Vanhustenhuoltoa eri tavalla: helsinkiläinen hoivakoti soveltaa Rudolf Steinerin oppeja eikä jaa osinkoja omistajille

Rakas aurinko ja rakas maa, teitä emme tahdo unhoittaa” kaikuu ruokaruno pöydästä, jonka ympärille on kokoontunut iäkkäitä ihmisiä sekä heidän hoitajiaan. Olemme Ryhmäkoti Sofiassa, joka tarjoaa ympärivuorokautista tehostettua hoivaa neljälletoista muistisairaalle Helsingin Laajasalossa.

Tietyt runot ja laulut toistuvat yhteisissä hetkissä.

”Pyrimme selkeästi erottamaan vuorokauden, viikon ja vuoden rytmit. Eroja tehdään muuttamalla ympäristöä, kukkia ja tekstiilejä. Tietyt tunnusmerkit tuovat muistoja menneestä ja erottavat myös arjen juhlasta”, kertoo ryhmäkotia johtava osastonhoitaja Marja Kehä.

Sofiassa sovelletaan Rudolf Steinerin antroposofista hoito-oppia koululääketieteen rinnalla. Tämä näkyy muun muassa esteettisten arvojen korostamisena: asukkaiden huoneet on maalattu kaikki omilla sävyillään ja yhteiset tilat sisustettu Goethen väriopin mukaisesti. Kun uusi asukas tulee ryhmäkotiin, omahoitaja perehtyy yhdessä vanhuksen ja omaisten kanssa tämän elämänkulkuun ja historiaan. 

Kehä korostaa, että suurin osa toiminnan lähtökohdista on sellaisia, joiden yleensäkin koetaan liittyvän hyvään vuorovaikutukseen ja hyvään hoivaan kuten läsnäolo ja myötätunto. Lopulta muistisairas kaipaa ja ansaitsee samaa kuin kaikki muutkin.

”Punaisena lankana toiminnassa kulkevat ilo, hauskuus, kauneus sekä sataprosenttisen hyvä kohtelu.”

Keskustelu viime talvena paljastuneiden vanhustenhuollon laiminlyöntien jälkeen on keskittynyt henkilöstömitoitukseen. Valviran selvityksessä ympärivuorokautisesta vanhustenhuollosta vuodelta 2016 lähes kaikki työntekijät olivat kohdanneet eri tasoisia laiminlyöntejä ulkoilun laiminlyönnistä fyysiseen väkivaltaan. Altistavina tekijöinä selvityksessä pidettiin resurssien ohella huonoa johtamista ja omavalvonnan puutteita.

Eettisyyden pohtimisen tärkeys työssä korostuu, kun tehdään töitä suljetussa yksikössä tai henkilöiden kanssa, jotka eivät itse pysty sanomaan mielipidettään, koko taloa johtava Sointu Tulkki muistuttaa.   

Kehä korostaa, ettei yksikköä voi johtaa toisesta talosta tai edes eri kerroksesta käsin. Johtajan on tunnettava työntekijänsä ja työskenneltävä heidän rinnallaan. Lisäksi on käytävä jatkuvaa keskustelua valtasuhteesta ja toimintatavoista.

Entä silloin, kun asukas käyttäytyy aggressiivisesti tai kieltäytyy hoidosta? Kehä mukaan väkivaltatilanteet ovat harvinaisia. Muistisairauteen herkästi liittyvät niin sanotut käytösoireet ilmenevät usein tilanteessa, joka on muistisairaalle uusi, pelottava ja outo. Silloin hoitajan täytyy tuoda tilanteeseen turvallisuutta. Tyypillinen hankala tilanne on esimerkiksi suihkussa käynti. Näissä tilanteissa toimitaan ajan kanssa ja käytetään luovuutta: joskus suihkuun mennään esimerkiksi mielilaulua laulaen. Hoitotilanteissa tulisi aina edetä asukkaan ehdoilla ja pitää prioriteetit mielessä, sanoo Kehä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos loppuu

”Kaikkein tärkeintä ei ole se, että jokainen varpaanväli on putsattu, vaan lempeä ja myötätuntoinen kohtaa­minen.”

Entä ne resurssit? Ryhmäkodin laskennallinen hoitajasuhdeluku on 0,7. Siis sama, joka ollaan kirjaamassa lakiin. Kehän mukaan se riittää hyvään ja kiireettömään hoitoon, kunhan työ on hyvin suunniteltua eikä sijaisista tingitä.

Sofia perustettiin vuonna 2002. Hoitokodissa on kaksi puolta: ryhmäkoti intensiivistä hoivaa tarvitseville ja palvelukoti yli 65-vuotiaille itsenäiseen asumiseen. Toiminnan lähtökohdat ovat säilyneet, mutta nykyisin valtaosalla työntekijöistä ei ole antroposofista taustaa. Tulkki korostaa, että tärkeintä on yhteiseen arvopohjaan – kunnioittavaan ja kokonaisvaltaiseen hoivaan ja kohtaamiseen – sitoutuminen. 

”Tässä talossa kyse on ihmissuhteista, hoito tapahtuu aina suhteissa.”

Vuosien varrella paljon on muuttunut. Erityisesti ryhmäkodin puolelle tulevat vanhukset ovat huonompikuntoisia. Kaupungit ovat tiukentaneet kriteereitään, kotona tulisi pärjätä yhä pidempään. Tulkki pitää kehitystä huolestuttavana. Kynnyksiä on hänen mukaansa kaksi: ensimmäinen siinä kohtaa, tarvitsisi apua kotiin, toinen sitten kun kotona ei enää pärjää.

Margareta Habekost ja Pertti Rissanen asuvat itsenäisesti Palvelu­koti Sofiassa. Molemmat tulivat Sofian toimintaan mukaan jo suunnittelu­vaiheessa.

”Suomenruotsalaisessa ryhmässä alettiin jo 1970-luvulla puhua paikasta, jossa voisi elää ja kuolla arvokkaasti”, työuransa eurytmistina tehnyt Habe­kost kertoo.

Kun suunnitelmat etenivät toteutusvaiheeseen, Rissanen osallistui projektiin muun muassa rakennusarkkitehtina. Nyt pariskunta on asunut talossa lähes kymmenen vuotta. Toimintaa on ollut konserteista ja kirjallisuuspiireistä bingoon. Ruokaa saa kaksi kertaa päivässä alakerran kaikille avoimesta ruokalasta, ja turvaa tuo mahdollisuus hälyttää apua. Heidän mukaansa talossa on yhteisöllinen henki ja asukkaat auttavat toisiaan.

Ihan kaikille Sofia ei kuitenkaan ole. Palvelukodin puolella maksuista jää tilanteesta riippuen useita satoja euroja asukkaan itsensä maksettavaksi, ryhmäkodin puolella omavastuu­osuus on palvelusetelin ja muiden yhteiskunnan tukien jälkeen alimmillaankin yli tuhat euroa. Kehän mukaan maksu on yksityisten hoiva­kotien keskikastia. Voitontavoittelu ei kuitenkaan ole toiminnan päämäärä: Sofia on yhteiskunnallinen yritys eikä jaa osinkoa omistajalleen. 

Polku palveluasumiseen

  • Ikääntyneiden palveluasumista on tyypillisesti kahdenlaisia: itsenäistä -palveluasumista, jota tarjovat yksityiset hoivakodit sekä ympärivuorokautista hoivaa tarjoavaa asumista.
  • Ympärivuorokautiseen asumiseen voi hakeutua, kun on arvioitu, että asuminen omassa asunnossa kotiin vietävien palveluiden tuella ei enää onnistu. Haku-prosessi voi kestää kuukausia.
  • Ympärivuorokautista hoitoa voi saada joko kaupungin yksiköstä tai palvelu-setelillä yksityiseltä. Maksujen omavastuuosuus riippuu asukkaan tuloista.

Kommentoi Facebookissa
Avatar
  • 9.1.2020
  • Kuvat Hanna Linnove