Elokuussa Ruotsissa järjestettyyn Take Concrete Action (TCA) -ympäristöprotestiin ja toimintaleirille osallistui kaksisataa ihmistä. Neljäsosa paikalle tulleista oli Suomesta.
Suoran toiminnan kohteena oli Gotlannissa Sliten kylässä sijaitseva Cementa-yrityksen sementtitehdas ja sille kalkkikiveä toimittava avolouhos, joka näyttää valtavan pommin jättämältä kraaterilta, kuolleelta maalta. Cementa vastaa yksin 3–4 prosentista koko Ruotsin kasvihuonepäästöistä. Lisäksi kalkkikiven louhiminen pilaa pohjavesiä ja vahingoittaa saaren ihmisten ja eläinten elämää.
Cementalla on kuitenkin puolustajansa sen työllistävän vaikutuksen takia, joten sementtitehdas ja kalkkilouhos sekä niiden vastustaminen jakavat voimakkaasti alueen asukkaita. Osa sliteläisistä vastusti saarelle saapuneita mielenosoittajia esimerkiksi kaduilla huutelemalla, kun taas osa antoi myönteistä palautetta ja jopa auttoi tapahtuman käytännön järjestelyissä. Lisäksi paikalliset järjestivät TCA:n kanssa samana päivänä laillisen Cementaa vastustavan mielenosoituksen.
Poliisi vastassa satamassa
Kolmen antikapitalistisen ryhmän, Emilian, Varisverkoston ja A-ryhmän, järjestämälle yhteismatkalle Gotlantiin lähti kymmeniä ihmisiä. Tanssija Sointu Saraste lähti mukaan kuultuaan asiasta Elokapinan kanavien kautta.
”Oli jännä ajatus lähteä Ruotsiin, sillä en ollut aiemmin osallistunut tällaiseen massa-aktioon ulkomailla.”
Matkalaisten saapuminen lautalla Tukholman satamaan muistutti vuosituhannen alun suositusta tieteiselokuvasta Minority Report. Tom Cruisen tähdittämässä tieteisfiktiossa lähitulevaisuuden poliisilla on käytössään Precrime-teknologiaa, jolla ennustetaan laittomuuksien tapahtuminen ennakolta. Ruotsin poliisi päätti ottaa kiinni kuusi ihmistä ”ennaltaehkäisevästi” kertomatta selkeitä perusteita kiinniotolle.
Kiinniotetut kuljetettiin pian säilöönottokeskukseen odottamaan maastakarkoitusta ja viidelle heistä määrättiin kahden vuoden maahantulokielto. Asia päätyi Suomen ja Ruotsin mediaan, ja esimerkiksi maiden Amnesty-järjestöt julkaisivat poliisin toimintaa kritisoineen avoimen kirjeen.
Äänen pitäminen poliisin väärinkäytöksistä tuotti tulosta, sillä asiasta valittaneiden maahantulokiellot peruttiin. Vaikka Ruotsin poliisin rajalla tekemät kiinniotot herättivät matkan osallistujissa huolta, loppumatka sujui suunnitellusti.
Pitkä kuuma aktiopäivä
Gotlannissa majoituttiin teltoissa ruotsalaisten aktivistien rakentamassa leirissä. Ennen aktiota järjestettiin erilaisia koulutuksia esimerkiksi lähiryhminä toimimisesta massa-aktiossa, laillisista oikeuksista ja hyvinvoinnin ylläpitämisestä.
TCA:n järjestäjiin kuuluva ja mediayhteyshenkilönä toimiva Leo ehti vastata kysymyksiin jatkuvasti soivasta puhelimesta huolimatta, Ruotsin isoimmille medioille annettujen haastattelujen keskellä. Toimintapäivää edeltävänä päivänä hän kertoi olevansa ”innoissaan ja hermostunut”. Tapahtumaa oli mainostettu kuukausien ajan ja monissa maissa oli käyty paikan päällä pitämässä infotilaisuuksia. Leo kertoo, että ihmisiä on saapunut eniten paikalle Ruotsista, Tanskasta ja Suomesta. Näistä maista puuttuvat tällä hetkellä tämänkaltaiset massa-aktiot, joten TCA on herättänyt kiinnostusta aktivistien parissa.
Betoni on politiikkaa
Betoniteollisuus tuottaa valtavasti päästöjä globaalisti, mutta eikö Cementan sementtiä kuitenkin tarvita esimerkiksi asuntotuotantoa varten?
”Ruotsissa, luultavasti myös Suomessa ja monissa muissa maissa, on iso pula kunnollisista asunnoista. Erityisesti sellaisista, joissa tavallisilla työväenluokkaisilla ihmisillä on varaa asua. Tässä ei ole kyse talojen materiaaleista vaan politiikasta. Menetämme Ruotsissa koko ajan asuntoja, koska edullisen vuokraamisen sijaan niiden arvoa kasvatetaan pitämällä asuntoja tyhjinä. Jos meillä olisi parempia tapoja säädellä asuntomarkkinoita, myös betonin tarve vähenisi. Täällä valmistettavasta sementistä kaikki ei kuitenkaan mene asuintalojen rakentamiseen, vaan sellaisiin infrastruktuuriprojekteihin, joita emme tarvitse lisää, kuten lentokenttiin, moottoriteihin ja parkkihalleihin.”
Huolellinen valmistautuminen ja organisointityö oli TCA:ssa käsinkosketeltavaa. Tämä koski myös taktiikkaa: ainoastaan tapahtuman järjestäjien ydinpiirillä oli tarkkaa tietoa siitä, mitä itse aktiopäivänä tapahtuu. Aktioon osallistunut Sointu Saraste kertoo päivän tapahtumista:
”Lähdimme marssimaan haalarit päällä. Osallistujana en tiennyt, mitä tulee tapahtumaan. Edellisenä päivänä olimme tehneet harjoituksia, jotka valmistivat joitakin tilanteita varten. Kävelimme pitkään ja kiertelimme Cementan tehtaan ympärillä. Yhdessä kohtaa meille ilmoitettiin, että siirrymme nyt sulkemaan tien, jonne ei ole laillista mennä. Vähän ajan päästä poliisi ilmoitti, että saamme olla paikalla. Samaan aikaan toinen, enimmäkseen ruotsalaisista koostuva ryhmä, sulki tien toisesta kohtaa.”
Kyse oli kalkkilouhokselle vievästä tiestä, jonka väkijoukko sulki rauhanomaisesti. Tie pysyi liikenteeltä suljettuna aamusta iltapäivään.
Yhtiöiden painostusta
Mitä sitten tällaisella yhden päivän ympäristöaktiolla saavutettiin? Leo kertoo, että aktion tarkoituksena oli paitsi sulkea Cementan toiminta väliaikaisesti myös lähettää laajempi viesti.
”Näytimme Cementalle ja muille yrityksille sekä Ruotsin parlamentille, että jos meitä tai luontoa kohdellaan huonosti, me iskemme takaisin. Haluamme osoittaa voimaa, joka pakottaa ottamaan meidät huomioon.”
Leon mukaan toimintapäivän seurauksena Cementan piti ostaa kalkkikiveä louhoksista, työskennellä tuplavuoroilla yliajalla ja siirtää normaalia toimintaansa uusille reiteille. Tämän lisäksi he palkkasivat ylimääräisiä vartijoita ja maksoivat toimintaansa viherpeseviä juttuja paikalliseen mediaan. Kaikesta tästä aiheutui yritykselle taloudellisia kustannuksia. Lisäksi yrityksen toiminnalleen saaneita lupia aiotaan arvioida uudelleen, ja monet toimijat vaativat hallitusta eväämään uusia lupia.
Tavoitteena oli myös tuoda ulkoparlamentaarista vasemmistoa ja ympäristöliikettä yhteen. Tässä onnistuttiin Leon mielestä jo ennen itse varsinaista toimintapäivää, koska eri toimijat olivat valmistelleet tapahtumaa yhdessä kahdeksan kuukauden ajan. Nähtäväksi jää, tuleeko toiminta tavalla tai toisella jatkumaan Pohjoismaissa Take Concrete Action -nimellä. Leo kertoo järjestäjien aikovan jatkaa syksyllä keskusteluja eri toimijoiden kanssa ja kerätä heiltä palautetta Gotlannin aktiosta. ”On tärkeäää, että liikkeet vaikuttavat toinen toisiinsa ja liittyvät yhteen taistellakseen fossiilikapitalismia vastaan. Toivomme näkevämme lisää tämänkaltaista toimintaa Pohjoismaissa!”
Saraste kertoo oppineensa erilaisia tapoja toimia poliittisesti ja tavanneensa uusia ihmisiä. Hänen mielestään on tärkeää, että yrityksiin kohdistetaan suoria mielenosoituksia, joka eroaa eroaa esimerkiksi Elokapinan harjoittamista yleisistä katublokeista. Cementan saaman huomion myötä muutkin sementtiä valmistavat yritykset voivat joutua valokeilaan. Saraste kertoo toiminnan ilmaston puolesta myös parantavan omaa oloa:
”Osallistumalla tällaiseen toimintaan pystyn omalla läsnäolollani nostamaan asioita näkyviin omassa lähipiirissäni ja auttaamaan kasvattamaan aktioihin osallistuvaa massaa. Kun tiedän asioiden olevan huonosti, itselleni tulee parempi olo siitä, että teen jotain konkreettista.”
