Vuorotteluvapaa on ollut yksi harvoista valtion työvoimatoimista, joka on tutkitusti edistänyt työllisyyttä. Hyöty on kohdistunut yleensä nuoriin henkilöihin, jotka on palkattu vapaalle lähteneiden sijaisiksi. Heidän tuleva työuransa ja työllistymisensä on vuorottelun jälkeen selvästi kohentunut. Pitkäaikaistyöttömiä malli ei ole auttanut.
Ylivoimainen enemmistö vuorotteluvapaan käyttäjistä (72 %) on ollut keskipalkkaisia naisia. Monia työntekijöitä on kannustanut pelkkä tietoisuus mahdollisuudesta hengähdykseen ilman pelkoa työpaikan menettämisestä.
Vuorotteluvapaan loi 90-luvun alun lamalääkkeeksi Paavo Lipposen (sd.) ensimmäinen hallitus. Mallia otettiin Tanskasta. Työtehtäviinsä kyllästynyt pääsi hetkeksi huilimaan, ja työtön sai kiinni työn syrjästä. Molempien toivottiin voittavan.
Vuonna 2014 vuorottelua käytti 20 800 palkansaajaa.
Viime vuonna vuorotteluvapaasta nautti alle 6000 henkilöä. Vuorottelu oli suosituinta opettajien, julkisten viranhaltijoiden ja terveydenhuollon työntekijöiden keskuudessa. Keskimääräinen korvaus oli noin 55 euroa arkipäivältä.
Vuorotteluvapaajärjestelmän täsmällisiä nettokustannuksia on vaikea arvioida. Laskettaessa olisi otettava huomioon sijaisten työttömyyskorvauksista syntyvät säästöt. Vuonna 2019 vuorottelukorvauksia maksettiin työttömyyskassojen kautta liki 28 miljoonaa euroa.
Järjestelmää on yritetty kuopata monta kertaa, hanakasti lapiota on tarjonnut Elinkeinoelämän Keskusliitto (EK).
”Lähes kaikissa työllisyysneuvotteluissa asia on nostettu pöydälle ja ay-liike on maksanut jatkon muilla myönnytyksillä”, kertoo nykyisin Tehyn ekonomistina toimiva työmarkkinaveteraani Ralf Sund.
Vastustajat vetoavat korkeisiin kustannuksiin ja vuosien takaiseen vertailututkimukseen.
”Vapaalle jääneiden työura ei pidentynyt verrattuna samanlaisen työ- ja sairauspoissaolohistorian omaavaan verrokkiryhmään, pikemminkin päinvastoin”, muistelee professori Roope Uusitalo Valtion Taloudellisesta Tutkimuskeskuksesta.
Vuorotteluvapaalaki säädettiin pysyväksi Matti Vanhasen (kesk.) toisen hallituksen aikana. Haastattelututkimuksissa sekä työnantajat että työntekijät olivat tyytyväisiä. Työpaikoilta viestitettiin, että sijaiset toivat mukanaan uutta virtaa, ja vapaille lähteneiden elämänlaatu parani.
Sittemmin ehtoja kiristettiin tuntuvasti ja etuuden piiriin jäivät entistä harvemmat.
Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa 2014 vapaalle jäävän työuraedellytys piteni 10 vuodesta 16 vuoteen. Sijaiseksi voitiin palkata vain vähintään kolme kuukautta työttömänä ollut, vastavalmistunut tai yli 55-vuotias työntekijä.
Juha Sipilän (kesk.) hallitus vuonna 2015 nosti vaatimuksen työurasta 20 vuoteen ja leikkasi vuorotteluvapaan keston maksimissaan puoleen vuoteen. Vertailun vuoksi, vuoteen 2003 asti työuravaatimus oli ollut 12 kuukautta. Vuorottelukorvauksen tasoksi määrättiin 70 prosenttia työttömyyspäivärahasta kaikilla vuorottelijoilla.
Runneltu ruumis odotti vain pyöveliä. Vuoden 2018 kesällä kansanedustaja Juhana Vartiainen (kok.) ehdottikin vuorotteluvapaan poistamista. Valtiovarainministeriössä kuunneltiin herkin korvin ja virkamiesten elokuun työllisyyspaketissa esitettiin vuorotteluvapaan lopullista hautaamista.
