Kansanedustaja Elina Lepomäki valittiin syyskuussa Kokoomuksen varapuheenjohtajaksi. Lepomäen tausta on yritys- ja pankkimaailmassa. Hän on tullut tunnetuksi itsenäisenä ajattelijana, joka puhuu yksilönvapaudesta sekä ihmisoikeuksista. Huolta herättää myös Suomen ja EU:n kasvava riippuvuus Venäjästä energiapolitiikan myötä.
Elina Lepomäki on korostanut sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen merkitystä. Hän vastustaa Saksan ja Venäjän välille kaavailtavaa Nord Stream 2 -kaasuputkea. Valtionyhtiö Fortumin hallitsema Uniper tukee projektia miljardin euron lainalla. ”Pidän Nord Stream 2 -hanketta ongelmallisena ihmisoikeusnäkökulmasta, mutta myös suhteessa Euroopan energiaunioniin, jossa pitäisi pikemminkin pyrkiä hajauttamaan energianlähteitä.” Hän on varoittanut Venäjän käyttävän energiahankkeita politiikan välineenä.
Suomessa Fennovoima-yhtiö haluaa saada tänä vuonna rakennusluvan Hanhikivi1-ydinvoimalalle. Voimalan rakentaisi Venäjän valtionyritys Rosatom, joka omistaa 34% Fennovoimasta. Rosatom valmistaa myös Venäjän joukkotuhoaseita. Polttoaine tulisi ainakin kymmenen vuotta Rosatomilta, luultavasti laitoksista, jotka ovat osa joukkotuhoaseiden tuotantoa. Rosatomin johtaja Sergei Kirijenko on presidentti Vladimir Putinin lähipiiriä. Hän on yksi kuudesta henkilöstä, jotka EU lokakuussa laittoi pakotelistalle oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyin myrkyttämisen takia.
Lepomäki pitää Rosatomin osallisuutta ongelmana: ”Kannattaisi tehdä uusi selvitys koko hankkeesta ja päivittää näkemys suhteessa EU:n ja Suomen uuteen Venäjä-politiikkaan,” Lepomäki linjaa. Hankkeen aloittamisen jälkeen onkin tapahtunut muun muassa se, että Venäjä miehitti ja liitti alueeseensa Krimin niemimaan.
EU on kieltänyt tuonnin Krimin niemimaalta, koska se ei tunnusta Venäjän suvereniteettia Krimillä. EU ja Suomi eivät tunnusta myöskään Israelin suvereniteettia miehitetyillä palestiinalaisalueilla ja Golanin kukkuloilla. Kysyttäessä, pitäisikö kieltää tuonti myös Israelin siirtokunnista, Lepomäki pohtii hetken ja vastaa, että ”pitäisi punnita yhdenmukainen lähestymistapa, kun ollaan ihmisoikeuksien puolella” ja saada aikaan yhtenäinen linja suhtautumisessa aluevaltauksiin. ”Vähintäänkin tästä pitäisi nyt keskustella.”
Suomi hankkii aseita israelilaisilta yrityksiltä, jotka testaavat tuotteitaan Israelin armeijan operaatioissa, missä usein kohdistetaan hyökkäyksiä siviileihin. Lepomäki pitää tätä ongelmana. ”Julkisissa hankinnoissa pitäisi aika laajasti nykyistä voimakkaammin ottaa ihmisoikeuskysymykset huomioon.” Hänen mielestään olisi hyvä ajatus, että Suomen asehankinnoista tehtäisiin aina ihmisoikeusarviointi. Tällä hetkellä asetuontia ei punnita ihmisoikeuksien kannalta, toisin kuin asevientiä.
Suomesta viedään silti ihmisoikeuksia polkeviin maihin. Sipilän hallitus, jossa Kokoomus oli mukana, jäädytti ihmisoikeusperusteilla asevientilupien myöntämisen Arabiemiraatteihin ja Saudi-Arabiaan. Sanna Marinin hallitus perui päätöksen Emiraattien osalta, ja vienti vanhojen lupien nojalla on jatkunut koko ajan, kuten myös Turkkiin. Lepomäen mielestä tämä asevienti on erittäin ongelmallista, mutta hän ei vaadi suoraan sen lopettamista.
”Hallituksen olisi syytä arvioida linja – varsinkin kun se on erilainen kuin aikaisemmalla hallituksella – ja vähintäänkin tarjota selkeät perusteet päätöksille.” Lepomäki vastustaa nykyistä käytäntöä, jossa vientilupia myönnetään jopa vuosikymmeniksi. ”Tilannetta pitäisi tarkastella laaja-alaisesti ja reaaliaikaisesti eikä tehdä kategorista päätöstä vaikkapa neljäksi vuodeksi, jona aikana maailmanpolitiikassa ja yksittäisen valtion politiikassa tapahtuu vaikka mitä.”
Aloittaessaan poliittista uraansa vuonna 2011 Lepomäki vastaili vaalien alla kaksi viikkoa kysymyksiin Hommaforumilla, joka oli kasvanut Jussi Halla-ahon blogin vieraskirjasta Suomen merkittävimmäksi rasistiseksi keskustelupalstaksi. Hän myös kirjoitti blogiinsa Thilo Sarrazinin Saksassa paljon huomiota herättäneestä kirjasta Saksa lopettaa itsensä. Sarrazinin sanoma on, että saksalainen kulttuuri katoaa, koska arabit ja turkkilaiset maahanmuuttajat ovat tyhmiä, laiskoja, saavat paljon lapsia ja islam on demokratiavastainen. Lepomäki myös arvosteli perheenyhdistämisiä ja tiivisti humanitaarisen maahanmuuton seuraavasti: ”ihmiset eivät matkusta lähimpään turvalliseen maahan, vaan (rikkaimmat) siirtyvät lentäen pohjoismaisiin hyvinvointivaltioihin, joissa pääsee yhteiskunnan tarjoamien etujen piiriin”. Perussuomalaisten ehdotuksia kehitysavun supistamisesta ja maahanmuuton karsimisesta hän kutsui hienoiksi avauksiksi.
Lepomäki suhtautuu näihin varhaisiin kirjoituksiinsa kaksijakoisesti. Toisaalta hän korostaa, että ei ole kirjoittanut mitään ongelmallista, ja että hänen näkemyksensä eivät ole muuttuneet. Lepomäki sanoo tehneensä Sarrazinin kirjasta vain arvion sen väitteitä allekirjoittamatta. Tämä ei ole totta. Lepomäki kirjoitti, että ”kirjassa on sanomaa ja sellaista faktaa, jolta on hurskastelua kääntää katseensa” sekä esitti tosiasiana, että saksalainen kulttuuri katoaa muslimien maahanmuuton takia, ja ”islamilainen kulttuuri valtaa Euroopasta merkittävästi määräävää jalansijaa”. Vielä vuonna 2016 Lepomäki suositteli kirjan lukemista kaikille, koska siinä on ”laajaa tilastoihin pohjaavaa analyysiä Saksan yhteiskunnan murroksesta”, samalla kun kertoi poistaneensa sitä koskevan kirjoituksensa, koska kirjan ”laskujen alkudatassa on virheitä”. Lepomäki myös suoraan kieltää ottaneensa joitakin kantoja, joita hän on aiemmin ottanut. Tähän juttuun hän olisi halunnut lisätä yllä siteerattuihin kannanottoihin lainausmerkkien sisään tekstiä, jota kirjoituksissa ei ollut.
Lepomäki myös selittää nimissään julkaistuja kirjoituksia avustajillaan: ”Minulla oli 10 vuotta sitten tiimissä muutama ihminen, jotka kirjoittivat näitä asioita puolestani. En ole sen jälkeen antanut kenenkään kirjoittaa nimiini mitään lopullista. Kuten kuka tahansa näkee, näiden 10 vuoden aikana tällaisia tekstejä ei ole minulta tullut.”
Toisaalta nyt kysyttäessä Lepomäki ”on aika lailla samaa mieltä” YK:n rotusyrjintäkomitean arviosta, jonka mukaan Sarrazinin kirja sisältää rodullista ylivaltaa ja yllyttämistä rotusyrjintään. Ja Lepomäen nykyiset kannat tosiaan ovat hyvin erilaisia kuin alkuaikoina. Hän kannattaa pakolaiskiintiön kasvattamista ja perheenyhdistämisiä: ”Suomen pitää tarjota turvapaikka myös perheenjäsenille.” Siinä missä monet kannattavat työperäistä mutta eivät humanitaarista maahanmuuttoa, Lepomäki sen sijaan linjaa, että ”meidän ei pitäisi tehdä niin suurta kategorista eroa sen mukaan, mistä syystä ihminen tulee Suomeen vaan mahdollistaa kaikille uusi alku täällä”. Kun rodullistettujen nuorisojengien väkivallasta kohuttiin marraskuussa, Lepomäki julkaisi kirjoituksen, jossa hän muistutti, että niin ulkomaalaistaustaisten kuin suomalaistaustaistenkin rikosepäilyt ovat vähentyneet, vältti ihmisryhmien leimaamista ja korosti syrjäytymisen ehkäisemistä ja mielenterveystyötä.
Kysymykseen siitä, pitäisikö Suomen asenneilmaston muuttua Lepomäki vastaa: ”Suomessa on pitkään ollut homogeeninen kulttuuri, eikä meillä ehkä osata pitää erilaisuutta hyveenä, mitä se on. Me korkeintaan suvaitsemme sitä. Mielestäni meidän pitäisi juhlia erilaisuutta.”
Laajemman pakolaispolitiikan kohdalla ihmisarvon suojelemisen rajat tulevat kuitenkin vastaan. Lepomäki kannattaa viisi vuotta sitten solmittua EU:n ja Turkin sopimusta, jonka mukaan EU palauttaa Kreikan saarille saapuvat turvapaikanhakijat Turkkiin ja maksaa Turkille siitä, että se estää turvaa hakevia ihmisiä tulemasta Eurooppaan. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International on kommentoinut, että sopimuksen solmiminen oli ”synkkä päivä pakolaisten suojelemisen historiassa: päivä, jona Euroopan johtajat yrittivät ostaa itselleen vapautuksen kansainvälisistä velvollisuuksistaan välittämättä inhimillisessä kärsimyksessä maksettavasta hinnasta”.
Lepomäki kehystää sopimuksen ihmissalakuljetukseen, vaikka se ei keskity siihen: ”On hyvä, jos pystytään estämään ihmissalakuljetusta Eurooppaan, mikä on epäinhimillistä ja vaatii satoja kuolonuhreja.” Lepomäki pitää Turkin kanssa sopimista ongelmallisena, koska kyseessä ei ole oikeusvaltio. Amnesty International on korostanut, että turvapaikanhakijoiden karkottaminen Turkkiin on kansainvälisen oikeuden vastaista, koska Turkki ei ole turvallinen maa. Lepomäen mukaan ”tämä on monisyinen asia”, koska ”on erilaisia näkemyksiä siitä, onko Turkki turvallinen ja kenelle”.
”Kokoomuksen kanta on, että perustetaan vastaanottokeskuksia EU:n rajojen ulkopuolelle, jotta pystytään kohdennetummin auttamaan ja toisaalta hakemaan ihmisiä, joilla ei olisi mahdollisuuksia hakeutua tänne asti. Ja ihmisten ei pitäisi enää täällä käydä pitkällisiä lupaprosesseja läpi, vaan he pääsisivät saman tien yhteiskunnan jäseniksi”, Lepomäki kertoo.
Euroopan komissio esittikin viime vuonna tällaista järjestelyä. Amnesty Internationalin mukaan suunnitelma pyrkii vakiinnuttamaan EU:n kansainvälisen oikeuden vastaisia toimintatapoja. Amnesty arvosteli ehdotusta myös sen takia, että rajalla voi joutua pikakäsittelyyn sen perusteella, kuinka suuri prosentti lähtömaan turvapaikkahakemuksista on hyväksytty. Tämä jättää heikkoon asemaan esimerkiksi ihmiset, jotka ovat lähisuhdeväkivallan tai ihmiskaupan uhreja. Lepomäen mukaan ”pitäisi mennä entistä enemmän yksilölliseen tarkasteluun, eikä tämä ole missään nimessä ongelmaton järjestely”.
Jos pakolaisasioissa Lepomäen politiikka ei ole hänen ihmisoikeusretoriikkansa mukaista, transoikeuksien kohdalla on toisin. Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio ECRI on arvostellut Suomea siitä, että sukupuolen vahvistamisen edellytyksenä on sterilointi. Hallitus selvittää translain uudistamista. Lepomäki vastaa kysymykseen aiheesta heti ja selvästi.
”Steriloinnin ei missään nimessä pidä olla edellytys sukupuolen vahvistamiselle. Kannatan translakia ja ihmettelen miksi hallitus ei ole saanut tässä mitään aikaan.” Lepomäen mukaan myös alaikäisillä tulee olla oikeus sukupuolen oikeudelliseen muuttamiseen: ”Ja sen rinnalle pitäisi tarjota vahva psykologinen tuki, mikä hyvinvointivaltiossa kuuluu asiaan.”
Lepomäen suhtautuminen saamelaiskysymykseen on sekin linjassa hänen yhteiskuntafilosofiansa kanssa. YK:n ihmisoikeuskomitea arvosteli vuonna 2019 Suomea saamen kansan sisäisen itsemääräämisoikeuden rikkomisesta. Korkein hallinto-oikeus oli määrännyt, että jotkut henkilöt ovat saamelaisia vastoin saamelaisia edustavan saamelaiskäräjien kantaa. Ihmisoikeuskomitean mukaan Suomen pitäisi korjata asia. ”Nämä suositukset pitää ottaa vakavasti, ja yhteistyössä hakea määritelmää”, Lepomäki sanoo. ”Kansallisuuden ei pitäisi olla pelkkä hallinnollinen asia, vaan yhteisöllinen ja kansalaisyhteiskunnasta kumpuava asia.”
Ilmastonmuutos on suurin läpileikkaava ihmisoikeuskysymys. Lepomäen mukaan Suomen pitää tehdä osansa siinä, että päästään Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteeseen lämpenemisen rajoittamisesta 1,5 asteeseen. ”Meillä on aika laaja konsensus, että Suomen pitää osallistua omalla painollaan, ja sillä mennään.” Hän on esittänyt, että Suomi voisi olla ”kokoaan suurempi” ilmastonmuutoksen torjunnassa.
Tämä vaatii valtavia päästövähennyksiä. Kansainvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n lukujen mukaan 1,5 asteen tavoitteen saavuttaminen kahden kolmasosan todennäköisyydellä edellyttää kokonaispäästöjen rajoittamista vuoden 2021 alusta 305 gigatonniin. Jos tämä jaetaan tasan ihmisten kesken, Suomella on alle kolme ja puoli vuotta aikaa jatkaa nykyisiä päästöjä, sen jälkeen pitäisi olla hiilineutraali. Suomen ilmastopaneelin mukaan kotitalouksien hiilijalanjäljen pitäisi pienentyä 70 prosenttia vuoden 2016 tasosta.
”Se on ihan jättimäinen asia”, Lepomäki toteaa. Kotisivuillaan hän kuitenkin linjaa, että kieltoja tai tukiaisia ei tarvita. Mikä sitten on ratkaisu? ”Kun puhutaan näin merkittävistä muutoksista, niin ei auta muu kuin teknologinen läpimurto. Uskon, että teknologialla kyetään ratkaisemaan kaikki ongelmat jollain aikavälillä. Haastehan on se, että aikataulu on tosi tiukka.”
Päästövähennysten saavuttamiseksi Suomessa Lepomäki tarjoaa keinoja, jotka eivät tunnu olevan suhteessa muutoksen kokoon ja kiireellisyyteen: päästöjen hinnoittelu, työn verotuksen vähentäminen ja palvelutalouden lisääminen. ”Meidän pitää entistä enemmän nojata ihmisten valintoihin. Julkinen valta voi auttaa ilmastotavoitteiden saavuttamisessa hinnoittelemalla hiiltä enemmän, mutta neutraalisti, jotta ihmiset saavat itse päättää miten hiiltä päästävät. Tällä linjalla olen vahvasti.”
Ilmastonmuutoksen myötä sadat miljoonat ihmiset saattavat joutua pakolaisiksi siksi että heidän asuinalueensa muuttuvat elinkelvottomiksi tai ilmastonmuutokseen liittyvien konfliktien takia. Kysymykseen siitä, miten Suomessa pitäisi varautua tähän katastrofiin ja sen tuomiin suuriin muutoksiin Lepomäki vastaa perusinhimillisesti:
”Meidän pitäisi kehittää tätä maata vastaanottavaisemmaksi ja ketterämmäksi monessa asiassa. Meille tulee valtavia haasteita eteen lähivuosina. Kaikki lähtee siitä, että otetaan ihmiset ihmisinä, annetaan ihmisille mahdollisuus määrittää oma itsensä ja elämäntapansa ja hyväksytään se, että elämäntapoja on monenlaisia.”
