Avolavapakettiautot pyyhältävät autioita katuja, kalašnikovit on suunnattu taivasta kohti, konepistoolien kalke kaikuu yössä. Sudanin kaakkoisosan Al-Qadarifin hallintokaupunki tuntuu maailmanlopulta. Vaikka sieltä puuttuu perustavakin infrastruktuuri, kaupunki on kuitenkin suhteellisen turvallinen paikka pitkällä maakaistaleella, jolla kaikenlaiset aseistetut ryhmät liikuskelevat armeijan useista valvontapisteistä huolimatta.

Sudanin, Etiopian ja Eritrean rajojen risteyspisteestä avautuu Fashagan kolmio, 250 neliökilometriä hedelmällistä maata, josta Etiopia ja Sudan kiistelevät. Kymmenettuhannet siviilit ovat löytäneet pakopaikan juuri tältä, jo valmiiksi epävakaalta alueelta sen jälkeen, kun Etiopian Tigrayta ravisteleva sota alkoi 5. marraskuuta 2020. Sodan aattona Tigrayn kansanvapautusrintama TPLF teki sarjan hyökkäyksiä kansallisen armeijan tukikohtia vastaan ja Etiopia reagoi heti. YK:n mukaan sota on johtanut tuhansiin kuolonuhreihin ja maksanut kahdeksan avustustyöntekijän hengen. (1) Amnesty Internationalin mukaan Mai Kadrassa murhattiin 9. marraskuuta satoja ihmisiä – asialla olivat luultavasti tigraylaiset miliisit.

Rappeutuneessa hotellintekeleessä El Motwakilissa, jonka hygieniasta ei voi paljon puhua, pitää majaansa kansalaisjärjestöjä, jotka yrittävät auttaa humanitaarisessa kriisissä. Hotellista onkin tullut tigraylaisten puolesta toimivien tukikohta (siellä majailee muun muassa lääkäreitä, insinöörejä, ja sairaanhoitajia). Heitä on tullut Yhdysvalloista tai Kanadasta avustamaan pakolaisleireillä, joita on pikaisesti rakennuttu Sudaniin, erityisesti Al-Qadarifiin ja Kassalaan. Äkillinen ulkomaisen avun virta paljastaa monilukuisen diasporan, jolla on verkostoja ja huomattavat taloudelliset varat.

Yhdessä parhaat päivänsä nähneen aulan isoista nahkanojatuoleista istuu noin 50-vuotias huolestuneen näköinen mies, joka jonglööraa puhelinten kanssa aamusta lounasaikaan saakka. Teklaw H., joka esittäytyy ”heimonsa” päälliköksi, on juuri saapunut kotikaupungistaan Chicagosta. Paikallisviranomaisten kanssa hän koordinoi lukuisten epämuodollisten tukiryhmien toimintaa. Suurin haaste on saada kulkulupa sotilailta, jotka valvovat pääsyä pakolaisleireihin.

Halu puhua journalisteille antaa uumoilla, että Teklawilla on myös hienovarainen poliittinen tehtävä. ”Pahin pelkomme kolmenkymmenen vuoden ajalta toteutui: jäimme vihamielisen keskushallinnon ja eritrealaisvihollisen väliin”, selittää tämä entinen tigraylaiskapinallinen, jonka äiti ja sisaret ovat Um Rakuban leirissä.

Liittosuhteet ovat menneet näyttävästi uusiksi

Nykyinen konflikti merkitsee sotilaallisten liittoumien huomattavaa muutosta. Etiopialla on nyt rinnallaan entinen maakuntansa Eritrea, joka itsenäistyi vuonna 1993 kaksivuotisen sodassa, jossa silloin Addis Abebassa valtaa pitänyt TPLF oli keskeisessä roolissa. (2) Tigraylaiset olivat eturintamassa myös rajasodassa, jota nämä kaksi maata kävivät vuosina 1998–2000. (3)

Heinäkuussa 2018 juuri valtaan noussut Etiopian pääministeri Abiy Ahmed teki – Yhdysvaltojen, Saudi-Arabian ja Arabiemiraattien rohkaisemana – odottamattoman rauhansopimuksen Eritrean kanssa ja palautti diplomaattisuhteet vanhojen vihollisten välille 20 vuoden kylmän sodan jälkeen. Jälkikäteen ajatellen sovinto oli kuin varoitus TPLF:lle. (4) Sittemmin Eritreasta on tullut entisen vihollisensa liittolainen sodassa tigraylaisia vastaan.

Tosiasioiden vastaisesti Abiy kiisti eritrealaisten osallisuuden kuukausien ajan. Eritrea tunnusti asian vasta 18. huhtikuuta 2021 YK:n turvallisuusneuvostolle osoitetussa kirjeessä. (5) Pakolaiset lähettivät puhelimistaan raskauttavia kuvia: niissä oli jo jonkin aikaa näkynyt eritrealaissotilaita, jotka olivat naamioituneet joten kuten vanhoihin etiopialaisiin univormuihin, mutta eritrealainen korostus paljasti heidät.

”Ulkoapäin katsottuna Etiopian kiistäminen oli naurettavaa, mutta monet sen kannattajat uskoivat propagandaan eikä Abiy voinut tunnustaa liian varhain”, analysoi sosiologi Roland Marchal, joka on erikoistunut Afrikan sarven maihin. ”Silloin hän olisi myöntänyt, että yksi hänen sotansa päämääristä, siis Tigrayn palauttaminen Etiopian hallintaan, oli myyty halvalla Eritrean presidentille Isaias Afewerkille.”

Viimeksi mainittu on tapahtumien kaksinkertainen voittaja: Eritrean rajoilla ei enää esitetä aluevaatimuksia entiseen tapaan ja Afewerk saa valtavan revanssin tigraylaisista, jotka olivat päätekijöitä Eritrean nöyryyttävässä tappiossa Etiopialle vuonna 2000.

Syksyllä 2020 Etiopian vaaleja siirrettiin taas kerran: alun perin ne oli suunniteltu elokuun loppuun. Tigrayssa se valoi öljyä tuleen. Keskusvalta perusteli ensimmäisen lykkäyksen covid-19-pandemialla ja jälkimmäisen logistisilla ongelmilla. Vaalit järjestettiin lopulta 21. kesäkuuta 2021 muualla maassa Tigrayta lukuunottamatta, mutta niiden lykkääminen oli kipinä, joka sytytti liekit.

”Kaikki tahtoivat aloittaa. Sota oli odotettavissa, jopa väistämätön”, vakuuttaa Marchal.

Hallitseva vähemmistö sorti muita

Abiy on yrittänyt irrottaa Tigrayn eliittien otetta Etiopiasta aina Mengistu Haile Mariamin marxilais-leninistisen juntan Dergin kaatumisesta lähtien vuonna 1991. Hyvinvoinnin puolue, jonka Abiy perusti 2019, heiluttelee isänmaallisuuden lippua ja kannattaa medemeriä eli ”synergiaa”. Pääministerin virallisella Facebook-sivulla käsite määritellään hieman tökerösti näin: ”Rohkaistaan työskentelemään yhdessä molemminpuolisesti hyödyllistä päämäärää kohti jaetun vision puolesta, joka tukeutuu menneisiin onnistumisiin ja pyrkii samalla korjaamaan virheet, jotta se voisi luoda sopusointuisemman liiton.” Abiy on halunnut hävittää erityisesti TPLF:n raskaan perinnön, sillä juuri Tigrayn kansanvapautusrintama piti liittovaltion ohjaksia käsissään 1991–2018.

”En ole juurikaan kiinnostunut politiikasta enkä pidä Abiysta”, tunnustaa Michael Hunde, apteekkiyrittäjä Addis Abebasta. ”Mutta minulle TPLF:n ihmiset ovat helvetillisiä. He hallitsivat maata 27 vuotta eivätkä koskaan yrittäneet saada aikaan edistystä etiopialaisten hyväksi. Olen solidaarinen tigraylaisten kärsimykselle, mutta jos he tahtovat siitä eroon, heidän täytyy jättää TPLF.”

On palattava vuoteen 1991 ymmärtääkseen, mistä kritiikki ”tigraylaisten etuoikeuksia” kohtaan juontuu. TPLF otti tuolloin vallan marssittuaan voitokkaana Addis Abebaan ja Mengistun paettua. Dergin hajoamisen ansiosta TPLF saattoi täyttää 90 prosenttia uuden armeijan tehtävistä omilla edustajillaan ja ottaa tiedustelupalvelun täysin hallintaansa.

”Kansaa valvova järjestelmä, jonka he panivat pystyyn, oli hyvin tiheä. Se perustui orwellilaiseen ’yksi viidestä’-periaatteeseen”, selittää Etiopiaan erikoistunut riippumaton tutkija René Lefort. ”Jokaisen puolueeseen liittyneen yksilön tehtävänä oli valvoa viittä lähintä kotitaloutta ja tietysti raportoida esimiehelleen.” Aregawi Berhen mukaan joillain alueilla suhde oli pikemminkin ”yksi kolmesta”. Hän on TPLF:n perustajajäsen, josta tuli toisinajattelija ja joutui viideksi vuodeksi maanpakoon.

TPLF:n jäsenet muodostivat byrokraattisen eliitin. Aina poliisikomisariosta alaprefektuurin vähäiseen sosiaali- tai maatalousvastaavaan kaikki siviilihallinnon, hallinnon ja armeijan komentoketjut päättyivät tigraylaiseen. Se oli valtaa pitävä, sortava, sisäänpäinlämpiävä vähemmistö. TPLF hallitsi suurinta osaa Etiopian taloudesta. Monopolisoimalla suuret julkiset rakenteet se hyötyi myös Tigrayn jälleenrakennusrahastosta, kolmen tai neljän yrityksen konglomeraatista, joka kuului sen lähipiireille.

2010-luvun puolivälissä kansan viha kypsyi – myös Tigrayssa – eikä se enää hyväksynyt jatkuvaa valvontaa ja laajamittaista korruptiota. TPLF:n vanha kaarti tiesi, että sen päivät vallassa olivat luetut, ja niin se alkoikin puhua johdon vaihtamisesta puoluekokouksessaan 2014. Puolue päätti palata Tigrayhin ja tehdä siitä oman vaalipiirinsä. Liikemiehet ja puolueen kaaderit pakkasivat laukkunsa, siirtyivät alueen pääkaupunkiin Mekeleen ja investoivat täysillä.

Abiyn valinta 2018 tiesi puolueen joutumista oppositioon. Hädin tuskin valtaan noustuaan Addis Abeban uusi vahva mies aloitti massiiviset puhdistukset. Armeija ja tiedustelupalvelu järjestettiin uudelleen: 79 ihmistä (julkisten yritysten johtajia, sotilashenkilöitä ja liikemiehiä) pidätettiin korruptiosta.

Debretsion Gebremichael, Tigrayn alueen johtaja, puhuu ”apartheidista”. ”Heidän olisi pitänyt jahdata yksilöitä”, hän sanoo. ”Mutta he kävivät koko yhteisön kimppuun.”

Valtapelin lisäksi Tigrayn väestöön marraskuusta lähtien kohdistunut äärimmäinen väkivalta selittyy vuoden 1995 perustuslakiin kirjatulla etnofederalismilla.

”Päivääkään ei kulu ilman väkivaltaa”

Abiy suunnitteli tekevänsä 5. marraskuuta 2020 salamaiskun, jota sanottiin ”turvallisuusoperaatioksi”. Taistelujen käänne kuitenkin yllätti hänet.

”Kyllähän me varoitimme häntä”, huokaa muuan sudanilaisdiplomaatti, joka tahtoo pysyä nimettömänä. ”Tunnemme TPLF:n hyvin: mehän autoimme sen luomisessa 1975, kun juntta tukahdutti oppositioliikkeitä. Silloinkin olimme valmiita välittäjiksi.”

Hänen mukaansa viimeinen puhelu Sudanin väliaikaisen hallituksen johtajan Abdallah Hamdokin ja tämän etiopialaiskollegan välillä kesti vain kolme minuuttia. Sudanilaisjohtaja yritti turhaan selittää Abiylle, että tämän hyökkäys oli tuomittu epäonnistumaan, sillä ”vaikka hän onnistuisi eliminoimaan tigraylaiset kapinajohtajat, väestö nousisi tukemaan kapinaa. Hän ei kuuntele ketään.”

Myös tigraylaiskomentajat tuntuvat kuitenkin yliarvioineen voimansa. Heidän liiallinen itseluottamuksensa johtuu epäilemättä 4. marraskuuta tehdyn yllätyshyökkäyksen onnistumisesta – sitä oli selvästi valmisteltu pitkään. TPLF sai hyökkäyksessä haltuunsa Mekelessa toimivan liittovaltion tärkeimmän divisioonan raskasta kalustoa. Itseään ”Afrikan sarven voimakkaimmaksi armeijaksi” kuvanneet miehet kestivät vain kolme viikkoa ennen kuin heidän oli pakko vetäytyä Tigrayn alueen laidoille ja Sudaniin.

Tigrayssa sotaa käydään suljetuin ovin. Tietoliikenneyhteydet ovat olleet poikki alkutunneista lähtien, ja ennen toukokuun loppua Tigrayn pääkaupunkiin oli mahdoton päästä. Heinäkuussa hauras rauha vallitsi liittovaltion sotilaiden valvomassa kaupungissa. Mutta toinen sota raivosi edelleen: informaatiosota. Abiy väitti voiton saavutetun ”ilman mitään siviilitappioita” 28. marraskuuta, heti sen jälkeen, kun hänen joukkonsa olivat vallanneet Mekelen takaisin.

Mutta ”päivääkään ei kulu ilman uutta väkivaltaa, pääasiassa siviiliväestöä kohtaan”, todistaa eräs YK:n edustaja. Avustustyöntekijöihin valvotaan lakkaamatta, sillä Etiopian hallitus syyttää humanitaarisia järjestöjä aseiden ja taistelijoiden tuomisesta alueelle.

Gondarin sairaalassa haavoittuneita oli kesäkuussa kymmeniä. Vammautuneet saapuvat sairaalaan parhaansa mukaan minibusseissa, harvoin paareilla: silpoutuneita raajoja, ruhjoutuneita kasvoja. Sota on muuttunut sissisodaksi, hyökkäykset kukkuloilta tulevat aaltoina, ammutaan konepistoolilla ja levitetään miinoja.

Gondar toimii tukikohtana amharamiliiseille, jotka ovat tulleet auttamaan liittovaltion armeijaa. Sodan kaiut sekoittuvat vaalikampanjaan kaupungissa. Se on täynnä tarkistuspisteitä, joita pitävät hyvinvoinnin puolueen t-paitoihin sonnustautuneet pojat. Ympäröivä maaseutu on täynnä miliisejä. He ovat sijoittuneet minitukikohdiksi muutettuihin kouluihin, joissa lapset käyvät yhä koulua. Aseita ja ammuksia säilytetään sadekatoksissa liiturasioiden rinnalla. Palkkasoturit eivät unohda ylistää hallitusta koululaisten kuullen.

TPLF puolestaan pyrkii vaikuttamaan Afrikassa ja muualla ulkomailla levittämällä sosiaalisessa mediassa kaikenlaisia absurdeja huhuja: niiden mukaan Arabiemiraatit, jolla on jo sotilaita Somaliassa, hyötyy konfliktista kulissien takana varmistamalla pääsyn Punaisellemerelle.

Arabiemiraattien sotilastukikohta Assabin kaupungissa Eritreassa suljettiin kuitenkin viime helmikuussa eikä Arabiemiraatit enää tarvitse sitä, sillä maa on irrottautunut Jemenin konfliktista.

Humanitaarisen kriisin vakavuutta on vaikea arvioida. Maailman ruokaohjelman mukaan nälänhätä uhkaa 350 000 ihmistä. Lisäksi lukuisat ihmisoikeusrikkomukset, joista Sudaniin paenneet tigraylaiset todistavat, kertovat miehittäjien järjestelmällisestä julmuudesta. He pyrkivät alistamaan lopullisesti autonomiaa tavoittelevan alueen, jota perustuslakiin merkitty etninen federalismi on toistaiseksi suojellut.

Julkisessa lausunnossaan 10. maaliskuuta Yhdysvaltain ulkoministeri Timothy Blinken puhui ”etnisestä puhdistuksesta”. Maailmanpankin arvion mukaan tigraylaisia on kuusi miljoonaa yhteensä 112-miljoonaisesta väestöstä, mutta tuoreita väestönlaskutietoja ei ole. (6)

Um Rakuban leirissä Sudanissa pelätään, että miliisit ylittävät rajan ”tehdäkseen työnsä loppuun”. Ermias G., nelikymppinen sähköasentaja, onnistui pakenemaan ensimmäisten eritrealaisten saapuessa. Hän uskoo, että naapurit paljastivat hänet. He ovat amharoita Wolkaitista, hedelmälliseltä alueelta, joka yhdistettiin Tigrayhin väkisin vuonna 1991. Tigraylaiset saavat nyt kärsiä kaikenlaisista uhkauksista, murhista ja pakkosiirtolaisuudesta. Amharamiliisit ovat muiluttaneet väkisin bussikyydityksillä satojatuhansia tigraylaisia.

”Olemme hoitaneet naisia, jotka ovat joutuneet joukkoraiskauksen uhreiksi. Jotkut olivat kuudetta kuukautta raskaana, jotkut synnyttivät lopulta ennenaikaisesti tien varrella keskellä helleaaltoa”, kertoo muuan Lääkärit ilman rajoja -järjestön (MSF) vastuuhenkilö.

Kertomuksia selvästi suunnitelmallisesta seksuaalisesta väkivallasta leviää päivittäin. Sairaaloita ryöstetään tämän tästä: ”Kokonaisia rekkoja täynnä hoitotarvikkeita lähtee Eritreaan. Pahempaa on, että sen jälkeen, kun humanitaariset järjestöt ovat kunnostaneet terveyskeskukset, ne ryöstetään ja täytetään miinoilla”, jatkaa MSF:n edustaja. Järjestö pohtii jopa, kannattaako sen enää toimia seudulla: ”Ollaan melkein keikahduspisteessä. Mietimme, tuemmeko pikemminkin sodanlietsojia kuin todella autamme uhreja.”

Amnesty Internationalin ja Human Rights Watchin yksityiskohtaisissa raporteissa kerrotaan satojen siviilien joukkomurhasta Aksumissa marraskuun lopussa. (7) BBC puolestaan paljasti Etiopian armeijan rikkeitä tammikuun lopussa Mahbere Degossa Tigrayn pohjoisosassa: kortteleita poltettiin, lapsia ammuttiin , kymmeniä teloitettiin teiden varsille, pappeja raiskattiin julkisella paikalla.

Abiy Ahmed sai Nobelin hieman ennenaikaisesti

Mitä on tapahtunut Abiylle, joka vuonna 2019 sai Nobelin rauhanpalkinnon sovinnosta Eritrean kanssa? Nyt hän on eristetty maailmannäyttämöllä ja haastettu omassa maassaan.

Huhtikuussa 2018 tämä energinen nelikymppinen kansanedustaja valittiin johtamaan maan hallitsevaa koalitiota, Etiopian kansojen vallankumouksellista demokraattista rintamaa (EPRDF), jota silloin hallitsi TPLF. Hän seurasi eroavaa pääministeriä Hailemariam Dessalegnia, kun oromojen mielenosoitukset pakottivat tämän jättämään tehtävänsä.

Abiy näytti täydelliseltä tehtävään: Koska hänen isänsä on oromomuslimi ja äitinsä amharaortodoksi, hän kelpasi kahdelle yhteisölle ja lopetti tigraylaisten valtahegemonian. Hän on teknokraatti, jota kansainväliset finanssi-instituutiot arvostavat. Lisäksi hän muodostaa puolisonsa – joka on helluntailainen kuten hänkin – kanssa mediaparin, jossa nuoruus ja perinteet yhdistyvät.

Abiyn myötä Etiopia on hylännyt valtiojohtoisuuden ja kääntynyt taloudellisen liberalismin tielle, mikä olikin ehto sille, että maan huimaavat 28 miljardin dollarin velat (noin 96 miljardin bruttokansantuotteesta) neuvotellaan uudelleen. Vapauttamalla lisäksi mielipidevangit hänestä tuli ihmisoikeuksien lipunkantaja koko Afrikassa.

”Annoimme hänelle lempinimeksi ’Afrikan Macron'”, tunnustaa muuan Addis Abebassa toiminut amerikkalaisdiplomaatti. ”Meistä hän tuntui karismaattiselta, bisnesmyönteiseltä, potentiaaliselta alueelliselta liittolaiselta, kun Omar al-Bashirin Sudan oli kansainvälisellä näyttämöllä paaria ja Afewekin Eritrea oli Arabiemiraattien takamaata.”

Kuherruskuukausi huipentui Nobelin palkintoon. Harvat aavistivat silloin, että etiopialaisministeri liittyisi arvovaltaisen ruotsalaissäätiön liian aikaisin pyhittämien johtajien joukkoon. Abiyn vallankäyttön oli kuitenkin jo tuolloin matkalla kohti nepotismia ja klientelismiä. Hän piiloutui presidenttinsä Sahle-Work Zewden mediaimagon taakse. Tämä on yksi Afrikan harvoista naisjohtajista, vaikka presidentin valtaoikeudet ovatkin symbolisia. Diplomaattipiirien ylistäessä Abiyta eräät tarkkanäköiset tarkkailijat varoittivat hänestä jo.

”Riitti että käänsi hänen puheensa sen sijaan, että vain uskoi hänen kauniisiin sanoihinsa englanniksi”, ironisoi muuan afrikkalainen diplomaatti.

Kolme vuotta niin sanotun ”Etiopian kevään” jälkeen Abiyn horisontti pimenee. Tähän asti Yhdysvaltojen tukea saanut Etiopia on nyt Yhdysvaltojen ja EU:n talouspakotteiden kohteena. Niiden poistamiselle on kolme ehtoa: riippumattoman humanitaarisen tuen pääsy alueelle, tehtyjen rikosten tutkiminen sekä eritrealaisten että amharalaisten joukkojen vetäytyminen Tigraysta. YK:n turvallisuusneuvosto ei kuitenkaan ole pystynyt tekemään asiassa päätöstä, sillä Venäjä ja Kiina pitivät konfliktia ”sisäisenä asiana”.

Abiyn hallituksen käynnistämät suurhankkeet, joiden avulla pyritään vetämään ulkomaisia investointeja ”maailman uuteen ateljeehen”, kärsivät covid-19-pandemian aiheuttamasta talouden hidastumisesta sekä poliittisten puhdistusten ja etnoalueellisten jännitteiden epävarmaksi muuttamasta ”liiketoimintailmastosta”. Kymmenkunta teollisuuspuistoa, jotka saavat verohelpotuksia, on toki rakennettu kaupunkien laitamille: ne on tarkoitettu tekstiili- ja lääketehtaille kaikkialta maailmasta, mutta toistaiseksi puistoihin ei saada edes vettä tai sähköä.

Kun otetaan huomioon maantieteellinen sijainti ja historia, ”Etiopia olisi voinut ottaa paikan keskeisenä geostrategisena toimijana”, analysoi muuan amerikkalaisdiplomaatti. ”Mutta sitten se riitaantui kaikkien entisten liittolaistensa kanssa.”

Samaan aikaan Arabiemiraattien tukema Isaias Afewerki voi edistää pyrkimyksiään alueella. Eritrean diktaattori, jonka ei tarvinnut viedä maataan demokratisoitumisen tielle päästäkseen diplomaattisesta eristyksestä, saa toimia rauhassa. Etiopia tuntuu tyytyvän sisällyksettömään rauhaan naapurinsa kanssa.

”He eivät edes investoineet uudelleen Assabin satamaan Punaisellamerellä, vaikka se on ollut Etiopian ja Eritrean kiistakapulana vuodesta 1998 lähtien, ja meriyhteyden avaaminen taas oli rauhan päälupaus”, hämmästelee Marchal.

Tigrayyn sijoitettujen joukkojen tasapaino tekee sotilaallisen ratkaisun epätodennäköiseksi. Silti Abiy on hylännyt kaikki neuvottelut TPLF:n kanssa: Hänen hallituksensa ja parlamentin alahuone nimittivät sen 6. toukokuuta 2021 virallisesti ”terroristiryhmäksi”. Jokainen kestävä ratkaisu edellyttää nykyisin Sudanin mukanaoloa. Diplomaattilähteet kertovat tigraylaisten sotilasjohtajien läsnäolosta Khartumissa, eivätkä Sudanin viranomaiset kiistä asiaa, sillä he ovat onnellisia mahdollisuudesta painostaa Abiyta kahdenvälisten kiistojen ratkaisussa.

Yksi Sudanin ja Etiopian konfliktin syistä on rajakiista Fashagan kolmiossa ja Benishangul-Gumuzin alueella, mutta kitkaa aiheuttaa myös Suuri etiopialaisen renessanssin pato, Etiopian jättiläishanke.(8) Sudan ja Egypti kritisoivat Niilin lähteillä sijaitsevaa naapuriaan siitä, että päätti yksipuolisesti täyttää tekojärven.

Tämä geopoliittinen soppa saattaa hyvinkin koitua Tigrayn kohtaloksi. Konfliktin kiristymiseen johtanee sekin, että Eritrealla ja Etiopialla näyttää olevan intressi pitää joukkonsa tällä ydinalueella. Tigraylaisarmeija puolestaan on tottunut sissisotaan.

Viitteet

(1) ”Éthiopie: 350 000 personnes en proie à la famine, dont 30 000 enfants en danger de mort au Tigré”, Yhdistyneet kansakunnat (YK), 11.6.2021, https://news.un.org.
(2) Ks. Claire Brisset, ”Fragile et renaissante Éthiopie”, LMD 1/1993.
(3) Ks. Jean-Louis Peninou, ”Éthiopie-Érythrée: une paix en trompe-l’œil”, LMD 7/2000.
(4) Ks. Gérard Prunier, ”Éthiopie-Érythrée, fin des hostilités”, LMD 11/2018.
(5) Eritrean lähettilään kirje YK:lle, 18.4.2021.
(6) Ks. maan tiedot Maailmanpankissa, https://data.worldbank.org/country/ethiopia.
(7) Ks. esimerkiksi ”Éthiopie. Le massacre par les troupes érythréennes de centaines de civils à Aksoum est susceptible de constituer un crime contre l’humanité”, Amnesty International, 26.2.2021, www.amnesty.org.
(8) Ks. Habib Ayeb, ”Kuka saa Niilin veden?” LMD 4/2013.