Vihreää kasvua villiyrteistä

Villiyrtteihin on nykyään vaikea olla törmäämättä, vaikkei metsissä liikkuisikaan. Lehtien ruokasivut, terveystietoisten kotitarvehortoilijoiden blogit, erikoiskauppojen valikoimat ja laatutietoisten ravintoloiden ruokalistat ovat nostaneet menneinä vuosisatoina käytetyt huipputerveelliset kasvimme takaisin tietoisuuteen.

Näkyvä trendi peittää kuitenkin alleen sen, että maamme ehtymättö­mien villiyrttivarastojen hyödyntäminen on edelleen marginaalinen kuriositeetti elintarviketuotannossamme. Markkinat olisivat jo valmiina. Varsinkin ­Aasian kehittyneissä maissa ja Keski-Euroopassa kysyntä arktisia aarteitamme kohtaan ylittää selvästi tarjonnan.

Puutetta ei ole potentiaalistakaan: Suomessa on maailman suurin luomu­keruualue, mahdollisesti puhtain luonto ja tuotantoteknologista osaamista. Luonnonkasvien uusiutuvuus, keräämisen koneellistumattomuus ja valtavat metsäalueet takaavat sen, ettei voittoa revittäisi perinteisen maa­talouden tapaan ympäristön hyvinvoinnin kustannuksella.

Villiyrttien tuotteistaminen elintarvikekäyttöön yhtenä biotalouden haarana nostettiin esille Juha Sipilän entisen hallituksen kärkihankkeessa. Linjaus on poikinut useita tieteellisiä katsantoja ja ministeriöiden rahoittamia hankkeita, joissa kotoisista superfoodeista haetaan tosissaan apua maaseudun elinvoimaisuuden säilyttämiseen, ekologisesti kestävän talouskasvun haasteisiin ja työllisyysasteen parantamiseen.

Tunnetusti tiukka suomalainen elintarvikelainsäädäntö kieltää edelleen tiettyjen luonnonkasvien vapaan myynnin eikä tuotteiden markkinointi terveysvaikutuksilla ole usein sallittua. Toisaalta etenkin pienimuotoisen yritystoiminnan perustamisen kynnystä on madallettu esimerkiksi byro­kratiaa keventämällä. Paperi- ja lupasotaa merkittävämmät kehityksen esteet lienevätkin asenteissa, tiedon puutteessa, kerääjien vähäisessä määrässä, toimivien jakeluketjujen keskeneräisyydessä sekä markkinoinnin kehittymättömyydessä.

Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin raportista (Luonnontuotealan raaka-aineiden saatavuuden parantaminen) käy ilmi, että yli puolella luonnontuotteita jalostavista yrityksistä on vaikeuksia raaka-aineiden hankinnassa. Kerääjiä ei ole tarpeeksi. Esimerkiksi maanviljelijöitä ei ole kunnolla herätetty siihen, että omasta metsästä saisi lisätienestiä muutenkin kuin puita kaatamalla. Suomen ainutlaatuiset jokamiehenoikeudet takaavat myös sen, että suurinta osaa kauppayrteistä saa kuka tahansa kerätä metsistä kaupallisiinkin tarkoituksiin.

Ota aikaa itsellesi

Vaikka alkutuotannon ammattimaistumiselle on tilausta, kerääminen ei välttämättä vaadi investointeja, omaa yritystä eikä monen vuoden koulutusta – ahkeruus ja kohtalaisen nopeasti omaksuttavissa olevat perusteet lajitietoudessa riittävät pitkälle. Asenteet ja perustiedot ovat toivottavasti parantumassa, koska alati lisääntyvien horttakurssien ja ammattikoulutusten ohella villiyrtit on huomioitu tuoreimmassa peruskoulun opetussuunnitelmassakin.

Uutterien kerääjien ohella tarvitaan nykyistä huomattavasti ammattimaisemmat ja toimivammat jakeluketjut. Ruralia-instituutin raportin mukaan Suomeen olisi syytä perustaa lähialueiden kerääjät yhteen kokoavia keruukeskuksia, joiden vastuulla olisi kerääjien ohjaus ja opetus, tuotteiden varastointi ja mahdollinen jälkikäsittely sekä toimittaminen eteenpäin. Ravintolat ja jalostusyritykset säästäisivät huomattavasti aikaa, kun tilaukset hoituisivat yhdestä paikasta. Raportissa peräänkuulutetaan myös verkkopohjaisten palveluiden tärkeyttä valistustoiminnassa ja toimijoiden yhteen saattamisessa.

Viime vuosina Suomeen on syntynyt lukuisia startup-tyyppisiä villiyrttejä tuotteistavia yrityksiä, jotka hamuavat etenkin kansainvälisille markkinoille. Jotkut niistä ovat saavuttaneet kuuluisuuttakin ja esimerkiksi Arctic Superfoods -yrityksen taustalta löytyy Peter Vesterbackan kaltaisia rahamiehiä. Toistaiseksi liikevaihto alan yrityksissä on kuitenkin pääsääntöisesti ollut kovin vaatimatonta.

Työ- ja elinkeinoministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa Food From Finland -ohjelmassa pyritään löytämään keinoja suomalaisen elintarvikeviennin tuplaamiseen vuoteen 2023 mennessä. Yhdeksi potentiaaliseksi kasvualaksi on arvioitu villin luonnon antimet marjoista yrtteihin. Business Finlandin laatiman ohjelman mukaan juuri nyt useat samanaikaiset ruokatrendit maailmalla mahdollistavat jo olemassa olevien markkina-alueiden selvän laajentamisen. Kotimaiset elintarviketurvallisuusseulan läpäisseet villiyrtit vastaisivat niin terveellisyyden, puhtauden, turvallisuuden, ekologisuuden kuin eksoottisuudenkin vaatimuksiin.

Food From Finlandin mukaan suomalaisista elintarvikeyrityksistä puuttuu usein pitkäjänteinen vienninedistämissuunnitelma. Ohjelma esittää ratkaisuksi muun muassa alalle koulutettujen vientiosaajien palkkaamista ja viennin selkeää resursointia omaksi lohkokseen. Food from Finland myös peräänkuuluttaa, että pienen Suomen kannattaa tehdä yhteistyötä muiden pohjoismaalaisten yritysten kanssa.

Näkyvyyttä pitäisi parantaa kansainvälisiin tapahtumiin jalkautumalla ja nettisivuihin panostamalla, mutta toivomisen varaa on tuotteistamisessakin. Ohjelman mukaan suomalaiset eivät ole osanneet riittävästi brändätä puhdasta luontoa silmiä hiveleviin etiketteihin ja lennokkaisiin tuoteselostuksiin eikä kohdentaa tuotteita jo valmistusvaiheessa tietyille markkina-alueille. Villiyrttien vallan­kumoukseen tarvitaan myös huippuluokan visuaalisia suunnittelijoita ja kohdemaiden kulttuuria ymmärtäviä tarinaniskijöitä.

Lisätienestiä villiyrteistä

  • Jokamiehenoikeudet ja Eviran linjauk-set sallivat useiden kauppayrttien keräämisen myös kaupalliseen elintarvikekäyttöön. Kuusenkerkkien ja muiden elävien puiden antimien keräämiseen tarvitaan kuitenkin maanomistajan lupa.
  • Yhden vuoden ajan alle 10 000 euron vuosituloilla villiyrttejä saa kaupata myös jalosteina. Ainoana vaatimuksena on muutaman kympin maksavan ja muutaman tunnin pituisen poimijakorttikoulutuksen läpäiseminen. Ammattimaisempi toiminta vaatii elintarvikehuoneistoilmoituksen. Silloinkin toimintaa on mahdollista jatkaa vaikka kotikeittiössä ilman suuria investointeja tai massiivista byrokratiaa. 
  • Tuotteiden kauppaamiseen soveltuvat esimerkiksi ilmainen Forest Foody –sivusto ja REKO -lähiruokarenkaat.
  • Poimi vain varmuudella tuntemiasi kasveja ja muista, että vastaat tuotteiden turvallisuudesta itse myös alkuvaiheessa.
  • Jalostusyritykset tarvitsevat myös sopimuskerääjiä. Kesän aikana ahkera kerääjä voi päästä useiden tuhan-sien eurojen ansioille. Pienimuotoinen toiminta on marjanpoiminnan tavoin myös verotuksellisesti kevyttä.

Lisätietoa: Evira ja aitojamakuja.fi 

'Saksilla ja saappailla pärjää'

Villiyrtteihin perehtynyt ravintolakokki, biologi ja luonto-opas Päivi Lehtonen suosittelee kansalaisia keräämään luonnonkasveja niin kotitarvekäyttöön kuin kaupallisiin tarkoituksiinkin:

”Villiyrttien käyttö on paras työ ja harrastus, joka Suomesta löytyy. Saksilla ja saappailla pärjää, terveelliset herkut ovat ilmaisia ja samalla saa liikuntaa raittiissa ­ilmassa.”

Lehtosen mukaan villiyrttien kerääminen on luontevaa aloittaa suosituista ja helposti tunnistettavista kasveista, kuten huipputerveellisestä nokkosesta, voikukasta, maitohorsmasta ja kuusenkerkästä. Spesifiä tietoa yrttien keräämisestä, resepteistä ja jalostamisesta kannattaa innokkaiden hakea erilaisilta villiyrttikursseilta, joita on varsinkin kevätkesällä tarjolla yllin kyllin.

Villiyrttejä varten ei maalla asuvien tarvitse vaivautua edes metsään asti. Hyvä alku villiyrttejä koskevalle asennemuutokselle olisikin esimerkiksi pihoilla ja pelloilla ­esiintyvien voikukkien ja nokkosten näkeminen arvokkaana ravintona rikkaruohojen sijaan:

”Unohda kalliit puutarhakasvit. Anna villiyrttien rehottaa pihoillasi ja luovuta kesantopellot nokkoselle!” Lehtonen hehkuttaa.

Lehtosen mukaan villiyrteillä on runsaasti kysyntää ravintoloissa. Johtuen sekä kasvien lyhyistä säilymisajoista että tukkutoiminnan alkeellisuudesta, kerääjien kannattaa hänen mukaansa lähestyä rohkeasti suoraan paikallisia ravintoloita ja jälleenmyyjiä. Lehtonen muistuttaa, että myös innovatiivisille hortoilijoille on tilausta:

”Markkinat ovat nyt erittäin hyvät uniikeille artesaanituotteille. Apua saa halutessaan esimerkiksi ammattiopiston tuote­kehitys­koulutuksesta.”

Kommentoi Facebookissa

Tilaa Voima
voima
  • 29.5.2019
  • Kuvat Satu lehtinen