Lukuaika: 3 minuuttia

Kun työ ei elätä – Työssäkäyvien köyhyys on myös suomalainen ilmiö

Työssäkäyviä köyhiä on viime vuosikymmeninä alettu tutkia korkean elintason maissa.  Työntekijöilleen huonoja palkkoja maksavat ja kehnoja työsopimuksia solmivat yritykset tahkoavat sijoittajille yleensä isoja voittoja. Suomessa huonot työehdot nousivat keskusteluun, kun lähettifirma Wolt myi itsensä suurelle DoorDash-yhtiölle hintanaan seitsemän miljardin arvosta osakkeita. 

Suomessa on innostuttu kehumaan kauppaa sen valtavien verotuottojen takia, eli oletettavasti Woltin kaupasta valtiolle kilahtavat yli 600 miljoonan euron verotulot. Mutta firman työntekijät eivät ole kyenneet maksamaan massiivisia veroja pienistä palkoistaan. 

Elinpalkka on ihmisoikeus

Yritystoiminnan globaaleja vaikutuksia tutkiva kansalaisjärjestö Finnwatch on määritellyt elinpalkan tienestiksi, joka mahdollistaa työntekijälle riittävän elintason ylläpidon. Elinpalkan täytyy kattaa perustarpeet kuten ruokaa, vaatetusta, matkalippuja tai muita kulkemisen kuluja, terveydenhoitoa ja koulutusta. Elinpalkkaa pidetään ihmisoikeutena. 

Kaiken lisäksi elinpalkan pitäisi tehdä mahdolliseksi työntekijän ja tämän perheen osallistumisen kulttuurielämään, harrastaa jotakin ja pienet säästötkin, jotta olisi rahaa yllättäviin menoihin. Kotitalouden ei pitäisi joutua turvautumaan pikavippeihin, jos pesukone hajoaa tai polkupyörä varastetaan.

Pienituloisuusrajan alapuolella elävien ihmisten tulot ovat usein niin pienet, etteivät rahat riitä perustarpeisiin. Suomessa pienituloisuusraja on yksin asuvalla nettona noin 1200 euroa kuukaudessa, ja kahden lapsen yksinhuoltajalla raja menee 2000 euron paikkeilla. Pienituloisia suomalaisia on vähän yli kymmenen prosenttia väestöstä. 

Noin 50 000 suomalaista työssäkäyvää joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Tämän voidaan ajatelle olevan varainsiirtoa julkiselta taloudelta yksityiselle sektorille: kun firma ei maksa kunnollista palkkaa, veronmaksajat auttavat avustuksillaan. 

Noin 50 000 suomalaista työssäkäyvää joutuu turvautumaan toimeentulotukeen.

Mummoa hoitaa köyhä ihminen

Huolimatta siitä, että käy töissä, korkean elintason maissa suurin riski vajota köyhyyteen on itsensä työllistäjillä ja matalasti koulutetuilla ihmisillä.

Suomessa köyhiä on jopa hoitajina aloilla, joita työvoimapula vaivaa. 

Muutama vuosi sitten nelikymppinen Maija (nimi muutettu) alkoi saada osakseen outoa kohtelua työpaikallaan vanhusten hoivakodissa Etelä-Suomessa. Työpaikan omisti iso pörssiyhtiö.

Voiman 10/2021 kannessa henkilö katsoo kameraan hymyillen. Teksti "Kirjailija Katja Raunio – Suoraa puhetta köyhyydestä".
Jos pidät lukemastasi, harkitsethan Voiman vuositilausta hintaan 39€. Jokainen tilaus tukee moniäänistä journalismia.

Vastoin Maijan tahtoa esihenkilöt karsivat häneltä työtunteja. 

”Sellaisia työntekijöitä, joilla oli ikälisiä, niin kuin minulla, sijoitettiin vain muutaman tunnin työvuoroon”, Maija kertoo. Maija ja hänen kollegansa keksivät pian mistä oli kyse: kalleimmille työntekijöille ei haluttu maksaa enempää palkkaa.

”Kun iltavuorossa oli kaksi työntekijää, halvempi meistä tuli aikaisemmin ja sai ovensuussa kuulla aamuvuoron raportin. Kalliimpi henkilö tuli myöhemmin ja myös lähti aikaisemmin. Hän ei ollut enää viimeisinä iltavuoron tunteina, jolloin hän olisi saanut iltalisiä”, Maija kertoo.

”Tottakai systeemi oli aivan idioottimainen ja tuntui epäreilulta.”

Työntekijöiden annettiin ymmärtää, että hoitoalalle on koko ajan jonossa uusia työntekijöitä, joten valittaminen ei kannata. 

Maija pitää pahimpana sitä, että hoidettavat asiakkaat kärsivät systeemistä: heihin ei ehtinyt tutustua kunnolla, ja tilanteessa oli riskinsä. Raporttiin pitää keskittyä, jotta hoitajat tietävät, onko lääkäri muuttanut jonkun lääkitystä tai onko joku kaatunut, niin että häntä pitäisi tarkkailla. Koska työntekijöiden tuntimäärää supistettiin, raportin omaksuminen jäi pinnalliseksi. Paperit olivat hoitajien huoneessa, ja esihenkilöt sanoivat vain, että lukekaa siitä, kun ehditte.

Monena päivänä Maijalle oli tarjolla kolmesta viiteen työtuntia. Viikonloppuvuoroja ja yötöitä hänelle ei tarjottu ollenkaan, ellei joku kollega sairastunut, jolloin Maijaa pyydettiin jäämään ylitöihin. 

Maijan palkka saattoi kuukaudessa olla alle tuhat euroa. 

”Joskus hoitaja jäi tulematta, koska hänellä ei ollut varaa poikittaisliikenteen bussimaksuun”, Maija kertoo. ”Ei kolmen tunnin vuoron takia kukaan viitsi lähteä kauas kotoaan.”

Maija kyllästyi huonoon kohteluun ja vaihtoi hommiin pienempään firmaan, jossa työntekijöitä kohdeltiin paremmin.

Suomen suurimman sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattijärjestön Tehyn johtava edunvalvontajuristi Vappu Okkeri kommentoi, että hänelle tulevien valitusten perusteella tällaista tapahtuu edelleen hoiva-alalla. Okkeri toivoisi, että Suomessa alettaisiin keskustella siitä, onko edes oikein, että hoivakodit tuottavat voittoa. Henkilöstövaltaisella alalla voittoja ei saada aikaiseksi muuten kuin supistamalla palkkoja minimiin. 

Vappu Okkeri toivoisi, että Suomessa alettaisiin keskustella siitä, onko edes oikein, että hoivakodit tuottavat voittoa.

Kommentoi Facebookissa