Essee, RuokaKirjoittanut Ilona Iida SimesKuvat Juuli Miettilä

Ruoanlaitto ja syöminen, nuo katoavat kansalaistaidot

Syökää kaalia, Simes suosittelee esseessään. Teollisuusmaissa syödään aivan liikaa tehotuotettuja ja prosessoituja elintarvikkeita kuten vetisiä espanjalaistomaatteja. Jättiläiskasvihuoneiden tuotteet vahingoittavat koko maapalloa eivätkä edes maistu millekään.

Lukuaika: 4 minuuttia

Ruoanlaitto ja syöminen, nuo katoavat kansalaistaidot

Voit kuunnella ääniartikkelin myös lukuisista suoratoistopalveluista, esimerkiksi Spotifystä.

Teollistuneissa ja kehittyneissä maissa asuvat ihmislajin edustajat ovat vieraantuneet ruoan olemuksen ymmärtämisestä ja jopa ruoasta nauttimisesta. 

Ihmiskunta on ollut yllättävän mukautuvaista silloinkin, kun muutokset ovat epämukavia ja sanalla sanoen mauttomia. Suurimmat muutokset, joiden myötä käsitykset ”luonnollisesta” ja jopa ”hyvästä” ruoasta ovat hämärtyneet tai jopa kääntyneet kokonaan päälaelleen, ovat tapahtuneet vain parin sukupolven aikana. Muka ”luonnollisena” on alettu pitää pitkälle prosessoitua ja valmistustavoiltaan kuluttavaa ruokatuotantoa.

Ruoka on myös kiusaamisen ja kiukuttelun välikappale. Pienituloiset ihmiset ovat kyllästyneitä siihen, miten toimeentuloa käsitteleviin verkkokeskusteluihin suurempituloiset käyvät kommentoimassa tylysti ”syö kaalia, köyhä”. 

Verkon öyhöttäjien mielestä huono-osaisen ihmisen pitäisi opetella laittamaan halpaa kaaliruokaa ja syödä kotimaisia juureksia kautta vuoden. Köyhien kannattaisi myös hakea syksyisin ilmaista ruokaa kuten marjoja metsistä. Enemmän tienaava tapaa tilata ravintolatason kaalikääryleet puolukkasurvoksen kera noutoruokaa toimittavasta kuljetuspalvelusta, aikamme menestysbisneksestä. 

Kuvituksessa kokki leikkaa kaalia.

Terveelliset juhlajuomat

Kiusaaminen on tietenkin täysin väärin. Silti, ihmisen hyvinvoinnin ja ekologisuuden kannalta, neuvo on aivan oikea. Jos verkon riidankylväjä haluaisi todella olla oikeassa, hän itsekin valmistaisi kaaliruokia ja poimisi marjoja. 

Eräs tärkeä terveellisen ruoanlaiton puolesta puhuva taho on vuonna 1899 perustettu kotitalousneuvontaa antava kansalaisjärjestö, Marttaliitto. Sen aktiivit, martat, kannustavat hekin kaalin ja muiden terveellisten vihannesten syömiseen. 

Martat myös kouluttavat kansaa ruoanlaittoon. Ujoimmat kotikokit, jotka eivät uskaltaudu marttojen keittiöihin, voivat opiskella martta-akatemiassa, marttojen verkko-oppimisympäristössä.

Martat neuvovat kotitalouksia askel askeleelta sienten ja kasvien keräämisestä tai kasvattamisesta kokkaamiseen. Myös ilmastotietoisuus on saavuttanut Marttaliiton, sillä he neuvovat myös hiilijalanjäljen pienentämisessä. 

Marttojen syksyn 2022  juhlajuoma on mustikkasima ja juhlaleivos ruistaikinasta leivottava mustikkakukkomuffini. Vaikka martat ohjaavat sulattamaan mikroaaltouunissa (”nopeuttaa mustikkakukon kypsymistä”) nimenomaan pakastemustikoita, ne voivat toki olla itse kerättyjä.

Puolukat edistävät vatsan, sapen ja maksan toimintaa ja pitävät suoliston terveenä.

Kuuluisa maa- ja metsätaloustieteiden professori Toivo Rautavaara (1905–1987) oli väsymätön luonnonkasvien- ja marjojen puolestapuhuja. Vuoden 1981 bestseller-kirjassaan Mihin marjamme kelpaavat hän innostui puolukasta: ”Puolukka on terveellinen marja, jonka pitäisi täydentää vilja-peruna-lihavaltaista ruokavaliotamme joka aterialla. Puolukathan sopivat yhtä hyvin puuroihin ja lihapulliin kuin pannukakkuun. Ne edistävät vatsan, sapen ja maksan toimintaa ja pitävät suoliston terveenä. Runsas sitruunahappo edistää raudan ja muiden hivenaineiden erittymistä, ja puolukan antibioottiset aineet torjuvat muun muassa munuaisten ja virtsateiden tulehduksia.”

Rautavaara kehotti tekemään puolukasta myös makeaa juomaa. ”Virvoitusjuomista ’puolukkapore’ olisi parhainta. Mutta se tulee nähtävästi liian kalliiksi verrattuna appelsiininkuorisoseesta tehtyihin juomiin”, Rautavaara sivalsi.

Jos suurin osa kansasta söisi Marttojen ja Rautavaaran ohjeiden mukaan, elämä olisi terveellisempää. Itse tehdystä ja edullisesta ruoasta saisi enemmän ravintoa kuin prosessoidusta valmisruoasta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen  tutkimuksen perusteella yli puolet suomalaisista aikuisista käyttää ravintolisiä. Tutkijoiden mukaan lisäravinteet ovat useimmiten turhia, eivätkä pillerit jostain syystä toimi yhtä hyvin kuin vitamiinien saaminen ruoasta.

Kuvituksesa henkilöt pitelevät kaaleja käsissään.

Ruokaa rikkihaposta 

Koska maapalloa on riistetty äärimmilleen ja ruoan tuottamisen hintaa on haluttu mahdollisimman alas, viljelykulttuuria on tehostettu valtavasti. Yksipuolinen tehoviljely köyhdyttää maaperää, ja siksi maahan täytyy kaataa tehokkaita väkilannoitteita. Nämä myös kovettavat maata, joten löpöllä käyvistä työkoneista on tullut aina vaan järeämpiä. 

Luonnon monimuotoisuuden vähentyessä tehoviljely on melkoinen syntisäkki. Silti julkisessa keskustelussa yllättävän usein lannoitetuotanto ja energiaintensiivinen, fossiilisia polttoaineita kuluttava tuotanto näyttäytyy hyvinkin normaalina. 

Luomua vaativat ihmiset ovat monin tavoin oikeassa. Mitä luonnon monimuotoisuuteen tulee, yksipuolinen tehoviljely ei suosi matoja, mönkiäisiä eikä mehiläisiä, ja pienimpien eläinten kadotessa katoavat isommatkin, kuten jyrsijät ja linnut. 

”Luomutilan lannoitus perustuu ensisijaisesti viljelykiertoon ja luonnonmukaisesti tuotetun eloperäisen aineksen lisäämiseen peltoon. Täydennyslannoitusta voidaan käyttää, jos riittävää ravinnemäärää ei saavuteta viljelykierrolla tai omasta tai muusta luomuyksiköstä peräisin olevalla eloperäisellä aineksella”, tietää netissä Yara, entiseltä nimeltään Kemira, joka on Suomen ensimmäinen lannoitetuottaja. Se sai alkunsa on vuonna 1920 perustetusta “Valtion Rikkihappo- ja Superfosfaattitehtaat” -yhtiöstä.

Yksipuolinen tehoviljely ei suosi matoja, mönkiäisiä eikä mehiläisiä.

Ruoantuotannon kulujen kasvu havahduttaa luonnosta vieraantuneetkin, kun poliittinen todellisuus nostaa hintoja yhä enemmän. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja sen vaikutukset energiapolitiikkaan paljastivat, ettei Suomenkaan ruoantuotannon pitäisi olla riippuvaista kallista rikki- ja ammoniakkiyhdisteistä eli väkilannoitteista. Niitä valmistetaan erityisesti maakaasusta, ja Suomeen niitä on ostettu runsaasti Venäjältä.

Muovin meri

Hämmästyttävän monelle tehoviljelty ruoka maistuu suurena herkkuna. Kukaan, joka on koskaan itse kasvattanut tomaattia, ei erehdy luulemaan, että esimerkiksi Espanjassa kasvatettu tehotomaatti maistuu siltä, miltä tomaatin pitäisi maistua. Eli hyvältä. Yhtä aikaa kirpeältä ja makealta. Se tuoksuu hyvältä ja on kirkkaanpunainen, ei punaharmaa ja vetinen. 

Andalusian alueella Almerian kaupungin liepeillä Kaakkois-Espanjassa valtava kasvihuoneiden matto ulottuu meren rannalta pitkälle sisämaahan. Suunnilleen kahden Helsingin eli 400 neliökilometrin (40 000 hehtaarin) kokoinen mauttomien vihannesten tuotantokeskittymä ja nälkäpalkalla työtätekevien, hökkeleissä asuvien vihannestyöläisten alue hohtaa satellittikuvissa suurena, valkoisena läikkänä. Sen kutsumanimi on Mar de Plástico, Muovin meri. 

Mar de Plástico”, Espanja. Voit suurentaa ja liikuttaa karttaa navigointipainikkeilla.

Kun tarkastelee aluetta, on helppo ymmärtää miksi siellä tuotettavat tomaatit ovat paljon halvempia kuin Suomessa kasvatetut. Työntekijän palkka on viitisen euroa tunnilta. Närpiöläinen tomaatinkasvattaja ei liikahtaisi mihinkään moisella liksalla eikä tekisi paahtavassa kuumuudessa orjatyöhön verrattavia pitkiä työvuoroja ilman taukoja. 

Ruokatuotannon eettisyyttä peräänkuuluttava brittiläinen Foodunfolded-järjestö on raportoinut alueen tuottavan joka vuosi 33 500 tonnia muovijätettä, josta suuri osa päätyy Välimereen. 

Voima 8/2022 on ruoka-teemanumero. Jos pidät lukemastasi, harkitsethan Voiman vuositilausta hintaan 39€.

Vuonna 2013  Almerian rannikolle ajautui kuollut kaskelotti. Valasraukan vatsasta löytyi 17 kiloa kasvihuoneiden valkoista suojamuovia. Tiedotusvälineet, kuten brittiläinen Guardian-lehti, tekivät aiheesta isoja juttuja painottaen, että suurin osa Britanniaan tuotavista vihanneksista on kasvatettu Almeriassa valaan syömien muovien alla.

Ethical Consumer -kansanliike vaatii edelleen, että Almerian työntekijöistä pidetään parempaa huolta. Taiteilija Ville Tietäväinen piirsi Näkymättömät kädet -sarjakuvateoksen Almerian appelsiinitilojen orjatyöläisistä jo vuonna 2011. Suomessa Espanjan viljelysten olot eivät ole aiheuttaneet suuria protesteja. Ainakaan vielä.