Väkivaltakulttuurista suostumuskulttuuriin

Teksti Pihla Hänninen

Uusi eduskunta käsittelee Suostumus2018-kansalaisaloitteen kevään vaalien jälkeen. Kampanja pyrkii muuttamaan raiskaus­lainsäädäntöä itsemääräämisoikeutta kunnioittavaksi. Mitä vaikutuksia lakimuutoksella olisi ja mitä se merkitsisi yhteiskunnallisesti?

Lähes 56 000 alle­kirjoitusta ke­rännyt Suostumus2018-laki­-aloite ajaa raiskauksen määritelmän muuttamista uhrin kehollista itsemääräämisoikeutta kunnioittavaksi. Toisin sanoen seksuaalinen väkivalta olisi lain edessä väkivaltaa muulloinkin kuin tekijän ollessa fyysisesti väkivaltainen tai fyysisen väkivallan uhan ollessa olemassa. Raiskauksesta voisi saada tuomion myös sanallisen tai muun selkeän suostumuksen puuttuessa.

Tutkimusten mukaan moni seksuaalisen väkivallan uhri ei tee vastarintaa pelon, lamaantumisen tai väkivallan pelon vuoksi. Vuonna 2015 tehdyn tutkimuksen mukaan jopa 70 prosenttia raiskauksen uhreista lamaantuu, mikä on kehollinen selvitytymismekanismi.

”Suostumusperustainen lainsäädäntö mahdollistaisi – mikäli olosuhteet otettaisiin huomioon Suostumus2018-aloitteen ehdottamalla tavalla – tekoa edeltävien tilanteiden ja tekoon johtavan prosessin paremman huomioimisen”, sanovat Minna Canth -akatemiaprofessori Johanna Niemi ja Amnestyn asiantuntija Pia Puu Oksanen.

Raiskaus on vallankäyttöä, eikä pelkkää fyysistä väkivaltaa, joten lain suostumusperustaisuus suojelisi heikommassa asemassa olevaa.

Aloitteen taustal­la ja tukijoissa on tällä hetkellä yksityishenkilöitä, puolueita, kansalais- ja nuorisojärjestöjä ja ylioppilaskuntia. Suostumus2018-kampanja on myös perustanut yhdistyksen Seksuaalinen itsemääräämisoikeus ry kampanjan organisoimiseksi.

Jotta lakialoite menisi läpi eduskunnassa, sen on saatava tulevan uuden eduskunnan enemmistö puolelleen. Jos siis haluaa varmistaa aloitteen läpimenon eduskunnassa, aloitetta kannattaa yhä lobata ja äänestää sitä kannattavia kansanedustajaehdokkaita. Aloitteen verkkosivuille kerätäänkin parhaillaan listaa ehdokkaista, jotka lupaavat äänestää aloitteen puolesta.

Lakialoitteen kannattaminen on arvovalinta. Lakimuutos lähettäisi viestin, että ihmisen itsemääräämisoikeus on arvokas ja tärkeä asia, ja että se on syytä tunnustaa myös raiskauslainsäädännössä. Lisäksi lakimuutos voisi raivata tietä esimerkiksi translain kokonaisuudistukselle, jossa on myös kyse ihmisen oikeudesta omaan kehoonsa. Suomen laki sääntelee itsemääräämisoikeutta vähätellen myös lisääntymisterveyttä.

Ruotsissa raiskauslainsäädäntö muutettiin suostumusperustaiseksi toukokuussa 2018, eli pohjoismainen ennakkotapaus laista on jo olemassa. Lakialoitteen läpimeno muuttaisi suomalaista asenneilmastoa ja kulttuuria suostumuksellisempaan suuntaan.

Raiskaus on myös sosiaalinen ja yhteiskunnallinen kysymys. Sek­suaalinen itsemää­räämisoikeus on ih­misoikeuskysymys.

”Sukupuolittunut, naisiin kohdistuva väkivalta on syvään juurtunut ja globaali syrjinnän muoto, jonka syyt ulottuvat pitkälle historiaan. Yhteistä tällaisen väkivallan eri muodoille on, että niiden kohteena on naisen keho ja mieli. Väkivalta on yksityistä ja virallista, sosiaalista ja kulttuurista sekä oikeusjärjestelmiin sisään kirjattua”, historioitsija ja tutkija Satu Lidman toteaa.

Lidman määrittelee väkivaltakulttuuriksi sosiaaliset, oikeudelliset ja yhteiskunnalliset rakenteet, jotka tuottavat ja ylläpitävät mahdollisuuksia väkivaltaan tai auttavat piilottamaan sitä.

Historialliset uskonnollis-patriarkaaliset arvot näkyvät yhä suomalaisessa yhteiskunnassa ja lainsäädännössä. Raiskaus avioliitossa kriminalisoitiin vasta vuonna 1994. Tätä ennen seksuaalisesta lähisuhdeväkivallasta ei ollut juridisia seuraamuksia. Miesten oikeus käyttää valtaa naisiin oli sallittua naisten fyysisen itsemääräämisoikeuden kustannuksella.

Aina kun raiskaustilanteissa vastuu käyttäytymisen säätelystä vieritetään uhrin niskoille, tullaan uusintaneeksi ikivanhaa väkivaltakulttuurista kertomusta. Samalla vähätellään raiskaajan aikeita, toimijuutta ja moraalista vastuuta esimerkiksi käyttämällä vähättelevää ”pojat nyt vaan on poikia” -retoriikkaa. Paras keino ehkäistä raiskauksia on kuitenkin hyvin yksinkertainen: olla raiskaamatta.

”Asenteiden muuttuminen on edellytys lakien ja niiden tulkinnan kehitykselle. Väkivalta loukkaa oikeusvaltion perus- ja ihmisoikeuksia, kuten yksilönsuojaa, vapautta ja itsemääräämisoikeutta,” Lidman sanoo.

Kommentoi Facebookissa