Lukuaika: 2 minuuttia

Ikäihmisten mediakasvatuksessa tarvitaan hienotunteisuutta

Artikkeli on julkaistu Mediaattorissa.

Mediaattori on Voiman mediakasvatusnumeron (1/2022) liitteenä ilmestynyt tiedotuslehti. Liite tuo esiin kiinnostavia media-alan tekijöitä ja esittelee mediakasvatusmateriaaleja.

Lue lehti ja tutustu materiaaleihin: voima.fi/mediakasvatus.

Pelko voi tulla esteeksi digitaitojen kehittämiselle jo ennen kuin tietokonetta, tablettia tai älypuhelinta on käynnistetty. Henkilökohtaisena avustajana toimiva ylimuoniolainen Elisa Stoor on huomannut ikäihmisten digitaitojen olevan arka aihe. ”Osa kokee älylaitteet niin vaikeiksi, ettei halua niihin edes tutustua”, Stoor kertoo. ”Pelätään sitä häpeää ja kasvojen menettämistä, kun ei osatakaan.”

Muoniossa asuva 74-vuotias eläköitynyt mielenterveyshoitaja Eeva Perttu pitää omia digitaitojaan kohtuullisina ikäryhmäänsä nähden. Samaa palautetta hän on saanut myös kotonaan käyvältä hoitohenkilökunnalta. ”Mutta kyllä minun taitoni vähentynyt on siitä, mitä olen osannut. Mitä vähemmän (laitteita) käyttää, sitä herkemmin unohtuu”, Perttu arvioi.

Sekä Stoorin että Pertun toiveena on mediakasvatuksen tuominen ikäihmisten koteihin. ”Ei voi olla niin, että mennään jonnekin isoon ryhmään, vaan mennään heidän tykö”, Stoor toteaa ja lisää, ”Varovasti, muuten ne juoksee puihin.” Perttu haluaisi, että hän saisi itse osallistua opetuksensa suunnitteluun, jotta opetuksesta olisi hyötyä ja iloa juuri hänelle.

On tärkeää muistaa, että vaikka digitaidot olisivat hakusessa, muuta tietämystä ja elämänkokemusta ikäihmisiltä löytyy. Perttu kommentoi jämäkästi, että iästään ja avuntarpeestaan huolimatta hän ei suinkaan ole höperö. Stoor on asiakkaidensa kanssa huomannut saman turhautuneisuuden. ”Mie olen kuullut just tätä, että he kysyisi, mutta kun heihin suhtaudutaan sitten kuin tyhmään.”

mainos

Osallistumisesta digiympäristöön halutaan kuitenkin pitää kiinni. Pertulle digitaitojen kehittäminen ja ylläpito on sekä pakon että kiinnostuksen sanelemaa. ”En pääse enää liikkumaan, niin asioita on helpompi hoitaa,” Perttu kertoo ja jatkaa,  ”pystyn pitämään jonkinnäköistä yhteyttä entiseen elämääni ja näen hiukan, mitä kavereille kuuluu.”

Lapin yliopiston koordinoiman OdigO-hankkeen tavoitteena on kehittää palveluntarjoajien osaamista tukea ja ohjata aikuisten ja ikääntyvien digitaitoja erityisesti koulutus-, kulttuuri, sosiaali- ja terveyspalveluiden näkökulmasta. Hanke ei ole Stoorille tai Pertulle vielä tuttu, mutta pian on, jos hankkeen projektipäällikkö Susanna Rivinen saa päättää. ”Haluamme hankkeessa lisätä aikuisten ja ikääntyvien digitaitojen tukemiseen liittyvää tietoisuutta ihan lappilaisissa, mutta myös suuremmassa mittakaavassa koko väestössä”, Rivinen kertoo. Lapin yliopiston aiemmin koordinoiman IkäihMe-hankkeen jälkimainingeista vauhtia saaneen hankkeen tarkoitus on tuoda ”osaavia aikuisten ja ikääntyvien digitaitojen ohjaajia Lappiin”.

Tähän mennessä on jo toteutettu ensimmäinen webinaari, verkko-opintojaksoa pilotoidaan ja videotietoiskusarjakin on työn alla. Myös ­medianäkyvyyttä on ehditty kerätä, sekä hankkeen omilla, että muiden kirjoituksilla. Rivinen on jopa saanut puhelinsoiton vieraalta iäkkäämmältä herralta, jonka kanssa hän pääsi keskustelemaan mediakasvatuksesta ja sen tärkeydestä.

Rivisen puheista paistaa vahva innostus ja intohimo ikäihmisten mediakasvatusta kohtaan. ”Mielestäni ihannetilanne ikäihmisten digitaitojen suhteen olisi sellaiset taidot, jotka ovat ihmisen arjen ja asioiden hoitoon riittävät ja ne tukevat jokapäiväistä elämää ja hyvinvointia,” Rivinen summaa. ”Ikäihminen voisi halutessaan osallistua päätöksentekoon, siihen liittyvään keskusteluun ja löytäisi siihen liittyvää tietoa. Hän voisi vaikuttaa omaa elämää koskeviin asioihin!”

  • 22.2.2022
  • Kuvat Anni Vihervirta