Voima kävi kannabisostoksilla Kanadassa – valtiomonopoli vei tulot kotikasvattajilta

Teksti Henri Salonen Kuvat Henri Salonen

Kanadassa ja Yhdysvalloissa lukuisat osavaltiot ovat laillistaneen kannabiksen. Se ei ole kuitenkaan poistanut laittoman kannabiksen rinnakkaismarkkinoita.

Kanadan lippu Kanadassa. Kuva: Henri Salonen

Perjantaina kello 18.25 Montrealin kaupungin keskustassa sijaitsevan Société québécoise du cannabis (SQDC) -liikkeen edessä on pitkä jono. Liike on valtion omistuksessa, ja ovi käy tiheään.

Vartija annostelee asiakkaita sisään kuin oltaisiin yökerhon jonossa. Jännittää samalla tavalla kuin teininä, kun oli ostamassa isoveljen papereilla kaljaa. Paitsi että nyt on omat paperit mukana, ikääkin ihan tarpeeksi ja pilvi Kanadassa laillista.

Liikkeen sisällä jonotus jatkuu kohti myyntitiskiä, joka on jaettu kolmeen osioon lajikkeiden mukaan: Indica, Sativa ja Hybridit. Menen seisomaan Sativa-jonoon, sillä kaverilta olen kuullut, että sativa-kannabis on sitä vähemmän unettavaa – ja siksi että se on keskimmäinen jono.

Bonjour!”, tervehtii myyjä tiskillä. Pilven ostaminen SQDC:stä muistuttaa tunnetasolla äänestämistä Suomessa. Jonotuksessa kasvanut jännitys lässähtää siihen, että tilanne on ohi parissa minuutissa ja ilman mitään hifistelyä. ”Thank you! Have a good day!

 

Kanadassa valtionkannabis myydään SQDC:n liikkeissä. Jonoa Montrealin keskustan liikkeen edustalla. Monella on perjantaipurkki hakusessa. Kuva: Henri Salonen

Kanada laillisti kannabiksen lähes vuosi sitten lokakuussa 2018. Yhdysvalloissa jo kymmenen osavaltiota on tehnyt saman.

Asiakkaita SQDC:ssä. Kuva: Henri Salonen

Laillistamisen myötä kannabis on otettu Kanadassa aiempaa laajemmin huomioon päihdevalistuksessa. Esimerkiksi Québecin Provinssin autovakuutusyhtiö SAAQ varoittaa kampanjassaan kannabiksen käytön pidentävän merkittävästi reaktioaikaa liikenteessä. Humoristisissa videoissa polttelijat reagoivat viiveellä ensin televiosta katsomansa ottelun maaliin ja seuraavassa kohtauksessa he ajavat autolla. Taustalla sekunteja laskee kapteeniksi pukeutunut mielikuvitushahmo. ”Yksi vene, kaksi venettä, kolme venettä…

Québecin sosiaali- ja terveysministeriön kampanjassa taas haluttiin valistaa erityisesti nuoria kannabiksen todellisista haittavaikutuksista ennen sen laillistamista. Videoissa tapahtuu ensin jotain merkillistä, jonka nuori ihminen kertoo johtuvan kannabiksen polttamisesta. Mukaan tulee kertojaääni, joka selostaa miten on ”mahdotonta, että kannabis aiheuttaisi tuota” ja jatkaa ”… Mutta se voi aiheuttaa riippuvuutta” tai ”vahingoittaa aivojen kehitystä”.

Kannabiksen myyntiesitteitä SQDC:ssä. Kuva: Henri Salonen

Montrealissa asuvalla kannabiksen käyttäjällä Mathieu Tremblaylla on ristiriitaiset tunteet toteutuneesta uudistuksesta. Hän käyttää säännöllisesti marihuanaa ja oli jo teininä osallistunut sen laillistamista vaatineisiin mielenosoituksiin. Hän ostaa käyttämänsä kannabiksen edelleen vanhalta vakiodiileriltään ja laittomasti. Siksi hän esiintyy nimimerkillä, joka on kanadalainen versio Matti Meikäläisestä.

Quebecin provinssissa, johon Montreal kuuluu, paikallinen laki ei salli omien kasvien kasvattamista. Muualla Kanadassa saa kasvattaa kerralla enintää neljä kannabiskasvia yhdessä kotitaloudessa omaan käyttöön. Kannabiksen laillistamisprosessin myötä laittoman kannabiksen myymisen rangaistuksia kovennettiin entisestään. Tämä ei Tremblayta miellytä.

Tällaisissa purkeissa kannabis myydään valtion liikkeistä. Kuva: Henri Salonen

Hän kritisoi sitä, miten vain valtiolla ja käytännössä suurilla yrityksillä on mahdollisuus osallistua kannabistalouteen.

”Luulen Quebecissa ihmisten olevan kohtuullisen tyytyväisiä tilanteeseen. Yleistä narinaa on siitä, että tuotteiden saatavuus ei ole niin hyvä kuin voisi olla ja kannabiskauppojen aukioloajat ovat rajoittuneita”, Tremblay sanoo.

Hänen suurimmat huolensa liittyvät kuitenkin saatavuusongelmien sijaan uudistuksen poliittisiin kipukohtiin.

”Tämä uudistus vain vie paikallisilta diilereiltä osan heidän tuloistaan pois. Laillistamisen piti viedä tuloja järjestäytyneeltä rikollisuudelta, mutta ennen kaikkea se näyttää vievän niitä pois epätyypillisen talouden alueelta, jossa useimmiten köyhät ihmiset joutuvat toimimaan. Eli siltä, että ihmiset myyvät toisilleen pieniä määriä kannabista ja saavat sillä hieman tuloja arjen kuluihin”, Tremblay kertoo.

Ennen laillistamista maassa oli jo olemassa laaja harmaa markkina kannabikselle. Laiton rinnakaismarkkina reagoikin laillistamiseen alentamalla omia hintojaan.

”Jos sama määrä ruohoa maksaa valtion liikkeellä 35 Kanadan dollaria, niin sanoisin että saman tasoista ruohoa saa saman määrän rinnakkaismarkkinoilta 20 dollarilla tai halvemmalla.”

Tältä näyttää varsinaiset ainesosat. Kuva: Henri Salonen

Quebecissa asuntojen vuokraehdot myös sitouttavat vuokralla asuvat suostumaan siihen etteivät he saa käyttää kannabista vuokraamissaan asuinnoissa tai taloissa.

”Eli vuokralaiset eivät edelleenkään saisi laillisesti käyttää kannabista asunnoissaan tai kotinsa välittömässä läheisyydessä. Vuokralaiset ovat usein asunnon omistajia pienituloisempia, joten tämä ärsyttää myös luokkakysymyksenä. Koska olet köyhempi, niin sinulla on vähemmän kontrollia omaan elämääsi. Se on kuvottavaa.”

Ranskankielisellä Quebecillä on enemmän autonomiaa verrattuna toisiin provinsseihin Kanadassa. Tällä hetkellä kannabista koskeva lainsäädäntö on siellä tiukempaa kuin muualla maassa. Vaikka monet, kuten Tremblay, haluaisivat, että kannabista koskevat lait olisivat samat kuin toisissa provinsseissa, niin Quebecin oman oikeusjärjestelmän haastaminen liittovaltion lakiin vetoamalla ei hänen mukaansa saisi kannatusta. Tämä veisi pohjaa Quebecin erityisstatukselta Kanadan sisällä. Pientä autonomiaansa tarkasti varjelevat ranskankieliset quebeciläiset eivät todennäköisesti haluaisi sitä tehdä.

”Joskus voi olla, niin että Quebecin lainsäädäntö on parempaa kuin muualla Kanadassa ja joskus toisinpäin”, Tremblay sanoo.

Tremblay pitää kuitenkin positiivisena, että lallistamisen myötä kannabiksesta ja sen haittavaikutuksista on voitu käydä maassa entistä avoimempaa keskustelua.

Kanadalainen orava puistossa. Kuva: Henri Salonen

Uudistus ei ole toistaiseksi ratkaissut montaakaan ongelmaa ja se loi myös joukon uusia. Lähes vuosi laillistamisen jälkeen valtaosa kanadalaisista käyttäjistä ostaa edelleen kannabiksensa laittomasti ja edelleen ihmiset saavat tuomioita siitä. Konflikti poliisien ja käyttäjien tai myyjien välillä ei ole kadonnut mihinkään. Hinta ja kontaktit ohjaavat usein ohi verottajan.

”Ostan edelleen mieluummin rinnakkaismarkkinoilta, koska en halua tukea isoja yrityksiä tai valtion monopolia. Mieluummin tuen omia paikallisia ja epävirallisia verkostojani, koska tiedän, että se on tärkeä osa niiden pienituloisten ihmisten tuloja”, Tremblay summaa.

Pienin määrä kannabista, jota SQDC:stä pystyin ostamaan oli kolme ja puoli grammaa. Ostin halvinta sativaa ja sen hinta oli noin 15,8 euroa, THC:tä siinä oli 5,6 ja CBD:tä 9,5 prosenttia.

Ostamani kannabis tuli kovassa muovipurkissa, joka näyttää samalta kuin vitamiinitablettipurkit Suomessa. Melko kliiniseltä tuntuu. Puistossa avaan purkin ja sisältä löytyy muutama pallero tavallisen näköistä kannabista.

Kannabiksen dominoteoria

Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten sekä tutkijoiden keskuudessa vallitsee konsensus siitä, että huumeiden käyttäjiä rankaiseva päihdepolitiikka on ollut suuressa mittakaavassa epäonnistunutta. Sillä on lähinnä saatu tuomioistuinten eteen henkilöitä, jotka rikostensa perusteella kuuluisivat pikemminkin sosiaalityön, katkaisuhoidon tai toimeentulotuen piiriin. 

Suomessa eduskuntapuolueista vain vihreät kannattavat kannabiksen depenalisointia. Depenalisointi tarkoittaa sitä, ettei päihteen käytöstä seuraisi rikosoikeudellisia seurauksia, mutta käyttö ja hallussapito olisivat edelleen laitonta. Suomessa kannabiksen dekriminalisoinnin tai laillistamisen puolesta ovat puhuneet lähinnä yksittäiset poliitikot ja kansalaiset. 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tänä vuonna julkaiseman päihdetutkimuksen mukaan 45 prosenttia 25–34-vuotiaista kertoi käyttäneensä jotain laitonta huumetta elämässään. 

Kanada ja Yhdysvallat ovat ottaneet erilaiset lähestymistavat kannabiksen laillistamiseen. Kanadan malli, jossa kannabis on laillistettu koko maassa eikä asiasta päätetä osavaltioiden tasolla, on todennäköisesti lähempänä sitä tapaa, jolla vastaava muutos päihdepolitiikkaan tehtäisiin Euroopassa. Se, miten Kanada lopulta onnistuu tai epäonnistuu politiikassaan, saattaa näyttää mallia muille valtiolle.

Suomessa on toukokuun alusta kerätty nimiä Kieltolaki kumoon 2020 -kansalaislaoitteeseen, joka ajaa kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamista. Aloitteen taustalla on Suomen kannabisyhdistyksen Kasvua Kannabiksesta hanke. Tavoiteltu lakimuutos sallisi kannabiksen pienen määrän hallussapidon omaa käyttöä varten ja muutaman kannabiskasvin kasvattamisesta omaan käyttöön.

Aloitteen on allekirjoittanut tällä hetkellä reilut 19 000 suomalaista. Edetäkseen eduskunnan käsittelyyn aloite tarvitsee 50 000 allekirjoitusta.

 

Kelpo annos quebeciläistä perinneruokaa Poutinea. Se koostuu ranskanperunoista, tuorejuustosta ja ruskeasta kastikkeesta. Kuva: Henri Salonen
Kommentoi Facebookissa
Rakkautta & Anarkiaa 2019
Etnosoi 2019