Teksti

Laki & oikeusKirjoittanut voimaKuvat Ville Ranta

Rikossyytteet Junes Lokkaa kohtaan eivät etene oikeudessa, ja uusia tulee ennen kuin vanhojakaan on käsitelty

Johanna Vehkoo sai korkeimmalta oikeudelta valitusluvan, mutta Junes Lokan paksun syytenipun käsittely Oulun käräjäoikeudessa on kompuroinut pahasti.

Lukuaika: 3 minuuttia

Rikossyytteet Junes Lokkaa kohtaan eivät etene oikeudessa, ja uusia tulee ennen kuin vanhojakaan on käsitelty

Teksti "Nettihäirikkö Junes Lokka haastaa toimittajan oikeuteen kunniansa loukkaamisesta...". Kuvituksessa punakasvoinen, kyynelehtivä henkilö osoittaa sormella, sanoo “Tuo valehtelija läski apina lammas, v***n limainen suvakki syöpäläinen ääliö… limainen p***a vajakki isiootti… sanoia minua natsiksi!”.
Tämä Ville Rannan piirtämä pilakuva ilmestyi alun perin Demokraatti-lehdessä 18.10.2018. Keväällä 2019 Ranta ilmoitti Facebookissa huutokauppaavansa originaalin ja lahjoittavansa tuoton Johanna Vehkoon oikeudenkäyntikuluihin. Journalistiliitto osti teoksen 7588,80 eurolla.

Toimittaja Johanna Vehkoon huhtikuun alussa saama valituslupa korkeimmalta oikeudelta on yleisen edun kannalta erittäin tärkeä. Tästä oudosta oikeusjutusta on uhannut tulla sananvapauden kannalta vaarallinen tapaus.

Vehkoo oli suljetussa Facebook-ryhmässä kutsunut natsipelleksi ja rasistiksi oululaista kaupunginvaltuutettu Junes Lokkaa, joka oli ollut tulossa häiriköimään hänen kirjansa esittelytilaisuutta. Oulun käräjäoikeus tuomitsi Vehkoon Lokan kunnian loukkaamisesta, koska sen mielestä natsi on niin loukkaava nimitys, ettei sitä saa käyttää, vaikka se olisi tottakin. Lokka on itse kutsunut itseään natsiksi.

Rovaniemen hovioikeus piti tuomion voimassa katsoen, ettei kirjaansa esittelevä toimittaja Vehkoo ollut esiintynyt toimittajana, eikä hänen kritiikkinsä kohdistunut Lokan poliittiseen toimintaan, vaan pikemminkin persoonaan. Mahdollisesti hovioikeuden tuomarit eivät olleet hahmottaneet Junes Lokan poliittisen toiminnan olevan yhtä kuin erilaisiin tilaisuuksiin tunkeutumista, niissä kuvaamista ja muuta häiriköintiä sekä hänen inhoamiensa ihmisten seuraamista ja parjaamista. Tätä Vehkoo viestissään kuvasi ja kritisoi.

Se, miten kirjan kirjoittanut toimittaja olisi kirjaansa esitellessään irtaantunut toimittajan ammatistaan ja asemastaan, ei hovioikeuden tuomiosta selviä.  Toivon mukaan korkein oikeus saa asiaan valaistusta.

Valaistusta tarvitaan myös siihen, miksi Facebook-ryhmässä kirjoittaminen on joko peruste tuomita, tai peruste jättää rikosilmoitus kokoaan tutkimatta.

Johanna Vehkoon viesti ilmestyi noin 200 hengen suljetussa ryhmässä, mutta Rovaniemen hovioikeuden mukaan sillä ei ole merkitystä: ”Vehkoon on täytynyt ymmärtää, että julkaisemalla kirjoituksen riidattomasti kahdelle sadalle henkilölle vaara kirjoituksen leviämisestä laajemmalti ja myös Lokan tietoon on todennäköinen”.

Muutamia kuukausia ennen Vehkoon viestin julkistamista poliisien suljetussa, noin 2 500 jäsenen Facebook-ryhmässä parjattiin joukolla pappi Marjaana Toiviaista. Parjausten päädyttyä lehtien sivuille, Toiviainen teki poliiseista rikosilmoituksen. Sen tutkinnan esti syyttäjä Laura Sairanen: “Koska viestejä ei oltu tarkoitettu kokonaan julkisiksi (suunnattu ainoastaan suljetun ryhmän jäsenille), katson ettei asiassa ylity esitutkintakynnys kunnianloukkauksen tai muunkaan rikoksen osalta”.

”Laki on kaikille sama, vain tuomiot vaihtelevat”, irvaili aikoinaan kirjailija Anatole France, ja tämä näkyy yhä pätevän, vaikka perustuslaki edellyttää aivan muuta.

Junes Lokka on muutoinkin menestynyt hyvin Oulun syyttäjänviraston ratkaisuissa. Maaliskuussa sai Iltalehden toimittaja syytteen Lokan kunnian loukkaamisesta, koska oli kutsunut tätä Twitterissä ”ihmiskunnan loppusijoitussaastaksi” ja ”kusipääksi”.

Lokka puolestaan on saanut samasta konttorista pinon päätöksiä, joissa syyttäjät katsovat ettei ole aihetta syyttää Lokkaa, joka levittämissään videoissa kutsuu nimettyjä kansalaisia ”vitun idiootiksi”, mielenterveyspotilaaksi, avohoitopotilaaksi, huutelee ”voi vittu teitä neekereitä”, ”Suvi uuniin” ja niin edelleen.

Oulun syyttäjänviraston arvoasteikossa nämä kaikki häviävät kirkkaasti natsipellelle ja kusipäälle.

Toki Lokka on saanut Oulussa myös syytteitä. Käsittelyvuoroaan odottaa peräti kuusi rikosjuttua, joiden pääosan käsittely Oulun käräjäoikeudessa on kuitenkin pahasti viivästynyt.

Uusimman syytteensä Lokka sai maaliskuussa, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, ja sille on jo varattu istuntopäivä syyskuulle. Kiihottamisrikoksista Lokalla on ennestään kaksi tuomiota, tuorein tuli viime lopulla Rovaniemen hovioikeudesta.

Muiden syytteiden kanssa on edetty hitaammin. Lokkaa ja hänen avopuolisoaan Tiina Wiikiä vastaan nostettiin Oulussa kolme syytettä 29. maaliskuuta vuonna 2019. Syytteistä kaksi koskee kunnianloukkausta, kolmas yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä.

Kesäkuussa 2020 Lokka sai Oulun käräjäoikeudessa kaksi uutta syytettä kunnianloukkauksista.

Yhdellekään näistä viidestä jutusta ei ole vielä määrätty edes istuntopäivää. Vanhimmat ovat odottaneet käsittelyään jo 26 kuukautta, viimevuotiset 11 kuukautta.

Johanna Vehkoota vastaan Lokka-juttu pantiin käräjäoikeudessa vireille 8. lokakuuta vuonna 2018, ja tuomio annettiin 12.4.2019.
Aikaa kului 6 kuukautta.

Nämä rikosjuttujen vanhukset ovat käräjätuomari Kari Ahon työlistalla. Hän selittää viivästymistä osin koronalla, joka tosin alkoi vaikuttaa vasta reilu vuosi sitten, osin muilla työkiireillä.

”Syyttäjä on ollut kiinni Kittilän kunnan laajassa jutussa, ja se on vaikuttanut näiden muiden aikatauluun. Jutut on kuitenkin annettu heti vastaajille tiedoksi, joten ne eivät pääse vanhenemaan”, Aho vakuuttaa.

”Tavoite on käsitellä nämä jutut syksyllä. Ei kuitenkaan aivan alkusyksystä, koska syyttäjällä on elo-syyskuussa vielä joku Kittilä-vyyhden haara oikeudessa”.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Tarkoitus oli tarkistaa myös Lokasta tehtyjen syyttämättäjättämispäätösten tilanne, ja paljonko niitä kaikkiaan on, yksin Oulussa. Syyttäjälaitoksen Pohjois-Suomen syyttäjäalue kuitenkin kieltäytyi antamasta tietoja. ”Me emme tee hakuja henkilön nimen perusteella”, selitti toimistovirkailija johtava aluesyyttäjä on Leena Hurmala-Kanervan päätökseen vedoten.

Syyttämättäjättämispäätökset ovat kiistatta julkisia, mutta poliisit ja syyttäjät ovat parin viime vuoden aikana systemaattisesti etsineet tekosyitä estääkseen julkisten asiakirjojen luovuttamisen.

  • 31.5.2021
  • Kirjoittanut voima
  • Kuvat Ville Ranta