Internet ja sosiaalinen media muuttavat maailmaamme. Siinä missä yhteiskunnallinen satiiri ennen rajoittui teattereihin ja julkaistuihin teoksiin, nykyisin kuka vain voi avata tilin ja kahmia tuhansia seuraajia mielipiteillään. Motivaationa voi olla halu vaikuttaa, viihdyttää tai luoda jotain uutta. Pikakahvimemegirl-meemi­tili syntyi täyttämään yhden tyhjiön. Tätä juttua kirjoittaessa tiliä seuraa noin 16 000 Instagramin käyttäjää. Meemien kieli on päällepäin kevyttä ja arkipäiväistä, mutta niiden sanoma on kantaaottava. Jopa niin kaantaaottava, että tiliä tekisi mieli ajatella aktivismina.

”Aktivismilta odotetaan puhdasoppisuutta ja strategisuutta. Meemini liittyvät enemmän oman elämäni konflikteihin, niiden keskiössä ovat minun kokemukseni. Tottakai yritän olla tietoinen asioista, mutta en kutsuisi itseäni aktivistiksi”, sanoo tilin ylläpitäjä.

Instagramia selatessa olemme tottuneet kohtaamaan aktivisteja, influencereita ja taiteilijoita. Meemeissä on piirteitä näistä kaikista, mutta ilmiönä ne ovat kokonaan oma luokkansa. Niitä määrittää tietynlainen estetiikka.  Pikakahvimemegirlin kuvastona toimivat kohujulkkikset ja kulttielokuvien tähdet. Antikapitalistiseen sisältöön heijastettuna ne luovat kiinnostavan ristiriidan.

”Paris Hiltonin kaltaiset henkilöt edustavat kiellettyä naiseutta. Tunnetta siitä, että jos haluaa olla vakavasti otettava, niin täytyy tekeytyä tietynlaiseksi. Ikään kuin olemalla kaunis ja seksikäs asettaisi itsensä pelkästään objektiksi, vaikka laittautuminen on osa itseilmaisua ja tavallaan taidemuoto.”

Suosiosta päätellen kokemus on yleinen. Toinen keskeinen osa tiliä on seuraajien kanssa käydyt keskustelut. Arkistoista löytyy pitkiä ja henkilökohtaisiakin viestejä liittyen meemeissä käsiteltyihin aiheisiin, vaikka harva tietää edes tilinpitäjän etunimeä.

”Anonymiteetti on osa meemiskeneä ja brändiä.”

Meemitilit muodostavat kuitenkin tiiviin yhteisön.

”Siihen eivät kuulu pelkästään tilien ylläpitäjät, vaan kaikki, jotka ovat rakentamassa keskustelua. Se on vähän kuin maailma maailman sisällä. Minulla on monenlaisia seuraajia. Kaikki eivät varmasti jaa kaikkia arvojani ja eri ihmisiä kiinnostavat eri jutut.”

Monipuolinen seuraajakunta, suuri määrä ihmisiä ja aktiivista kanssakäymistä. Kuulostaa hyvältä välineeltä levittää ajatuksia. Onko meemitileillä tulevaisuus yhteiskunnallisessa keskustelussa?

”Se on mielenkiintoinen kysymys. Kyllähän niillä on jonkinlaista poliittista painoarvoa. En kuitenkaan koe meem­i­tilejä vallankäyttäjiksi siinä mielessä, että me sanelisimme ihmisille mitä mieltä ­olla tai mitä pitäisi tehdä. Tuntuu että monet, jotka seuraavat poliittisia meemejä, ovat jo valmiiksi aika valveutuneita.”

Pandemia on ajanut suurimman osan meistä koteihimme. Vaikka fyysisesti elämä saattaa tuntua paikalleen jämähtäneeltä, tilanne on netissä päinvastainen. Meemit iskeytyvät tajuntaan nopeasti. Ne ovat ensisijaisesti tapa reagoida. Kun jotain järisyttävää tapahtuu, heijastuu se nopeasti tuttuihin kuvapohjiin. Toisinaan voi olla hankalaa hahmottaa, mistä milloinkin on kyse.

”Kaikkia meemejä ei aina tajua ja se on ihan normaalia. Meemien formaatti on sellainen, että sitten sitä vain siirtyy eteenpäin. Meemit ovat helppo kulutuksen kohde, ne eivät vaadi juuri mitään. Jos haluaa sisälle meemimaailmaan, niin ainoa keino on oikeastaan niiden seuraaminen.”

Somessa kasvaneille nuorille meemit kuuluvat luontaisesti viestintään. Niiden käyttö tuskin vaatii opettelua, mutta tulkintaan voisi olla tarjolla enemmän työkaluja.

”Meemit median muotona on ehdottomasti käsittelemisen arvoinen asia jopa kouluissa. Niissä näkyy aina tekijän mieli­pide ja arvot. Ne eivät ole objektiivisia.”