Lähes tosi tarina kirjailija Sjöholmista

Emmi-Liia Sjöholm Kluuvissa koronan aikaan.

Korona on juuri laittanut Suomen kiinni. Tapaan kirjailija Emmi-Liia Sjöholmin Helsingin Kluuvin Kuuma-kahvilassa, jossa hän on kirjoittanut suurimman osan Paperilla toinen -kirjastaan. Genreltään teos on omaa kokemusta keksittyyn sekoittavaa autofiktiota, joka on nyt todella suosittua millenniaalien ja z-sukupolven eli zoomereiden keskuudessa.

Kirjan tarina alkaa kuvauksella Sjöholmista nuorena äitipuolena ja etenee epäkronologisesti eri ikävaiheiden kautta muistovälähdyksiin ja dialogeihin Sjöholmin elämän tärkeiden ihmisten kanssa. Dialogit ovat, näkökulmasta riippuen, joko samaistuttavia tai vieraannuttavia.

Autofiktion kuvitteellinen läheisyys ja kirjoittajaan samaistuminen koukuttavat kuin tosi-tv. Lukija pohtii, tapahtuiko tämä todella ja miten itse toimisi vastaavassa tilanteessa.  Seuraava ote on kirjan alusta ensimmäisen poikaystävän kanssa vietetystä hetkestä: 

”Mun täytyy jättää sut sitten kun täytän kahdeksantoista, koska sit sä oot laiton”, hän totesi taas ennen kuin pani minua perseeseen kuukautisten takia. Tamponin naru jäi väliin hiertämään, ja minua nolotti.
Seitsemäntoista vuotta myöhemmin kello on kuusi aamulla. Raskaustesti on hyvä tehdä vasta aamuvirtsasta, joten olen herännyt pidättelemään pitkin yötä. Istun kylpyhuoneen lattialla ja nautin tiedosta hetken vain itsekseni. Positiivinen tulos tuntuu positiiviselta.

Emmi-Liia Sjöholm kahvilassa, jossa hän kirjoitti Paperilla toinen -teostaan.

Alun perin Paperilla toinen -kirjan piti olla esseekirja äitiydestä. Sjöholm oli kirjoittanut muutaman esseen valmiiksi. Niistä saadussa palautteessa kehotettiin katsomaan aihetta joko laajemmin ja yhteiskunnallisemmin tai sitten vielä henkilökohtaisemmin. Sjöholm valitsi jälkimmäisen. 

Häpeästä vapautuminen on kirjan tärkein metateema.

”Kun luetutin tekstejäni muilla, huomasin, että häpeä yksityisistä asioista kirjoittamisesta on isoksi osaksi oman pään sisällä.” Häpeästä vapautuminen onkin kirjan tärkein metateema. Yhteisön jäseninä, seksissä ja parisuhteissa tai vanhemmuudessa meillä on naamioita joiden taakse piilotamme todelliset halumme ja tunteemme – herkkyyden sekä suoruuden. Paperilla toinen on kuvaus seksuaalisuudesta, miellyttämisen tarpeesta ja kasvamisesta. 

”Onko se edelleen ärsyttävää jos nainen kirjoittaa seksistä? Myös äitiyteen liittyvät seksi ja seksuaalisuus.”  

Kirjan seksiä käsittelevät kohtaukset ovat toteavan suoria. Niistä Sjöholm kertoo saaneensa palautetta, jossa toiset pitävät asian käsittelyä rohkeana ja toiset vaivaannuttavana.

”Kun mietin nyt tv:stä tulevaa ohjelmaa, jossa suomalaiset ovat kuvanneet omaa seksiään, niin en itse tekisi samaa. Joku voi kuitenkin ajatella niin myös minun kirjastani.”

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos loppuu

Sjöholm on toimittaja-kirjailija, joka kirjoittaa freelancerina muun muassa Helsingin Sanomiin. Hän valmistui Haaga-Heliasta medianomiksi aikoinaan viimeisen mahdollisen tilaisuuden myötä ja näkee edelleen painajaisia siitä, ettei valmistunutkaan.

Sjöholm kertoo pitäneensä itseään keskinkertaisena kirjoittajana ja toimittajana. Äitiysloma avasi ensimmäistä kertaa aikaa kirjoittaa jotain, josta ei ollut painetta saada palkkaa. Sjöholm kertoo sen myötä saaneen onnistumisen kokemuksia kirjoittajana. Myös vanhemmuus antoi itsevarmuutta kaikkeen tekemiseen. 

”Kun joku kaveri eteni Hesarilla päälliköksi ja toinen ulkomaankirjeenvaihtajaksi, niin totta kai sitä vertaa itseään muihin ja muiden saavutuksiin. Nyt ymmärrän etteivät kaikki asiat, joita muut tekevät urallaan ole aina sellaisia joita itse todella haluaisi”, Sjöholm kertoo. 

Kirjan kirjoittaminen oli ennen tuntunut Sjöholmista saavuttamattomalta sen pituuden takia. Palasteltuaan kirjoitustyön 2000 merkin päivätavoitteiksi se ei enää tuntunutkaan mahdottomalta.

Sjöholm jakoi aiemmin Instagramin storyissa lyhyitä kirjoituksia. Yleensä yhden tekstin mitaksi tuli kuvina jaettuna noin viisi tai kuusi story-kuvaa. Ne olivat osa Sjöholmin luovan kirjoittamisen harjoituksia, joiden kautta tuli myös hieman seuraajia. 

Kirjoituksissa oli syntynyt erilaisia fiktiivisiä tarinoita, jotka kuitenkin aina joltain osin perustuivat Shöjolmin omiin kokemuksiin. Hän yritti häivyttää niistä aluksi todellisuutta, mutta se sai kerronnan tuntumaan rakennetulta. 

Emmi-Liia Sjöholm julkaisi tekstejään ensin Instagramissa.   

”Kirja alkoi syntyä, kun lakkasin yrittämästä liikaa ja kirjoitin aiempaa suoremmin. Toimittajana olen kirjoittanut aina totuudesta. Autofiktio mahdollisti kuitenkin myös fiktion kirjoittamisen. Siksi se houkutti.”

Tapahtumia ja dialogeja täytyi muuttaa, hahmoja jakaa ja typistää tai tiivistää, jotta ihmisiä niiden takaa ei voisi tunnistaa. Kuinka suuri osa kirjan tapahtumista on totta?

”Ne ovat hyvin pitkälti totta. Menin ensimmäisestä kirjasta antamastani haastattelusta varpailleni, kun minulta kyseltiin tarkempia yksityiskohtia abortista ja muista tapahtumista. En ole halunnut avata sitä tarkemmin enkä enempää.”

Kirjassa on kappaleita 93. Ne ovat lyhyitä. Kirjan muotokieli tuleekin osittain Instagramin raameista. Instagramissa tekstejä jakaessa Sjöholmia harmitti, jos hän näki, ettei joku ollut katsonut tarinaa loppuun. Sieltä saattoi saada välitöntä palautetta minkälaiseen lukemiseen ihmisten keskittymiskyky riitti. 

Paperilla toinen on tosiaan nopealukuinen kirja, jonka moni kehaisee lukeneensa yhdeltä istumalta. Sjöholm ei itse kuitenkaan allekirjoita väitettä Instagram-kirjallisuudesta. Tekstin nopea muoto houkutti muista syistä.

Lapsen saamisen myötä Sjöholmin oma aika alkoi olla kortilla. Häntä turhautti se miten pitkiä kirjoja ja raskaita sivuja lukiessa hän altistui jatkuville keskeytyksille. Uudessa tilanteessa hän alkoi arvostaa nopeasti luettavaa kirjallisuutta.

Kirjojen julkaisemisessa ja julkaisujen menestymisessä ei ole kyse pelkästä tekstistä.

Nimi Paperilla toinen viitttaa kirjassa käsiteltyyn aborttiin, aiheeseen, josta Sjöholmilta kysytään usein. Kirjassa kertoja päättää mitä kerrotaan tai jätetään kertomatta. Tämä muistuttaa arkista sisällöntuotantoa, identiteetin rakentamista ja ylläpitämistä sosiaalisessa mediassa, aikamme toisessa julkisessa tilassa. 

Kirjojen julkaisemisessa ja julkaisujen menestymisessä ei ole kyse pelkästä tekstistä. Kirjallisten meriittien lisäksi tärkeä osa julkaistuksi tulemista ovat jo valmiit yleisöt, jotka somen mikrojulkkikset tuovat mukanaan kirjailijoiksi ryhtyessään.

Paperilla toinen -kirjan kustantanut Kosmos on löytänyt monia kirjailijoita perinteisen kirjallisuuskentän ulkopuolelta. Sjöholmin tavoin esimerkiksi Anton Vanha-Majamaa, (Kannabiskirja) Anni Saastamoinen (Depressiopäiväkirjat) ja Tuomas Kokko (Tosi kivat juhlat) ovat toimittajia. Jotkut kustantamon kirjailijat ovat luoneet oman yleisönsä ensisijaisesti kirjallisuuden ulkopuolisessa mediassa ja some-alustoilla sisällöntuottajia, kuten entinen päivystävä anarkisti Suvi Auvinen kirjallaan Lihan loppu, muusikko ja radiojuontaja Paperi T runokirjallaan post-alfa, sekä somevaikuttaja Sita Salminen, joka on kirjoittanut teoksen Lupa – eroottisia novelleja 

Kosmoksen Mikko Aarnen mukaan Paperilla toinen -teoksella on potentiaalia myös kansainvälisille markkinoille, koska sen teemat ovat yleismaailmallisia ja puhuttelevat kulttuurista riippumatta.

Teoksen englanninkielisen käännösnäytteen työnimi on Like me, sanaleikki, jossa kirja pyytää pitämään itsestään ja samalla vihjaa sisällön olevan lukijaa lähellä, kuten minä, like me. Käännöstä piti esitellä parhaillaan Lontoon kirjamessuilla, mutta se kuten kaikki muutkin tapahtumat peruttiin koronaviruksen takia.  

Sjöholm pohti etukäteen kirjan saamaa kirtiikkiä. Kustantaja lohdutti, että huonokin kritiikki on parempaa kuin se mitä enemmistölle julkaisuista tapahtuu: ne sujahtavat kirjallisuuden mustaan aukkoon ilman sen suurempaa huomiota. 

”Sen sanominen helpotti. Samalla tavalla välillä tuntuu etten handlaa äitiyttä, mutta se ei kuitenkaan tarkoita etteikö tämäkin menisi ihan hyvin.” 

Emmi-Liia Sjöholmin kirjasta on työn alla myös englanninkielinen käännösnäyte.

Kommentoi Facebookissa
Avatar
  • 24.4.2020
  • Kuvat Henri Salonen