Nigerialais-suomalais-ruotsalainen Minna Salami on kommentoinut aikamme ilmiöitä ja suuria filosofisia kysymyksiä afrikkalaisesta feministisestä näkökulmasta vuodesta 2010 MsAfropolitan-blogissaan. Hänen esikoiskirjansa Aistien viisaus käsittelee tietoa, identiteettiä ja henkistä vapautumista omaksi itsekseen tienä ihmisten todelliseen hyvinvointiin ja elämään harmoniassa ympäristönsä kanssa.
Salami kritisoi europatriarkaaliseksi kutsumaansa tiedon tuottamisen tapaa: luokittelua, mittaamista ja omistamista, joiden päämääränä on vallan hankkiminen tiedon kohteen yli. Tällainen tieto kolonialisoi kohteensa, oli se sitten toinen ihminen, kansa tai maapallo, ja sen tarkoituksena on valkoisen miehen valta-aseman ylläpitäminen silloinkin, kun sen avulla väitetään ratkaistavan maailman ongelmia.
Teknisen, hallintaan johtavan tiedon vastapainona hän näkee aistivoimaisen viisauden, joka on enemmän kuin astillista (joka usein käsitetään vain seksuaalisena). Se on yhteyttä maailmaan aistien avulla; viisautta joka tulee siitä, että ymmärrämme miten maailma vaikuttaa meihin ja miten me vaikutamme maailmaan. Aistivoimainen viisaus johtaa kaikkia osapuolia vahvistavaan yhteistoimintaan ja vapauteen.
Luovuus, taiteet ja omien tarinoiden kertominen ja löytäminen ovat tärkeitä välineitä aistivoimaisen tiedon vahvistamiseen. Niiden avulla voi etsiä totuutta, johon sisältyy myös empatia ja omista kokemuksista lähtevä ymmärrys itsestä. Tämä on erityisen tärkeää vähemmistöille, joista kertovat tarinat lähtevät muiden käsityksistä tai jotka ovat kokonaan näkymättömiä.
Salami on löytänyt oman tiensä kokeilemalla. Aistivoimainen tieto ei ole vain teoriaa ja mielen ymmärrystä, vaan kokemuksia ja tekoja.
“Patriarkaalisessa yhteiskunnassa ei koeta ongelmaksi sitä, että naiset vastustavat patriarkaattia älyllisiin perustein, vaan nimenomaan se, jos naisten vastustus alkaa näkyä teoissa”, hän kirjoittaa Aistien viisaudessa.
Salami puhuu kirjassaan mielen dekolonisaatiosta: “Siinä ei revitä ajattelutapoja irti juurineen, vaan istutetaan lempeästi uusia näkemyksiä, jotka ajan myötä työntävät haitalliset ajatukset tieltään.”
Mieskeskeisen maailmankuvan ja käytännön toiminnan hylkäämisen lisäksi mustan feministin on pitänyt dekolonialisoida mielensä myös esimerkiksi historian suhteen:
“Nielin pureksimatta kertomukset siitä, että eurooppalaiset löysivät Niger-joen, Egyptin pyramidit ja koko Afrikan 1400-luvun laajentumisretkillään. En tiennyt, että afrikkalaiset kuningaskunnat olivat nekin lähettäneet valtuuskuntia 1400-luvun Eurooppaan. Suuret valtakunnat, kuten Benin, Ašanti, Kongo ja Etiopia, perustivat lähetystöjään Eurooppaan kahmiakseen valtaa omalla maaperällään.”
Myös kieli on tärkeä mielen dekolonisaation väline. Dekolonialisoiva kieli parantaa menneisyyden haavoja ja mahdollistaa kehon ja mielen yhteyden. Sen pitää olla riittävän helposti ymmärrettävää, jotta se yhdistää ihmisiä.
Itsensä vapauttamisen ohella Salami puhuukin ihmisten välisten yhteyksien merkityksestä.
Hänelle meditaatio on ollut tärkeä minuuden vahvistaja, ja buddhalainen maailmankuva on muutenkin läheinen: “Pohjimmiltamme olemme kaikki yhtä. Vaikka meillä on erillinen minuus, se on osa suurempaa kokonaisuutta.”
Yhteys omaan itseen vahvistaa aitoa yhteyttä toisiin ihmisiin ja kaikkeen ympärillä, mikä johtaa haluun huolehtia kaikesta elollisesta.
Identiteetteihin Salami neuvoo suhtautumaan arvostavasti, mutta ei liikaa kiinnittyen. Ne toimivat kompasseina, auttavat ymmärtämään omaa paikkaa maailmassa, mutta ovat muuttuvia, ajallisia ja paikallisia.
“Vähän yli sata vuotta sitten olisin ollut brittiläis-venäläinen, koska Nigeria kuului Britannialle ja Suomi oli osa Venäjää”, Salami huomauttaa.
Kirjassaan hän muistuttaa identiteettien kaupallisista lähtökohdista: “Yksilön identiteetti on melko uusi keksintö jopa länsimaissa ja sen tarkoitus on rohkaista kuluttamiseen.” Myös poliittisten identiteettien – ja minuuden etsinnän – avulla myydään tuotteita. Aitoa minuutta tai poliittista muutosta ei kuitenkaan voi ostaa.
Tulevaisuudelta Salami toivoo, että ihmisiä kohdeltaisiin ensisijaisesti tasavertaisina inhimillisinä olentoina, ei identiteettien luomien rajojen kautta.
Ihmisen identiteettiä tärkeämpää pitäisikin olla hänen persoonallisuutensa: “Unelmani ja haluni, suruni ja iloni, inhimillisyyteni ovat paljon tärkeämpiä kuin ihonvärini, sukupuoleni, yhteiskuntaluokkani tai ammattini.”
Minna Salami: Aistien viisaus
Suomennos Sini Linteri
Kustantamo S&S, 240 s.
