Kuvituksessa uurna, seppele, arkku, ihmisiä.

KuolemaKuvat Aleksandra Aksenova

Hautajaiset ovat entistä yksilöllisempiä, mutta uudet hautaustavat eivät ole rantautuneet Suomeen

Vainajan yksilöllisyys on korostunut hautajaisjärjestelyissä enemmän kuin koskaan aiemmin. Läheisille on tärkeää, että vainaja saa näköisensä viimeisen matkan.

Lukuaika: 3 minuuttia

Hautajaiset ovat entistä yksilöllisempiä, mutta uudet hautaustavat eivät ole rantautuneet Suomeen

Suomessa kuolee vuosittain noin 53 000 ihmistä. Evankelis-luterilaisen kirkon seurakunta tai seurakuntayhtymä on hautaustoimilain myötä velvoitettu tarjoamaan hautapaikan kaikille. Kristillisesti vihittyihin multiin päätyy valtaosa vainajista, mutta seurakunta tarjoaa hautasijan pyydettäessä erilliseltä hauta-alueelta myös muiden uskontojen edustajille sekä tunnustuksettomille.  

Suomalaisista 66,5 prosenttia kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Jäsenmäärä on ollut viime vuodet laskeva. Kunnalliset hautausmaat nousevat aika ajoin keskustelunaiheeksi, mutta toistaiseksi kunnille ei ole haluttu lisätä velvollisuuksia. Evankelis-luterilaisen kirkon eduksi on nähty pitkä perinne hautauksen hoitamisesta. 

Osassa suurempien kaupunkien hautausmaista on alkanut loppua tila, ja uusien hautausmaiden rakentaminen on kallista. Perinteinen arkkuhautaus vie paljon tilaa, kun taas tuhkat voidaan laskea uurnalehtoon tai sirotella vainajan toivomaan paikkaan. 

Hautausmaiden merkitys on myös vähentynyt muuttoliikkeen myötä. Harva asuu samassa paikassa koko elämäänsä, joten läheisten haudalla vierailu on hankaloitunut. Tuhkien sirottelu luontoon on yleistymässä, mutta edelleen noin 90 prosenttia vainajista haudataan hautausmaalle. 

Kuolemantutkija ja sosiaalihistorian dosentti Ilona Kemppainen kertoo, että ihmiset ovat melko helposti irtaantuneet siitä ajatuksesta, että jokaisella pitää olla oma hauta ja siellä vierailla.

“Se ei ole välinpitämättömyyttä, sillä muisto vainajasta voi olla tosi tärkeä ja elävä. Vainaja on siellä missä pitääkin, eli ajatuksissa”, toteaa Kemppainen. 

Yksilölliset maahanpanijaiset 

Vainajan yksilöllisyyden huomioiminen on korostunut hautajaisjärjestelyissä. Arkkuja voidaan halutessa personoida erilaisilla puupinnan koristeluilla tai arkkualballa eli arkun peittävällä peitolla. Arkun voi tehdä myös itse, mutta siinä on huomioitava lain määrittämät kriteerit. Suomen Hautaustoimistojen liiton puheenjohtaja Ville-Pekka Jokela kertoo valkoisen yleistyneen arkun värin valinnassa, mutta muuten Suomessa pitäydytään melko perinteisissä malleissa.  

”Kansainvälisiä näyttelyitä kierrellessä olen nähnyt kalan ja Coca Cola -tölkin muotoiset arkut. Nämä olivat aikamoisia puusepän taidonnäytteitä.”  

Arkun sijaan vainajan yksilöllisyys näkyy enemmän siunaus- ja muistotilaisuudessa. Mikä tahansa Metallican biisi ei välttämättä sovellu uruilla soitettavaksi, mutta todennäköisesti jokin vainajan suosikeista. Kukkalaitteen muodolla ja väreillä voidaan tuoda vainajan harrastuksia esille. 

Arkun sijaan vainajan yksilöllisyys näkyy enemmän siunaus- ja muistotilaisuudessa.

Kaikilla ei kuitenkaan ole surun kohdatessa rahaa tai voimia luoda vainajalle yksilöllisiä hautajaisia, ja perinteisesti toimiminen voi myös tuoda turvaa. Jokela ei pidä myöskään kenenkään etuna sitä, että hautajaiset lykkääntyvät mahtipontisten hautajaissuunnitteluiden takia.

”Hautajaisseremonia antaa sellaisen katharsiksen, että tämä matka oli nyt tässä.” 

Omien hautajaisten suunnittelu 

Kuolemantutkija Kemppainen toivoo, että omien hautajaisten suunnittelu lisääntyisi. Hautajaisista ei tarvitse suunnitella hillitöntä elokuvamaista spektaakkelia, mutta voi ainakin kertoa millä tavalla toivoo tulevansa haudatuksi ja haluaako uskonnottomat hautajaiset vai ei. 

Hautaustoimistossa on mahdollista tehdä hautaustestamentti. Siihen voidaan kirjata toiveet aina hautapaikasta muistotilaisuuden tarjoiluun ja musiikkiin saakka. Jos on ollut useamman kerran naimisissa, voi ilmoittaa, keiden ex-puolisoista sallii hautajaisiinsa saapuvan. 

Kuolemantutkija Kemppainen toivoo, että omien hautajaisten suunnittelu lisääntyisi.

”Hautaustestamenttihan ei ole mikään kassakaappiasia, joka aukaistaan vasta perunkirjoituksen yhteydessä. Näistä asioista pitäisi puhua, koska jo hautaustoimilaissakin sanotaan, että vainajan katsomusta ja toivomuksia tulee kunnioittaa”, Kemppainen sanoo. 

Pappia ei ole pakko olla, vaikka ammattimaisuutensa puolesta pappi onkin turvallinen vaihtoehto puhujaksi. Pro Seremoniat tarjoaa myös puhujia ympäri Suomen. 

”Varmasti jokaisesta suvusta löytyy yksi esiintymistaitoinen ihminen, joka voi lukea vaikka muutaman rivin Pablo Nerudaa. Aika monesta meistä sukeutuu hautajaispuhuja, sillä nykyajan opiskelu- ja työelämän myötä ollaan tottuneita puhumaan”, toteaa Kemppainen.  

Valtio rahoittaa hautaamista

Suomessa on käytössä kaksi hautaustapaa, arkkuhautaus ja tuhkaaminen. Vainajista yli puolet tuhkataan, Helsingissä jopa 90 prosenttia. Arkku- ja uurnahautauksen yhteydessä lunastetaan hautapaikka 25 vuodeksi, jolta ajalta peritään myös haudanhoitokulut.

Tuhkausta usein perustellaan sen ekologisuudella, mutta Ville-Pekka Jokela ei näe tuhkaamisen ja arkkuhautauksen ekologisuudessa enää suurta eroa. Etenkin, kun arkku on ympäristöystävällisillä lakoilla käsiteltyä kotimaista puuta ja verhoiltu luonnonmukaisilla materiaaleilla.  

”Tuhkauksesta puhutaan ekologisena, mutta unohdetaan siinä käytettävä fossiilinen polttoaine, ikään kuin se tuhkautuminen tapahtuisi itsestään.”  

Tuhkaaminenkin vaatii arkun, joka luovuttaa lisää energiaa tuhkaamisprosessiin. Ilman puista arkkua uunin lämpötilaa joutuisi nostamaan polttoaineen avulla. Jokelan mielestä tuhkaamisesta puhuttaessa ekologisempana vaihtoehtona, haetaan ekonomiselle ratkaisulle ekologista perustelua.  

mainos
Voiman kannessa Astrid Swan makaa sinisessä vesialtaassa. Altaassa ruusuja ja muita kukkia.
Voima 9/2022 on kuolema-teemanumero. Jos pidät lukemastasi, harkitsethan lehden vuositilausta (39€) tai irtonumeron ostamista (4,90€).

Energiakriisi tulee todennäköisesti nostamaan tuhkaamisen hintaa kuluttajille. Vahvimmin hautaustoimea rahoittaa silti valtio. 

”Kirkkoa on käytännössä kielletty lainsäädännössä käyttämästä kirkollisveroja tuhkaamiseen, joten hintoja kuluttajille on pakko nostaa”, toteaa Jokela.  

Valtio rahoittaa vuosittain evankelis-luterilaisen kirkon yhteiskunnallisiksi määriteltyjä tehtäviä, joihin kuuluvat hautaustoimi, väestökirjanpito ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ja irtaimiston ylläpito. Valtionrahoituksen suuruus oli edellisvuonna 117 miljoonaa euroa.  

”Hautaustoimilain valmisteluissa lukee selkeästi, että 80 prosenttia hautaustoimen kuluista katetaan meidän kaikkien verorahoilla, loput asiakkailta perittävillä maksuilla. Eli maksut kuluttajille ovat vain murto-osa siitä, mitä toiminta todellisuudessa maksaa”, kertoo Jokela.  

Vesituhkaus ja kompostointi

Arkkuhautauksen ja tuhkauksen lisäksi on maailmalla otettu käyttöön uudenlaisia hautaustapoja. Vainajan vesituhkausta eli ruumiin liuottamista emäksisellä vesiliuoksella sekä kompostointia pidetään ekologisempina vaihtoehtoina perinteisille hautaustavoille. Yhdysvalloissa vesituhkaus ja kompostointi ovat laillisia useammassa osavaltiossa.  

Jokelan mukaan on vaikea nähdä uusien hautaustapojen rantautuvan Suomeen, sillä kuolevien määrä vuosittain on niin pieni. Hän kuitenkin kokee, ettei vesituhkauksen ja kompostoinnin käyttöönotto vaatisi välttämättä edes lakimuutosta, vaan uudenlaista tulkintaa. Uusia hautaustapoja tulisi kuitenkin valtion kompensoida yhtä lailla kuin nykyisiä hautaustapoja, jotta hinnat pysyisivät kohtuullisina kuluttajille.  

“Mielestäni valtion rahoilla ei kannata rahoittaa sellaista, minkä vain muutamat ihmiset vuodessa haluavat”, toteaa Jokela.

Artikkeli julkaistiin ensin maksumuurin takana 14.11.2022. Teksti avattiin kaikille lukijoille 21.11.2022. Haluatko sinäkin saada ensilukuoikeuden osaan Voiman verkkoartikkeleista? Tee Voimajengi-tilaus alk. 3€/kk.

  • 21.11.2022
  • Kuvat Aleksandra Aksenova