Lukuaika: 2 minuuttia

Harrastajateatteri Sidoksen Heidi Maria Huotarin mielestä luovuus syntyy vuorovaikutuksessa

Juttu on julkaistu Voima | Teatteri -lehdessä. Se ilmestyi joulu-tammikuun Voiman liitteenä.

Teatterin erikoislehti käsittelee esittävien taiteiden jo elpyviä näkymiä ja puntaroidaan tulevan kevätkauden esityksiä.

Lue liitteen kaikki artikkelit voima.fissä ja Issuussa.

Kevättalvella 2020 Heidi Maria Huotarin Oulun Ylioppilasteatterille ohjaaman Valonkantaja! –näytelmän esityskausi alkoi olla jo purkissa, kun korona sulki Oulun teatterit. Huotari aikoi hyödyntää pakollisen tauon kirjoittamiseen, mutta aika synnyttikin uuden ongelman.

”En keksinyt enää mistä kirjoittaa. Luovuus näyttäisi syntyvän vuorovaikutuksessa. Harrastajateatteria tehdään rakkaudesta lajiin, ja siinä yhteisön arvo korostuu. Koronan helpotuttua pöytä oli puhdas, ja syksyllä 2021 perustimme teatteriryhmä Sidoksen. Sen kautta voimme tehdä sellaista teatteria kuin itse haluamme”, kertoo Huotari.

Huotarin ja Nina Ervastin yhteisohjaus ja kollektiivin esikoisteos Naakka pohjautuu ryhmän oman kuvauksen mukaan ”höyhenen kevyesti” Edgar Allan Poen klassikkorunoon Korppi. Siinä kuvataan miestä, jonka mielenterveys on romahtamassa. Alkutekstin tavoin kaikki alkaa koputuksesta, mutta nykypäivään tuodussa näytelmässä mukana on myös jatkuvasti viesteistä hälyttävä älypuhelin. Yksinäisen miehen monologi keskeytyy, kun huoneeseen ilmestyy suuri lintu. Naakka kiduttaa kärsivää miestä vastaamalla kaikkiin tämän kysymyksiin ”ei ikkään!”.

Päivätyönään mielenterveysohjaajana toimiva Huotari sai idean näytelmään asiakkaaltaan.

”Hän puhui siitä, miten ajankohtainen Poen teos on vieläkin. Se ei kuitenkaan ole helppolukuinen ja vaatii tulkintaa. Aloin kirjoittamaan aiheesta, ja heti seuraavana päivänä Naakan miespääroolissa nähty Juho Ljokkoi otti yhteyttä kertoakseen, että haluaisi tehdä monologin. Jotain kollektiivista älyä siinä taisi olla.”

Huotarin tyyli tehdä teatteria on ollut ennen pandemia-aikaa hyvin reaktioita herättämiseen pyrkivää, eikä katsojaa ole päästetty helpolla. Hän kokee koronan kirjoittaneen uusia sääntöjä esittävään taiteeseen ja sen tekemiseen.

”Olen pohtinut paljon läheisyyttä. Projekteissani yleisön lämimisellä on ollut oma merkitys, ja sen on kuulunut ärsyttää. Katsojaa ei voi enää kuitenkaan altistaa kosketukselle entiseen tapaan. Mutta jos siihen pyydetään lupa etukäteen, niin pelottaako se ihmisiä vielä enemmän?”

Lapsuudestaan asti teatteria harrastanut Huotari on toiminut näyttelijänä, ohjaajana, käsikirjoittajana ja harrastajateattereiden hallinnollisissa tehtävissä. Lisäksi hän opettaa prosessidraamaa ja on jatkuvasti mukana muissakin kulttuurialan projekteissa. Hän ei näe mitään ristiriitaa mielenterveysohjaajan päivätyönsä ja teatterin ohjaamisen välillä: ”Molemmat ovat ihmisläheistä työtä, jossa otetaan vastuuta muista.”

Huotarin mielestä Oulu on hyvin monipuolinen kulttuurikaupunki. Hän toivookin, että tämä otettaisiin kokonaisvaltaisesti huomioon vuonna 2026, jolloin Oulu toimii Euroopan kulttuuripääkaupunkina.

”Meillä on täällä paljon pieniä teattereita ja matalan kynnyksen kenttätaidetta. Omintakeinen oululaisuus menee ohi, jos huomioidaan vain kaupunginteatterin kaltaisia päätoimijoita. Kulttuuripääkaupungin status voisi työllistää paljon paikallisia, pitkän linjan tekijöitä ja tuoda näkyvyyttä pienemmille produktioille.”

”Kulttuuripääkaupungin status voisi työllistää paljon paikallisia, pitkän linjan tekijöitä ja tuoda näkyvyyttä pienemmille produktioille.”

Naakan esityskausi Oulun Tukikohdalla on päättynyt. Näytelmässä esitetty monologi on mukana Akseli Klonkin valtakunnallisessa monologikilpailussa helmikuussa 2022. Syksyksi Sidos valmistelee esitystä, joka pohjautuu Kalevalan Kullervoon.

  • 14.1.2022
  • Kirjoittanut voima
  • Kuvat Anssi Vieruaho