Q-teatterin Nuorten Teatterin ja Vaskivuoren lukion näytelmästä tuli koronan takia kuunnelma

”Tervetuloa takaisin rakkaat kuuntelijat! Ennen mainoksia jäimme todella jännittävään tilanteeseen, nimittäin olemme edenneet tämän illan Hei arvaa mikä sana -hupivisailussa aivan lähelle loppuhuipennusta. Meillä on tänään kilpailemassa kolme tulevaisuuden toivoa Vaskivuoren lukiosta. Kilpailijat ovat saaneet selville kuusi kirjainta, jotka ovat U-U-S-E-R-I, eli UUSERI.  No niin, vähän hymyä, ei se ole niin vakavaa. Siirrytään viimeiseen vihjeeseen, joka kuuluu näin: ’Lukiolainen, joka ei tiedä mitä haluaisi tehdä tulevaisuudessa.’”

Näin paasaa Suunnaton-kuunnelmassa esiintyvä juontaja, joka oman tärkeilynsä keskellä unohtaa kilpailun osallistujat sivurooliin. Kyseessä on Q-teatterin yhteydessä syksystä 2006 toimineen Nuorten Teatterin ohjelmistoon kuuluva esitys, joka tällä kertaa on tehty yhdessä Vaskivuoren lukion ja sen oppilaiden kanssa.

Yhteensä yli kahdenkymmenen nuoren teksteihin ja esiintymiseen perustuvan teoksen piti tulla näytelmänä ensi-iltaan jo huhtikuussa.  Koronaepidemian takia se muokattiin ohjauksesta ja dramaturgiasta vastanneiden Jenni Bergiuksen ja Anu Puskan johdolla kuunnelmaksi.

”Kun näytelmän esitykset jouduttiin perumaan, erityiseksi huoleksi nousi, miten vältettäisi nuorten vuoden työn meneminen hukkaan. Mietittiin ensin streamausta, mutta se huomattiin nopeasti mahdottomaksi”, kertoo Puska.

”Ilman ainoatakaan yleisöläpimenoa olisi ollut aika hazardia yrittää toteuttaa tällaista esitystä sillä tavoin. Toisaalta kymmenen hengen kokoontumisrajoituksella ja turvaväleillä se olisi myös ollut mahdotonta”, Bergius täydentää.

Juuri epidemian leviämisen aikaan osunut kuunnelman työstäminen tehtiin käytännössä kokonaan netissä. Kohtaukset toteutettiin videokeskusteluina, joissa kukin esiintyjä nauhoitti oman osuutensa erikseen. Niiden pohjalta äänisuunnittelusta ja musiikin säveltämisestä vastannut Juha Kujanpää leikkasi kohtaukset kasaan.

”Nauhoituksia on tehty ties minkälaisissa vaatekomeroissa. Silti minusta tuntuu, että kaiken yksin pakertamisen jälkeen nuoret yllättyivät huikeasta lopputuloksesta, jonka he olivat kuitenkin saaneet aikaan ryhmänä. Uskon myös, että näinkin toteutettuna hanke tarjosi mahdollisuuksia käsitellä omia ajatuksia ja saada niitä muiden kuultavaksi”, tuumii Puska.

Ennen esityksen tallentamista sen materiaalia luotiin viime syksystä asti kestäneiden nuorten kirjoitustyöpajojen  ja improvisaatioharjoitusten kautta.

”Tekstit ovat fragmentteja nuorten ihmisten aatoksista eteen- ja taaksepäin. Niistä kuulee, kuinka paljon on yhdistäviä kokemuksia, kuten sitäkin, miten jotkut asiat näyttäytyvät eri ihmisille täysin poikkeavilla tavoilla”, arvioi Bergius.

Puska tulkitsee esityksen välittävän tuntoja juuri siitä hetkestä, kun lapsuus taittuu joksikin sellaiseksi minkä edessä on hirveästi vaihtoehtoja, joiden ympärillä vellovat omasta itsestä ja ympäristöstä tulevat paineet.

”Tässä mielessä Jennin keksimä esityksen nimi, Suunnaton, on monimerkityksessään hieno. Siinä ovat mukana sekä valintatilanteen suuruus että epävarmuus suunnan suhteen.”

Bergius myöntää, että esitystä olisi tehty eri tavalla, jos sitä olisi alun perin ryhdytty tekemään kuunnelmaksi.

”Ainakaan ei oltaisi työstetty ensin niin hienoja sanattomia kohtauksia, joista oli sitten pakko luopua.  Toisaalta kuunnelman muotoa hakiessamme löytyi uusia mahdollisuuksia esimerkiksi siihen, miten sen keinoilla pystyy seikkailemaan vapaammin ajoissa, paikoissa ja tunnelmissa.

Ohjaaja-dramaturgien mielestä teoksen tekemisen haasteet kuvaavat laajemminkin korona-ajan tunnelmia.

”Niissä tiivistyy epävarmuus kaikesta. Produktion ensimmäisessä  tapaamisessa totesimme miten kaikki muu on epävarmaa paitsi että ensi-ilta on 20.4. No eipä sitten ollut sekään. Ehkä tämä aika on muutenkin myllännyt ihmisten epävarmuuden sietokykyä ihan uusille leveleille”, pohtii Puska.

Hänen mielestään epidemia on myös havahduttanut meitä kaikkia siihen, miten nopeasti elämässä voi kaikki mennä aivan mullin mallin, mutta silti aika nopeasti voi tottua uuteen normaaliin.

Bergiustakaan ei vaivaa lohduton koronapessimismi.

”Jos tästä ajasta etsii hyviä puolia, niin voi ajatella, että on syntynyt uusia tilanteita kokea empaattista yhteyttä toisiin ja tapoja kohdata ihmisiä vaikka eri puolilla maapalloa. Toisaalta nyt voi jo aavistaa, miten paljon tulee arvostamaan sitä hetkeä, kun taas voi kohdata toisia samassa tilassa ja taputtaa esityksille yhdessä.”

Q-teatterin Nuorten teatteri & Vaskivuoren lukio: Suunnaton

Käsikirjoittajat ja esiintyjät: Auris Autti, Maureen Danquah, Nelly Drachman,  Viola Eskola, Veera Heikkinen, Sini Hopponen, Viivi Häyrynen, Milla Koistinen, Noriko Onodera, Aaro Perämaa, Jenni Saarinen, Silja Siekkinen, Rosa Skippari, Aino Sorsa, Alma Tamminen ja Juliana Valkama. Mukana tekstejä tai laulua myös seuraavilta nuorilta: Tiia Fredriksson, Sohvi Manninen, Meeri Mäenpää, Marea Lehto, Ahti Ojala ja Onni Vesikallio.  

Esitys on kuultavissa täältä. Voima tarjoaa kuunnelmalle julkaisualustan ei-kaupallisessa koronasolidaarisuuden hengessä. 

Kommentoi Facebookissa

Tuomas Rantanen
  • 25.6.2020
  • Kirjoittanut Tuomas Rantanen
  • Kuvat Tomi Hämäläinen/ Susanna Metsälä