Alustatalous on kasvava työn tekemisen ja tuotannon muoto, jonka käytännöt voivat viitoittaa työelämän yleistä suuntaa. Siksi on tärkeä yhteiskunnallinen kysymys, millaisin ehdoin työtä voi teettää. Kaksi Foodoralle ja Woltille työskentelevää lähettiä kertoo alan arjesta. Alustapalveluiden kautta työskentelevät lähetit kuljettavat ravintoloista annoksia asiakkaille.
Englantia äidinkielenään puhuvalla Ramilla on suomalainen IT-alan tutkinto. Hän on tehnyt ruokalähetin työtä kolme vuotta, välillä opiskelun ohessa viikonloppuisin, välillä kokopäiväisesti. Suomalainen Jaska työskentelee alalla osa-aikaisesti. Rami tekee keikkoja autolla, Jaska polkupyörällä. Kumpikin haluaa esiintyä tunnistamattomana.
Rami pelkää, ettei tunnistamisen jälkeen saisi enää keikkoja lähettinä.
”Sopimukseni voidaan purkaa milloin vain ilman perusteita.”
Ruokalähetti toimii yrittäjänä eli omistaa ja huoltaa työvälineensä ja vastaa itse YEL- ja liikennevakuutuksistaan, lomakorvauksistaan ja eläkemaksuistaan. Wolt tarjoaa läheteilleen tapaturmavakuutuksen työajalle.
Varsinkin polkupyörälähetti kohtaa työssään vaaratilanteita.
”Kaksi kertaa on tullut auto päin. Kerran eteen ja kerran kylkeen, onneksi ei käynyt pahasti kummallakaan kerralla”, Jaska kertoo.
Etelä-Suomen aluehallintovirasto (avi) linjasi, että Woltin lähettikumppanit toimivat työntekijöiden tavoin ja yrityksen pitäisi seurata heidän työaikaansa. Muihin avin valvomiin työnantajavastuisiin kuten työterveyshuoltoon, työturvallisuuteen ja vuosilomalain noudattamiseen päätös ei ottanut kantaa. Wolt on valittanut päätöksestä hallinto-oikeuteen.
”Seuraamme uusia työn muotoja ja halusimme lähteä ihan oikeusasteiden kautta selvittämään niiden asemaa. Kaipaamme ennakkopäätöstä ja haluamme samalla saada aikaan painetta työ- ja elinkeinoministeriön suuntaan, jotta pelisääntöjä selkeytettäisiin lainsäädännön kautta”, kertoo Eerik Tarnaala aluehallintovirastosta.
“En voisi tehdä tätä työtä, jos en saisi myös tukia.”
Kellon ympäri, kädestä suuhun
Sekä Rami että Jaska pitävät lähetin työn ikävimpinä puolina lähettien huonoa kohtelua ja tulojen epävarmuutta. Joskus on keikkoja paremmin, joskus huonommin. Silti kevytyrittäjänäkin pitää maksaa YEL-maksut ja muun elämän kulut.
Voi olla niin, että joutuu tekemään koko ajan työtä, jotta saa pakolliset menot katettua, mutta pakollisten elämisen kulujen jälkeen mitään ei jää käteen, molemmat haastatellut kertovat.
Enimmillään Rami teki töitä yli 220 tuntia kuukaudessa eli yli 50 tuntia viikossa, useina päivinä kellon ympäri tai ylikin. Bruttotuloa hän sai alle kolmetuhatta euroa, josta työn kulut kuten YEL-maksu, verot, auton kulut (huollot, bensiini, parkkimaksut), puhelin ja muut kulut veivät yli 2100 euroa. 220 työtunnista jäi käteen noin 800 euroa, alle neljä euroa tunnilta.
”Toiminta perustuu siihen, että aina löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään työtä huonoissakin oloissa”, Jaska kertoo.
Jaska saa asumistukea ja työmarkkinatukea. “En voisi tehdä tätä työtä, jos en saisi myös tukia.”
Läheteistä suurin osa on ulkomaalaistaustaisia, joilla ei ole suomalaista sosiaaliturvaa. Jaska veikkaa, että suomalaisia on kuskeista 10 prosenttia. Rami arvioi, että ”valkoisia eurooppalaisia on ehkä pari prosenttia, 95 prosenttia on Aasian tai Afrikan maista”.
”Läheteillä ei ole ihmisarvoa”
Monissa ravintoloissa kohdellaan lähettejä tylysti. Jotkut ravintolat eivät anna lähettien käydä vessassa, eikä heillä ole muita taukotiloja.
Lähettejä palkkaavien yritysten työkulttuureissa on eroja, haastatellut pitävät Woltia Foodoraa inhimillisempänä.
”Foodoralla läheteillä ei ole ihmisarvoa. Heitä kilpailutetaan toisiaan vastaan ja jaetaan eri luokkiin, ylemmässä luokassa olevat saavat valita työvuoronsa ensin ja siten parhaat mahdollisuudet saada keikkoja. Jos kysyy jotain henkilöstöpuolelta, menee viikkoja ja tulla standardivastaus, josta käy ilmi, ettei kysymystä ole edes kunnolla luettu. Esimerkiksi kun ilmoitin Foodoralle, että pidän taukoa parin kuukauden kuluttua, ja pyysin että saisin sitä ennen mahdollisimman paljon työvuoroja, mutta profiilini siirrettiinkin heti epäaktiiviseksi enkä saanut varata heiltä enää yhtään vuoroja”, Rami harmittelee.
”Woltilla toimeksiannosta näkee heti mistä mihin se on, ja voi valita minkä keikan ottaa. Foodoralta ehdotetaan tilausta, jossa näkyy vain ravintola ja aika milloin se on valmis. Foodorallakin yhdessä vaiheessa näkyi asiakkaan summittainen sijainti kartalla ennen hyväksyntää, mutta toiminto on poistettu, luultavasti koska joitain tilauksia kukaan ei olisi halunnut ottaa esimerkiksi vaikean matkan takia tai siksi, että ravintolasta on huonoja kokemuksia. Nykyään, jos tilauksia hylkää, tulee nopeasti viestejä Foodoralta, että hyväksy jokainen tilaus”, Jaska kertoo.
Jaska on ehdottanut usein toimitusketjuun parannuksia, mutta kahden vuoden aikana mikään ei ole muuttunut. Hän on yrittänyt myös järjestää lakkoja lähettien työolojen parantamiseksi, tuloksetta.
“Aina on ollut ihmisiä, jotka ovat ottaneet keikkoja, koska he tarvitsevat työtä, tehtiin sitä millaisissa olosuhteissa hyvänsä”, Jaska harmittelee.
Kumpikaan ei usko työskentelevänsä lähettinä pitkäaikaisesti. Työ vaatii fyysisesti paljon, eikä vakuutus korvaa kulumia.
”Minulla on ollut rasitusvammoja polvessa ja nilkassa, olen niitä joutunut kuntouttamaan tukisiteiden avulla. En usko, että jatkan tätä työtä pitkään, kun vanhenen ja raihnaistun”, 33-vuotias Jaska jatkaa.
”Kun palaan Suomeen, hankin muuta työtä. Opiskelen lisää, jotta saan koodaushommaa. Myyn auton, ja jatkan ehkä satunnaisesti Woltilla pyörälähettinä”, Rami kertoo.
