Kun Minskissä alettiin murhata aktivisteja, valkovenäläinen teatteriohjaaja, käsikirjoittaja ja journalisti Andrei Kureichik (s. 1980) sai viestejä, joiden mukaan hän on seuraava. Vuoden 2021 elokuussa hän muutti Suomeen. Kureichik on Helsingissä Artists at Risk -ohjelman turvaresidenssiläisenä.
Länsi-Euroopassa, oikeastaan kaikkialla muualla kuin Venäjällä, 9,5 miljoonan asukkaan Valko-Venäjää on jo pitkään pidetty presidentti Aljaksandr Lukašenkan hallitsemana diktatuurina, jossa sananvapauden ja ihmisoikeuksien tilanne on katastrofaalisen kehno.
“Nyt Valko-Venäjä on Venäjän panttivankina”, Kureichik sanoo surullisena.
Presidentti Aljaksandr Lukašenka on valehdellut kansalle toistuvasti. Kureichik muistelee, miten elokuussa 2020 Lukašenka kertoi ukrainalaisen toimittajan sangen ennakoivassa haastattelussa, että “Valko-Venäjän maaperältä yksikään venäläinen ei hyökkää minnekään”. Tämä tilanne alkoi asteittain muuttua tammikuussa 2022, kun Venäjä toi sotajoukkojaan Valko-Venäjälle. Kureichik sanoi vakaasti, että Venäjä valmistautuu sotaan. Venäjä kiisti moisen ja väitti, että joukkoja on jopa vähennetty, vaikka satellittitiedot kertoivat päinvastaista.
Torstaina aamuyöllä 24.2.2022 Venäjä hyökkäsi Ukrainaan usealla rintamalla. Koska se oli sijoittanut Valko-Venäjälle joukkojaan, se tuli tehneeksi myös Valko-Venäjästä sodan osapuolen.
Ukrainan ja Venäjän maaraja on kaksituhatta kilometriä. Sotatoimissa Venäjälle on hyötyä Valko-Venäjästä, sillä Ukrainan pääkaupunki Kiova sijaitsee maan pohjoisosassa lähempänä Valko-Venäjää kuin Venäjää. Ukrainan ja Valko-Venäjän raja on tuhat kilometriä. Vertailun vuoksi, Suomen ja Venäjän maaraja on 1340 kilometrin pituinen.
Altavastaaja kiri voittoon
Lukašenkan tilanne alkoi kärjistyä keväällä 2020, kun “Valko-Venäjän Navalnyi”, suosittu bloggari Sjarhei Tsihanouski, päätti asettua presidenttiehdokkaaksi vaaleissa. Lukašenka pelästyi ja pidätti Tshihanouskin. Niinpä hänen vaimonsa Svjatlana Tsihanouskaja päätti asettua ehdokkaaksi.
“Lukašenka ei uskonut, että kukaan äänestäisi Tshihanouskajaa”, Andrei Kureichik kertoo. “Täysin tuntemattoman Tshihanouskajan voitto oli todellinen yllätys.”
Tutkimusten mukaan Tshihanouskaja voitti ylivoimaisesti ja sai ehkä jopa 80 prosenttia äänistä, mutta ainakin 60 % suoraan ensimmäisellä kierroksella. Lukašenkaa inhoava kansa äänesti mielellään oppositiojohtajaksi nousutta 1982 syntynyttä kotiäitiä.
“Vaalien todellinen tulos on ollut helppo tutkia”, Kureichik vakuuttaa. “Valko-Venäjällä tehtiin paljon mielipidemittauksia.“
Kansa ällistyi, kun presidentti Aljaksandr Lukašenka ilmoitti vaalien tuloksen: hän itse olikin saanut yli 80 prosenttia äänistä ja Tshihanouskaja vain noin 10 prosenttia.
Kansa raivostui ja ryntäsi kaduille. Suurmielenosoituksia järjestettiin ympäri Valko-Venäjää viikkojen ajan. Kansalaisia pidätettiin, kidutettiin ja surmattiin. 45 000 ihmistä vangittiin, ja poliittisia vankeja on edelleen tuhat. Jopa lapsia viruu vankiloissa.
Monet ihmiset eivät edes tiedä pidätyksensä syytä, kun oikeudenkäyntiä ei järjestetä. Sjarhei Tsihanouski tuomittiin 18 vuodeksi vankeuteen, mutta oikeudenkäyntinä ei moista näytöstä voi pitää.
“Lukašenka ei ole laillinen presidentti”, Kureichik sanoo. Hänen mukaansa Putin on Lukašenkan ainoa toivo. Koska kansan enemmistö inhoaa Lukašenkaa, tämän on saatava tukea Venäjän diktaattorilta. Kun Lukašenka hävisi vaalit, hänen loppunsa alkoi.
“Hänen kansansa inhoaa häntä. Hänen pelinsä on menetetty.”
Putinin tilannetta Kureichik pitää monimutkaisempana.
“Hän on väittänyt haluavansa ottaa haltuun entisen Neuvostoliiton alueet. Ehkä hän yrittää sitä nyt ensin Ukrainan kanssa.”
Kureichik miettii, ettei näillä alueilla ole tulevaisuutta, vaikka Venäjä voittaisi sodan. Jos muu maailma ei haluaisi olla näiden maiden kanssa tekemisissä ja taloudelliset sanktiot tehoaisivat hyvin, Venäjän ja Ukrainan liitosta tulisi Pohjois-Korean kaltainen, suljettu maa.
Vanhat miehet kauhuissaan
“Presidentti Vladimir Putin ja ulkoministeri Sergei Lavrov ovat vanhoja miehiä. Ehkä he ovat myös sairaita, en tiedä. Mutta Putin ainakin pelkää paljon, hän on silminnähden kauhuissaan”, Kureichik on päätellyt. “Putin ei pelkää ainoastaan oppositiota ja mielenosoittajia, vaan hän kammoaa vainoharhaisesti myös omaa lähipiiriään. Siksi hän ottaa heidät vastaan pitkän pöydän päässä. Nykyinen Venäjän johto muistuttaa paljon [Neuvostoliiton pääsihteerin Leonid] Brežnevin politbyroota.”
Jos johtaja on vahva, hänellä on kansan tuki takanaan eikä hänen tarvitse panna ääniä valmiiksi uurnaan, niin kuin Venäjällä ja Valko-Venäjällä on tehty. Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on voittanut Ukrainan puolustussodan myötä sympatiaa puolelleen kautta maailman:
“Hän on mukava kaveri. Minä tunnen hänet. Hän näytteli käsikirjoittamassani elokuvassa kymmenisen vuotta sitten.”
Suomessa Andrei Kureichik on ehtinyt jo pitämään valokuvanäyttelyn, jossa oli ravisuttavia kuvia Lukašenkan hallintoa ja väärennettyjä vaaleja vastustavista mielenosoituksista. Näyttelyyn kuului myös äänitaidetta, eli suomalaiset näyttelijät lukivat Kureichikin teosta Uuden Valko-Venäjän äänet. Kureichikin sanoin teos on ”kollektiivinen tunnustus kansakunnasta, jota on hakattu, raiskattu, nöyryytetty ja tapettu. Se on koottu poliittisten vankien ja muiden maansa hallinnon sortotoimista kärsineiden valkovenäläisten kirjeistä, julkisista haastatteluista ja todistajanlausunnoista. Niistä rakentuu dokumentti aikakaudesta. Dokumentti, jolla on historiallinen merkitys.”
Kuuntele Andrei Kureichikin ja Iida Simeksen keskustelu, joka taustoittaa tätä artikkelia. He keskustelevat englanniksi, ja Simes kääntää tiivistäen suomeksi. Voit kuunnella keskustelun myös Spotifystä.
Uuden Valko-Venäjän äänet YLE Areenassa 26.11.2022 saakka.
