Nuorista aktivisteista, etenkin ilmastoaktivisteista, on puhuttu viime aikoina mediassa huomattavan paljon. Yksi julkisuudessa esillä olleista on hyvinkääläinen Aino Falenius, 15.
Julkisesti puhuminen on hänelle tärkeä aktivismin muoto.
Esilläolo alkoi, kun hän meni mukaan ilmastopiireihin ja tutustui ilmastoaktivisti Atte Ahokkaaseen. Atella alkoi olla mediamyllytystä niin paljon, että hän kysyi, voisiko Aino jakaa hänen kanssaan siitä osan.
Ainon mielestä on imartelevaa, että hänen ajamaansa asiaan kiinnitetään huomiota.
”Monen lapsen unelma on olla kuuluisa. On iso asia, että minut otetaan mukaan keskusteluihin, vaikka olen vasta 15-vuotias.”
Toisaalta julkisuus on myös raskasta. Kaikkeen hän ei pysty lähtemään mukaan.
”Myös vanhempani jarruttelevat ja muistuttavat, että kaikkeen ei tarvitse suostua.”
Aino on ollut aktivisti koko ikänsä. Hänen vanhempansa ovat ihmisoikeusaktivisteja, ja hän on pienestä pitäen kulkenut heidän mukanaan mielenosoituksissa.
”Ilmastonmuutosaktivismi on myös ihmisoikeusaktivismia”, hän sanoo.
Ensimmäiselle ilmastomarssilleen Aino osallistui lokakuussa 2018 äitinsä ja noin 8 000 muun mielenosoittajan kanssa. Mielenosoittajat täyttivät Helsingin keskustan. Sitä ennen hän oli kiinnostunut ja ahdistunutkin ilmastonmuutoksesta ja keskustellut sen vaikutuksista kotona.
Matkalla Senaatintorilta Eduskuntatalolle Aino kantoi kylttiä, johon hän oli kirjoittanut ”Mitä ihmettä aikuiset?”. Hän halusi silloin ja haluaa edelleen vedota nimenomaan aikuisiin. Hänestä heidän pitäisi hoitaa asiat kuntoon ja antaa nuorten olla nuoria.
Jotkut aikuiset vähättelevät nuorten aktivismia. Aino ei ole kokenut vähättelyä, mutta hänen koulunsa ei hänen mielestään ymmärrä aktivismin positiivisia puolia.
Aino osallistuu silloin tällöin perjantaisiin ilmastolakkoihin, jolloin hän ei mene kouluun vaan Eduskuntatalon portaille osoittamaan mieltä.
Koulu linjaa, että ilmastolakkoja varten pitää anoa lomapäivä ja tunnit pitää korvata.
”Käytäntö ei ole nykyaikaa. Oppia voi muuallakin kuin koulussa.”
Aino on ilmastoaktivistina kuunnellut asiantuntijoiden luentoja, osallistunut englanninkieliseen paneeliin, keskustellut ja kertonut mielipiteitään oppimateriaalia tekeville ihmisille ja osallistunut Säätytalolla tilaisuuteen, jossa kolme ministeriä kuunteli nuorten puheenvuoroja ilmastonmuutoksesta. Tämä jos mikä on yhteiskuntaoppia käytännössä.
Koulussa pitäisi hänestä muutenkin puhua kattavammin ilmastonmuutoksesta. Aihe sisältyy opetussuunnitelmaan, mutta silti ilmastonmuutos voidaan kuitata sillä, että oppilaiden pitää itse etsiä tietoa netistä.
”Ilmastonmuutos on iso aihe. Jos asiaan pitää perehtyä yksin, voi helposti alkaa pelottaa.”
Ilmastoaktivismi on tuonut Aino Faleniukselle uusia ystäviä. Heidän kanssaan voi myös keskustella esimerkiksi julkisuudesta tai miettiä, mitä mahdollisiin törkyviesteihin kannattaa vastata.
Toimiminen on lieventänyt Ainon ilmastoahdistusta.
”Jos tuntuu pahalta, kannattaa tehdä jotain.”
Tämä artikkeli on osa Rauhanpuolustajien ja Rauhankasvatusinstituutin hanketta ”Nuoret ja rohkeat -tarinoita aktivismista”. Hanke on rahoitettu EU:n tuella osana Fingon hallinnoimaa Frame, Voice, Report -rahoitusta. Artikkelin sisällöstä vastaa tuensaaja, eikä sen voida katsoa missään olosuhteissa heijastavan Euroopan unionin kantaa.
