Äiti ja gorilla. Kuva: Nils Krogell.

Esittävä taideKirjoittanut Tuomas Rantanen

Voiman tärpit teatterikesään: gorilla olohuoneessa ja Vaara metsässä

Lukuaika: 2 minuuttia

Voiman tärpit teatterikesään: gorilla olohuoneessa ja Vaara metsässä

Äiti ja gorilla. Kuva: Nils Krogell.

Suomessa on vankka kesäteattereiden perinne. Silloinkin kun niiden pääpaino on kliseisessä heinälatoromantiikassa tai kompuroivassa sketsiviihteessä, ne palvelevat yhteisöllisyyden ja taiteellisen itseilmaisun hyveitä.

Teemoiltaan kunnianhimoiseen kesäteattereiden sarjaan kuuluu Itäkeskuksen kesäteatterissa 14.6. aloittava Juha Mustanojan yli 12-vuotiaille tarkoitettu näytelmä Äiti ja Gorilla. Siinä Simasen perheen jäsenet eivät osaa enää puhua toisilleen. Isä Nallen hunajabisnekset ovat ajaneet karille ja äiti Hani haaveilee ­Afrikkaan muuttamisesta. Kaukomaille karkaamisen sijaan hän kuitenkin päätyy ostamaan kotiinsa gorillan, joka alkaa terrorisoida koko perhettä. Näyttelijä Åsa Nybon vetämissä lasten työpajoissa on valmistettu taidetta kesäteatterille ja käsitelty esityksen teemoja.

Kaksi henkilöä makaa maassa sadetakeissa, silmät kiinni.
Metsä meissä. Kuva: Minna Hyvönen.

Tyystin toisenlaista estetiikkaa edustaa Vaara-kollektiivin Kajaanin Pöllyvaarassa 16.6.–19.6. esittämä Metsä meissä, joka on ”metsäretken muotoon rakentunut kävelevä esitys, joka yhdistää kotoperäistä mytologiaa, esittävää taidetta, biologiaa ja metsäluonnon hyvinvointivaikutuksia”.

”Nykykansanteatteria” savolaisilla työväentaloilla esittävä Saimaan teatteri aloittaa Ripari-näytelmänsä kiertueen Juvalta 1.7. Aino Pennasen kirjoittama näytelmä kertoo pakkoeläkkeelle määrätystä papista, joka tekee kaikkensa käännyttääkseen uransa viimeiset riparilaiset uskoon. Ohjaaja Riikka Oksasen mukaan tämän ”kauhukomedian maailmankuvassa ihminen on abstraktiin ajatteluun kykenevä eläin, jolle on luontaista etsiä merkityksiä ja syy-seuraussuhteita sattumanvaraisistakin tapahtumista”.

mainos

Tamperelaisen Teatteri Ivan viimekesäisessä Cafe Crises -esityksessä ilmasto­ahdistus rysäytettiin yhteen pop-starailun ja pinnallisten ihmissuhteiden kanssa. 7.7. ensi-iltansa saavassa immersiivisessä Rosendahl, Rosendahl -esityksessä tutkitaan itsemurhaa ja masennusta sekä niihin liittyvää kollektiivista romantisointia.

Queer-Baby.

Perinteikäs Ylioppilasteatteri on pitänyt kesälaiduntaan Helsingin Mustikkamaalla jo vuodesta 1984. Siellä 16.7. ensi-iltaan tulevassa Jenni Korpelan ja Elena Rekolan Queer-Babyssä kuljetaan John Watersin Cry Babyn ja Baz Luhrmannin William Shakespearen Romeo ja Julian viitoittamalla tiellä: ”Helvetti on irti, kun nuorisokapinallinen Queer-Baby ja kympin tyttö Allison rakastuvat toisiinsa. Tästä eivät ole innoissaan Allisonin isoäiti eikä Queer-Babyn kaveritkaan, joiden mielestä Allison on pelkkä bi-curious heterotyttö.”

1.–7.8. vietettävässä Tampereen teatterikesässä nähdään ranskalaisen Vivarium Studion Farm Fatalen ”surrealistinen visio työttömien linnunpelättimien ekovallan­kumouksesta”. Kotimaisista esityksistä mukana ovat muun muassa nuorten huumeongelmista kertova Oulun kaupunginteatterin Poikani, joka katosi­. Teatteri Avoimien ovien ITE-taiteilija Elis Sinistön elämään perustuva Onnellisinta on olla onnellinen sekä sekä 4 Floors of Whores -kollektiivin suomalaisten teatteriklassikkojen käsittelytapaa murtava niXXXavuori.

24.–28.8. Helsingissä järjestettävä Sampo Festival esittelee nukketeatteria Iso-Britanniasta, Ranskasta, Tšekistä, Sloveniasta ja Kreikasta. Yhteiskunnallista hard­corea tapahtumassa edustaa ainakin ranskalaisen Compagnie à -ryhmän La Conquete – Valloitus, joka tarjoaa ”esineteatteria kolonisoiduille kehoille”. Suomalaisen Teatteri QO:n yli 10-vuotiaille suunnattu paperiteatteriesitys Hannahin pieni teatteri avaa puolestaan Hannah Arendtin käsityksiä ”yksilön ja yhteiskunnan, hyvän ja pahan sekä demokratian ja ihmisyyden kysymyksistä”

Aleksanterin teatterissa 18.8.–4.9. toista kertaa järjestettävä Helsingin Oopperakesä tarjoaa monipuolisen katselmuksen kamarioopperaan ja musiikki­teatteriin. Sen yhteiskunnallisesti päräyttävää antia on esimerkiksi Laura Kaminskyn transteemainen As One -kamariooppera, jossa Hannah ennen (baritoni) ja Hannah jälkeen (mezzosopraano) jakavat päähenkilön roolin. Vahvasti vuorovaikutteinen teos yhdistää nykyoopperan esitystaiteeseen ja videotaiteeseen.

Lisää kesäteattereista Maunulatalon ulkolavalla 16.6. tallennetussa Teatterin politiikkaa & politiikan teatteria -podcastissa. Se on kuunneltavissa osoitteessa voima.fi/audio.