmistöön tai etniseen vähemmistöön, ihmisellä voi muuten olla konservatiivinen arvomaailma.”
Erityisesti juuri arvokonservatiivisuus yhdistää ihmisiä eri väestöryhmistä. ”Konservatiivisuus voi olla sitä, että vastustaa yhteiskunnan muuttumista tavalla tai toisella”. Oikeistopopulistiset puolueet argumentoivat usein uhkakuvilla, että jos sallitaan jokin edistysaskel, tilanne eskaloituu, ”esimerkiksi väittämällä, että sallimalla homojen avioliitot, pian lapset saavat mennä naimisiin tai miehellä saa olla viisi vaimoa”.
Mikä saa puolestaan maahanmuuttajan tukemaan puoluetta, joka vastustaa maahanmuuttoa ja jonka jäsenet käyttävät rasistista kieltä? ”Tutkimuksessani Ruotsidemokraatteihin liittyneistä maahanmuuttajataustaisista henkilöistä yksi läpileikkaava teema heidän puheessaan oli, että he ovat pärjänneet Ruotsissa ja pystyneet integroitumaan. He kuuluvat ’hyviin maahanmuuttajiin’, jotka ovat populistienkin puheiden mukaan tervetulleita maahan. Nämä poliitikot korostivat uusliberaalia tai individualistista näkemystä siitä, että jokainen kyllä halutessaan pärjää”, Pettersson kertoo. Tähän liittyy hänen mukaansa maahanmuuttajien oma puhe siitä, ettei yhteiskunnassa tarvita rasismin vastaista työtä tai positiivista erityiskohtelua.
Oikeistopopulistiset puolueet ovat tyypillisesti hyvin kansallismielisiä ja konservatiivisia, ja ne vetoavat ihmisiin, joilla on vastaavat arvot. Oikeistopopulismi houkuttaa myös ihmisiä, jotka eivät usko ilmastonmuutokseen tai kannata sen torjuntaa. ”Puolueen kannattaja voi sulkea mielestään pois ne seikat, jotka eivät mahdu ihan siihen omaan näkemykseen, jos yksi seikka on niin tärkeä itselle, että se tuntuu ratkaisevalta.”
”Aitoa tasa-arvoa”
Erityisesti perussuomalaiset ovat taitavia tavoittamaan sellaisia ryhmiä, joiden arvot eivät sovi puolueen ideologiaan tai tavoitteisiin. ”Vaikka perussuomalaisten yleinen linja on aika voimakkaasti se, että he vastustavat homojen oikeuksia, sukupuolten välisen tasa-arvon edistämistä ja feminismiä, kuitenkin he toisaalta vetovat puheissaan siihen, että Suomi on tasa-arvon mallimaa. Heidän mukaansa, jos Suomeen hyväksytään vieraita kulttuureja, yhteiskunnallinen tukipilari eli sukupuolten välinen tasa-arvo kärsii”, Pettersson huomauttaa.
Silti perussuomalaisten puolueeseen on tänä vuonna otettu mukaan esimerkiksi alaikäistenkin naisten seksuaalisesta ahdistelusta syytetty kokoomuksen entinen kansanedustaja Wille Rydman.
”Perussuomalaisten retoriikan mukaan he puolustavat sitä aitoa tasa-arvoa ja alkuperäistä feminismiä, kun taas nämä nykyiset feministit tai sukupuolentutkijat keskittyvät aivan epäolennaisiin, kuvitteellisiin juttuihin. Perussuomalaiset esimerkiksi puolustavat suomalaista tasa-arvoa vastustamalla musliminaisten huntuja.”
Pettersson huomauttaa, että vaikka populistit usein vastustavat homojen avioliitto- ja lisääntymisoikeuksia, he kuitenkin käyttävät homojen oikeuksia argumenttina muslimimaista tulevaa maahanmuuttoa ja koko islamilaista kulttuuria vastaan. ”Että täällä me eletään pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa, jossa tietysti hyväksytään erilaisia vähemmistöjä, mukaan lukien seksuaalivähemmistöt. Näissä muissa maissa taas homot voidaan teloittaa, jos ne kulkevat kadulla käsi kädessä. Tämä keskustelu on myös populismiin liittyvä ristiriita.”
Populistiset puolueet haluavat saada kannattajikseen ihmisiä eri väestöryhmistä. Esimerkiksi perussuomalaisen puolueen varapuheenjohtaja Sebastian Tynkkynen on seurustellut jo vuosia mosambikilaisen Alan Da Silvan kanssa samalla, kun perussuomalaiset ovat sanoneet monia homovastaisia ja rasistisia kommentteja. ”Perussuomalaisille on tärkeää, että heillä on näkyviä seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ja maahanmuuttajataustaisia poliitikkoja. Tällaiset näkyvät hahmot näissä puolueissa toimivat ikään kuin todisteina siitä, että kyllä meillä hyväksytään moninaisuutta.”
Petterssonin mukaan olisi tärkeää analysoida, missä populistiset puolueet ovat onnistuneet paremmin kuin muut puolueet. Miten heidän tukijoitaan voisi houkutella muiden puolueiden kannattajiksi? ”Populistisen oikeistopuolueiden suosion ytimessä on se, että ne väittävät tuntevansa tavallisen ihmisen arjen ja huolet. Muut puolueet koetaan elististisinä.”
Toisaalta perussuomalaiset ovat alkaneet liikkua oikeistolaisempaan suuntaan. ”Nyt kun he ovat mukana hallituksessa, he ovat osa eliittiä, jota ovat aina kritisoineet. Usein hallituskaudet ovat olleet populisteille vaikeita, kun he joutuvat tekemään aika kipeitäkin päätöksiä äänestäjien näkökulmasta.”
Perussuomalaiset antoivat aiemmin ymmärtää pitävänsä nimenomaan köyhien puolta, mutta esimerkiksi hallitusohjelman säästötoimenpiteiden kohdistuminen nimenomaan vähävaraisiin on kallistanut mielikuvaa vahvasti oikealle.
Voima yritti tavoittaa Samettiorkideaa ja Sebastian Tynkkystä haastatteluun.
