Lukuaika: 3 minuuttia

Piki Rantanen näki itsensä Voiman kannessa ja pettyi: ”Media luo kuvastoa siitä mikä mielletään normaaliksi”

Piki Rantanen otti juttua varten selfien itsestään sellaisena kuin hän on.

Aktivisti Piki Rantanen päivitti innostuneena seuraajilleen Instagramissa uusimman Voiman numeron löytyvän jakelutelineistä. Rantanen kuvasi lehtiä, joiden kannessa hän poseeraa transaktivisti Panda Erikssonin kanssa. Heitä oli haastateltu transaktivismia käsittelevään juttuun.

”Katsokaa näitä kuvia!”, Rantanen hehkuttaa videollaan.

Seuraavalla videolla ilme kuitenkin vakavoitui.

”Olin siitä [lehdestä] tosi innoissani kunnes sitten en enää ollutkaan”, Rantanen sanoo ja huokaa.

Instagram-tarinoissaan hän esittelee rintakehässä olevia arpia ja kasvojen luomia. Ne kuitenkin loistavat poissaoloaan lehdessä julkaistuissa kuvissa. ”Kysynpähän vaan, että mitä mun naamalle on tapahtunut?”. Kuvauspaikalla oli käyty erikseen keskustelua siitä, että tällaisia muokkauksia ei tehtäisi. Ja sitten niitä kuitenkin tehtiin.

Voima on syvästi pahoillaan tapahtuneesta. Asiasta tekee erityisen nolon, että kuva julkaistiin journalistisessa yhteydessä jonka tarkoituksena on tuoda esiin erilaisuutta ja moninaisuutta. Kyse oli inhimillisestä virheestä johon kukaan ei huomannut reagoida. Voima on aina pyrkinyt antamaan tilaa erilaisille ihmisille ja kehoille sekä kyseenalaistamaan stereotyyppisiä kauneusihanteita.

Mun mielestä mun iho olisi ollut lehden kannen arvoinen sellaisena kuin se on

Virhettä ei saa kuitenkaan tekemättömäksi mutta siitä voi onneksi oppia. Tämän vuoksi sovimme uuden haastattelun Piki Rantasen kanssa.

”Tottakai olin tyrmistynyt ja yllättynyt, kun näin kuvan. On ravisuttavaa, että tietynlaiset ihon ja ihmisyyden piirteet koetaan automaattisesti virheinä ja ne käsitellään pois. Tavallaan se, kun lupaa kysymättä kehosta poistetaan siihen hyvin olennaisesti liittyviä piirteitä niin se syö pohjaa siltä mitä teen. Tahtomattani minusta tehdään osa sitä mitä vastaan pyrin toimimaan. Se tuntemus on aika paha.”, Rantanen sanoo.

Kriittisyys median ja mainosten epärealistista kauneuskuvaa kohtaan ei ole uutta. Jo aikoinaan pimiötyöskentelyssä pystyttiin muokkaamaan kehoa haluttuun suuntaan. Tekniikan kehittyessä muokkaamisesta on tullut helpompaa ja sitä myötä hyvin yleistä. Digitaalisessa kauneussalongissa on helppoa ja halpaa muuttaa ihon pigmenttiä, lisätä kehon kaaria runsaammiksi tai tehdä niistä sirompia. Huuliin voidaan lisätä täytettä ja näppylöitä häivyttää. Erityisesti muoti- ja kauneusalaa on arvosteltu liiallisesta kuvien muokkauksesta.

Media luo kuvastoa ihmisyydestä ja siitä minkä miellämme normaalina. On kuvaavaa, että arvista, luomista, näppylöistä ja muista inhimillisistä piirteistä käytetään usein termiä ”kauneusvirhe”. Termi on omiaan luomaan käsitystä, että näissä ominaisuuksissa olisi jotain virheellistä. Mikäli mediassa näkyy vain täydellisiä niin sanottuja virheettömiä kehoja ja vartaloita, se luo maailmaa jossa ei ole tilaa moninaisuudelle.

Tiukka muotokieli synnyttää helposti ajatuksen normista, joka tulisi pystyä täyttämään häivyttämällä tietyt piirteet itsestä. Tästä syntyy herkästi paineita.

”Se, että halutaan tehdä kaunista kuvastoa ei ole ongelma. Ongelma on se, että käsitys kauneudesta on vääristynyt ja yksipuoleinen,” mediatutkimusta opiskeleva Rantanen sanoo.

Transihmisen sukupuoli saatetaan ohittaa helposti jos ei täytä tiettyjä kauneuskriteereitä

Ulkonäköpaineet elävät vahvana myös transyhteisössä jossa elää sisäistetty ajatus siitä, että sukupuoliin liittyviä kauneusihanteita pitäisi toisintaa mahdollisimman hyvin. Vaikka esimerkiksi cis-nainen voi nykyisin pukeutua varsin vapaasti, niin transnaiselta odotetaan vanhempikantaista sukupuolistereotypioita: täytyy olla feminiini, meikata, iho tulee olla sileä ja hiusten pitkät.

mainos

Transihmisen sukupuoli saatetaan ohittaa helposti jos ei täytä tiettyjä kauneuskriteereitä. Usein henkilölle itsessään myös naureskellaan. Viihdemediassa klassinen huumorin aihe on transnainen jolla on miehisiä piirteitä.

Myös muunsukupuolisuuteen liittyy omia odottamia kauneudesta.

”Muunsukupuoliset on esitetty tosi pitkään valkoihoisina ja hoikkina androgyyneinä, piirteinä joista suurin osa ei istu minulle ollenkaan. Sekä transyhteisön sisältä ja ulkoa on voitu sanottu, että olen väärällä tavalla muunsukupuolinen, kun en toisinnan niitä odotuksia mitä meille laitetaan”, Rantanen sanoo.

Vaikka jokaisella ihmisellä pitäisi olla valta siihen mitä omalla kehollaan päättää tehdä niin Rantasen mielestä olisi tärkeää myös kyseenalaistaa sitä mikä saa meidät esimerkiksi turvautumaan kosmeettiseen kirurgiaan.

Voiman kansi herätti pettymystä kuvattavassa.

Rantasen oman aktivismin ytimenä on se, että ihmiset saisivat hänen tekemisistään samaistumispintaa  esimerkiksi omiin tuntemuksiinsa omasta ulkonäöstä tai kehosta. Se, että nyt hänet esitettiin mediassa siloiteltuna versiona itsestään ei palvellut tarkoitusta ja aiheutti lopulta pettymystä.

Mitä tulee kuvankäsittelyyn niin Rantanen ei usko, että kaikilla valokuvaajilla tai kuvankäsittelijöillä on joku tiedostettu asenne siitä, että jokin asia määritellään rumaksi tai sellaiseksi jota ei haluta tuoda esiin. Toimintatavat voivat olla niin syvällä ja sisäistettyjä ettei tällaisten asioiden äärelle pysähdytä ollenkaan vaikka olisi korkea aika.

Rantanen haluaisi, että mediassa yleistyisi niin kutsuttu feministinen kuvanmuokkauspolitiikka, joka tarkoittaa sitä, että ihminen esitettään sellaisena kuin se on. Väliaikaisia virheitä kuten finnejä voisi editoida piiloon mutta muuttumattomien asioiden kuten ihokarvojen, tekstuurin ja arpien annettaisiin olla.

”Mun mielestä mun iho olisi ollut lehden kannen arvoinen sellaisena kuin se on”, hän sanoo mutta ei syytä kuvaajaa. ”Hänhän oli kuvaustilanteessa kauheen ihana ja turvallinen ja ne kuvaukset olivat vain miellyttävä kokemus”.

Annetaan lopuksi vielä puheenvuoro Voiman valokuvaajalle Nauskalle, joka kuvaa tätä nykyä lehden kansikuvat. Nauska on pahoillaan, että kuvaustilanteessa oli syntynyt väärinymmärrystä siitä mitä poistetaan ja mitä jätetään.

”En halua yleensä poistaa mitään pysyviä piirteitä ihmisistä mutta usein saattaa mennä luomet ja näppylät sekaisin etenkin jos ne ovat meikin alla. Olen pahoitellut tätä kuvattavalle,” Nauska sanoo.

Arviolta alle puolet kuvattavista haluaa omia kuviaan jälkikäsiteltävän esimerkiksi keventämällä silmäpusseja.

Usein kuvankäsittelyllä halutaan tehdä kuvista myös luonnollisempia. Välillä valo ja nykykameroiden terävä jälki voivat aiheuttaa sen, että luonnollisen näköiset rypyt korostuvat suhteettoman paljon.

”Se voi näyttää joskus rajulta ja usein teräviä ryppyjä joutuu jälkikäteen pehmentämään ja korjailemaan”, Nauska selventää.

Kommentoi Facebookissa
  • 2.7.2021
  • Kirjoittanut Antti Kurko
  • Kuvat Piki Rantanen