Venäläinen Julia Sadkova pitää piirtämisestä. Hän pitää myös ajatuksesta, että voisi omalta osaltaan tehdä maailmasta paremman. Siksi hän on päättänyt yhdistää piirtämisen ja maailman parantamisen.
Julia piirtää sarjakuvia, jotka perustuvat marien vanhoihin satuihin ja legendoihin.
”Yritän niiden avulla saada lapset kiinnostumaan marien kulttuurista ja historiasta.”
Marin tasavalta sijaitsee Keski-Venäjällä. Noin puolet sen asukkaista on mareja, noin puolet venäläisiä. Marin kieli on suomensukuinen kieli.
Julia ei itse ole mari, mutta kielet ja kulttuurit kiinnostavat häntä. Kipinän mari-sarjakuvien tekoon hän sai osallistuttuaan suomalais-ugrilaiseen sarjakuvatyöpajaan Marin tasavallassa.
Sarjakuvien tekeminen on sosiaalista, koska kertomuksia varten tarvitaan taustatietoa marien kulttuurista ja historiasta. Tietoa Julia saa kätevimmin mareilta, siis niiltä, joilla on kulttuurista omakohtaista kokemusta. Sen vuoksi hänen pitää lähestyä ja haastatella tuntemattomia ihmisiä.
Aluksi se oli Juliasta pelottavaa.
”Mutta isäni sanoo aina, että juuri sitä pitää tehdä, mikä pelottaa.”
Julia uskoo isäänsä. Hän on varma, että jos hän jättäisi jotain tekemättä vain siksi ettei uskalla, hän katuisi sitä myöhemmin.
Julia toivoo, että muutkin kuin marit lukisivat hänen sarjakuviaan. Hän suunnittelee sarjakuvien myymistä turisteille.
Tosin suunnitelmat joutuvat tauolle, kun hän keskittyy viimeiseen kouluvuoteensa.
Kun koulu on loppu, hän jatkaa sarjakuvaprojektiaan.
Julia haaveilee siitä, että ihmiset olisivat onnellisia ja nauttisivat jokaisesta hetkestä.
”Minä löydän onnen aktivismista.”
Tämä artikkeli on osa Rauhanpuolustajien ja Rauhankasvatusinstituutin hanketta ”Nuoret ja rohkeat -tarinoita aktivismista”. Hanke on rahoitettu EU:n tuella osana Fingon hallinnoimaa Frame, Voice, Report -rahoitusta. Artikkelin sisällöstä vastaa tuensaaja, eikä sen voida katsoa missään olosuhteissa heijastavan Euroopan unionin kantaa.
