Thaimaa tunnetaan turismistaan, aurinkorannoistaan ja ruoastaan. Stereotyyppiset käsitykset peittävät alleen maan monituhatvuotisen historian ja kymmenistä etnisistä ryhmistä koostuvan 68 miljoonaisen väestön monimuotoisen kulttuurin. Thaimaalainen musiikki, elokuva ja teatteri ovat kansainvälisesti tunnettuja, mutta kirjallisuus on jäänyt pimentoon.
Thaimaalaisessa kirjallisuudessa on maan epävakaan poliittisen lähihistorian vuoksi ollut pitkään vahva yhteiskunnallinen vire. Kaakkoisaasialaisen S.E.A.-kirjallisuuspalkinnon voittajat Veeraporn Nitiprapha ja Duanwad Pimwana käsittelevät teoksissaan niin naisten asemaa kuin yhteiskunnallisia muutoksiakin.
Runollisessa romaanissaan The Blind Earthworm in a Labyrinth Nitiprapha kutoo tarinaa kahden sisaruksen, Chareeyan ja Chalikan, rakkaudesta lapsuudenystäväänsä Praniin. Thaimaassa suosituista saippuaoopperoista tyylillisiä vaikutteita saanut romaani ei kuitenkaan jää pelkäksi kolmiodraamaksi, vaan avaa kaleidoskooppisen näkymän maan kulttuuriin ja kyseenalaistaa perinteisiä ihmissuhdekäsityksiä.
Yhteiskunnalliset muutokset ja ristiriidat limittyvät yhteen musiikin, luonnon ja tietenkin thaimaalaisille rakkaan ruoan kanssa.
”Kirjani idea on hyvin yksinkertainen”, Nitiprapha toteaa bangkokilaisessa kirjakahvilassa juuri ennen koronaepidemian alkua. ”Kolme ihmistä asuu yhdessä, ja tarina kuvaa, ketkä saavat toisensa. Maassani ei ole tavallista, että nuoret asuisivat yhdessä ennen naimisiinmenoa, vaikka sitä tietysti tapahtuu koko ajan.”
Nitiprapha kuvaa harhoja, jotka estävät ihmisiä käsittämästä, mitä he todella haluavat ja mitä heidän ympärillään tapahtuu.
”Yritän kirjoittaessani tutkia, mitä maallemme on tapahtumassa. Thaimaa jakautui kymmenen vuotta sitten punaisiin ja keltaisiin, liberaaleihin ja konservatiiveihin. Olin nuorena punkkari, ja Thaimaa oli tuolloin hyvin moderni ja liberaali. Nyt jopa monet taiteilijaystävistäni ovat ryhtyneet kannattamaan konservatiiveja, enkä ymmärrä miksi. Vanhoilla ihmisillä on liikaa valtaa, ja se on vastenmielistä.”
Työväenluokkaisten ihmisten arkea kuvaa puolestaan Chonburin kaupungissa asuva Pimwana romaaneissaan ja novellikokoelmissaan. Pimwanan ilmaisua luonnehtivat selkeys ja psykologinen syvyys, ja hän ruotii kirjoissaan torjuttuja tunteita ja pakkomielteitä.
”Vanhempani olivat köyhiä viljelijöitä, joten maaseudun työväenluokkainen elämä on minulle tuttua”, hän kertoo. ”En kuitenkaan omaksunut vasemmistolaisten kirjailijoiden paradigmaa, vaan olin kiinnostunut psykologiasta. Näkökulmani ei rajoitu vain tiettyyn luokkaan. Työväenluokkaisten hahmojeni tunteet ja ajatukset ovat yleisinhimillisiä.”
”Olen ollut aina kiinnostunut erilaisista ihmissuhteista”, Pimwana sanoo. ”Ihmisen mieli kehittyy ihmissuhteissa, ja suhteet myös kätkevät mielen monimutkaisuutta näkyvistä. Kaunokirjallisuus tarjoaa mahdollisuuden käsitellä tätä psykologista monimutkaisuutta ilman rajoituksia.”
Pimwanan kirjoissa on vahva feministinen vire, ja ne kertovat miesten naisiin kohdistamasta vallankäytöstä. Teema on erityisen vahvasti esillä novellikokoelmassa Arid Dreams, mutta myös romaanissa Bright, joka kertoo vanhempiensa hylkäämän pikkupojan tarinan.
Naiset voivat vaikuttaa pehmeiltä ja voimattomilta, mutta todellisuudessa he ovat hyvin vahvoja.
Naisten kirjoittama proosa onkin uudistanut thaimaalaista kirjallisuutta. Kirjailijat puolustavat usein taiteen muutosvoimaa, mutta Pimwanan mielestä kysymys on monimutkainen.
”Kirjoja lukevat ihmiset voivat olla herkempiä aistimaan asioita ja he saattavat löytää parempia ratkaisuja ongelmiinsa. Tämä on kuitenkin kirjailijan näkökulma. Thaimaalaiset naiset ovat ottaneet uusia rooleja, mutta muutokset ovat tapahtuneet mielestäni enemmänkin yksilöllisellä kuin kulttuurisella tasolla eivätkä ne ole välttämättä vähentäneet naisten alistamista.”
Ahtaita sukupuolinormeja kritisoi myös Nitiprapha.
”Naisten tulisi olla Thaimaassa pidättyväisiä ja kohteliaita”, hän sanoo. ”Mutta tämä on vain pintapuolista. Naiset voivat vaikuttaa pehmeiltä ja voimattomilta, mutta todellisuudessa he ovat hyvin vahvoja. He pyörittävät yhteiskuntaa ja päättävät arkisista asioista. Thaimaalaiset naiset ovat myös hyvin melodramaattisia, sillä he katsovat paljon saippuaoopperoita ja imevät niistä vaikutteita.”
Nitiprapha kuvaa romaanissaan The Blind Earthworm in a Labyrinth naisten vahvaa asemaa itsenäistä elämää viettävien päähenkilöiden kautta. Se näkyy myös lastenhoitaja Nualin hahmossa, jolla on viisi lasta ja kolme rakastajaa. Bangkokin keskiluokkaisissa piireissä moraalia vartioidaan tiukemmin kuin sisämaassa, mikä johtaa kuitenkin lähinnä siihen, että kiellettyjä asioita tehdään salassa.
”Monet vanhemmat eivät salli lastensa aloittaa seksielämäänsä ennen kuin nämä valmistuvat koulusta”, Nitiprapha kertoo. ”Tällöin he ovat saattaneet harrastaa seksiä jo vuosia ja joutuneet valehtelemaan asiasta vanhemmilleen.”
Demokraattisia uudistuksia maahan vaativissa protestiliikkeissä on mukana paljon naisia.
”Mielenosoituksista otetut kuvatkin osoittavat, että suurin osa osallistujista on naisia”, Nitiprapha sanoo. ”Naiset protestoivat tunteellisesti. He huutavat, itkevät, laulavat, tekevät ruokaa ja juhlivat.”
Pimwana kuvaa kirjoissaan myös thaimaalaisen tunne-elämän kahtalaisuutta.
”Thaimaalainen kulttuuri voi vaikuttaa päällisin puolin rauhalliselta, yksinkertaiselta ja hyväntahtoiselta. Pinnan alta löytyy kuitenkin yksilöllisiä, sosiaalisia ja poliittisia ristiriitoja, jotka liittyvät epäoikeudenmukaisuuteen ja johtavat usein väkivaltaan.”
Nitiprapha huomauttaa puolestaan, että luokkien sisällä ilmenee myös alueellisia eroja.
”Bangkokin keskiluokka tavoittelee illuusioita”, hän sanoo. ”Ihmiset käyvät ostoskeskuksissa, ostavat muotivaatteita, syövät hienoissa ravintoloissa ja istuvat kalliissa kahviloissa. Elämä maaseudulla ja pikkukaupungeissa on rennompaa, ja ihmiset tietävät siellä paremmin, mitä haluavat. Esimerkiksi kirjani hahmo Chalika haluaa menestymisen ja rikastumisen sijaan työskennellä juuri sen verran, että tulee toimeen ja pyhittää lopun aikansa kirjojen lukemiselle.”
Kirjailija asettaa toivonsa nuoriin. ”Monet tapaamistani kaksikymppisistä ymmärtävät selkeästi, mitä heidän ympärillään tapahtuu. Keväällä yliopistoilla järjestettiin mielenosoituksia. Nuoret ovat jatkuvasti yhteydessä toisiinsa. Maailma on digitaalinen, mutta monet ajattelevat edelleen analogisesti. Thaimaa tulee muuttumaan ennemmin tai myöhemmin.”
