Psykedeeleillä on kyseenalainen maine mielenterveysongel­mi­en aiheuttajina. Klassiset psykedeelit LSD, psilosybiini, meskaliini ja DMT sekä tunteisiin vaikuttavana empatogeenina tunnettu MDMA näyttäisivät kuitenkin uusien tutkimusten mukaan avaavan mahdollisuuksia terapialle. Riskit ovat osoittautuneet hoidon yhteydessä pieniksi. Tutkijat ja terapeutit toivovatkin psykedeelien uudistavan käsityksiämme mielenterveysongelmien hoidosta.

Vuonna 2016 perustettu Psykedeelitutkimusyhdistys järjesti Helsingin yliopistolla toukokuussa Psykedeelit ja integraatio -tapahtuman, jossa ­luennoivat Barcelonassa työskentelevä psykoterapeutti Marc Aixalà sekä psykologi Riikka Ajantaival. Kiinnostus oli niin suurta, että luennot piti siirtää osallistujamäärän vuoksi suurempaan saliin, mutta sekin täyttyi ­ääriään myöten.

”Terapiassa ei auteta ihmisiä sietämään stressiä ja negatiivisiksi koettuja tunnetiloja, vaan luodaan kohtaaminen vaikeiden asioiden kanssa.”

Psykedeelien terapia- ja tutkimuskäytöllä on pitkä historia.

”Tieteellisiä artikkeleita julkaistiin 1950-luvulta alkaen tuhansittain ja tuhannet ihmiset kävivät erilaisissa terapioissa. Psykedeeleillä hoidettiin alkoholismia, heroiiniriippuvuutta ja muita ongelmia. Hyviä tuloksia saatiin myös kuolemansairaiden ahdistuksen hoidossa. Nyt näitä samoja tutkimuksia toistetaan tiukemmilla metodeilla”, Aixalà kertoo.

Tutkimus ei loppunut tieteellisistä syistä. LSD:n levisi laboratorioista ja vastaanotoilta kaduille, ja vastakulttuuri ryhtyi kumoamaan vallitsevaa yhteiskunnallista järjestystä psykedelian voimin. Richard Nixon julisti LSD:tä popularisoineen entisen psykologian professori Timothy Learyn Amerikan vaarallisimmaksi mieheksi. tutkimuksilta suljettiin rahahanat ja psykedeelien käyttö ajautui maan alle.

Psykedeelitutkimusyhdistyksen hallituksen varapuheenjohtaja psykologi Samuli Kangaslampi kertoo, että tutkimuksessa oli yli kolmenkymmenen vuoden tauko. Nyt erilaiset psykedeelitutkimukset ovat päässeet länsimaissa jälleen käyntiin, ja joillekin on myönnetty tutkimusrahoitusta julkisistakin lähteistä. Lontoon Imperial Collegeen perustettiin tänä keväänä psykedeeleihin keskittyvä tutkimusyksikkö.

”Uusimmat tutkimukset liittyvät masennuksen, ahdistuksen ja addiktioiden hoitoon”, Kangaslampi kertoo. ”Parasta näyttöä on saatu psilosybiiniterapian vaikutuksista vakaviin sairauksiin liittyvän masennuksen ja ahdistusoireiden yhteydessä. Masennuksen osalta on käynnistetty kansainvälinen COMPASS Pathways -yrityksen rahoittama tutkimussarja, jonka tavoitteena on saada markkinoille psilosybiiniavusteinen terapia lääkehoitona.”

Riikka Ajantaival työskentelee HYKS-instituutin kautta osana COMPASS Pathways tutkimusterapeuttien koulutusryhmää. Suomessa psilosybiinitutkimusta ei ole toistaiseksi saatu käynnistymään, mutta Ajantaival on toiminut tutkimusterapeuttina Lontoossa Kings Collegen terveiden koehenkilöiden tutkimuksessa. Hän korostaa, että uudet psykedeelitutkimukset ovat pilottitutkimuksia ja että laajempia tutkimuksia tarvitaan.

”Psykedeeliterapian voidaan ajatella toimivan altistusterapian tavoin”, Ajantaival toteaa. ”Sen vaikutukset ilmenevät kuitenkin nopeammin, mikä voisi vähentää mahdollista hoidon keskeytymistä raskaan terapeuttisen prosessin vuoksi. Useimmat ihmiset kokevat helpommaksi osallistua hoitoon, johon liittyy kerran tai kaksi kertaa annettava lääke sen sijaan, että he kävisivät esimerkiksi puoli vuotta altistusterapiassa.”

Esimerkiksi MDMA-terapian yhteydessä ihmiset käyvät läpi traumojaan tilassa, jossa pelot ovat siirtyneet taka-alalle.

”Psykedeeliterapiassa voi nousta esiin vaikeita kokemuksia, mutta ahdistus ei ole huono asia”, Aixalà sanoo. ”Se on osoitus siitä, että terapia etenee.”

Hoitoresistentti masennus, addiktiot ja traumaperäiset oireet ovat aiheita, joita Kangaslampi kertoo miettineensä työssään paljon. Psykedeeliterapia voisi auttaa niitä, jotka eivät saa apua perinteisestä terapiasta, masennuslääkkeistä tai niiden yhdistelmästä. Terapiassa ei auteta ihmisiä sietämään stressiä ja negatiivisiksi koettuja tunnetiloja, vaan luodaan kohtaaminen vaikeiden asioiden kanssa.

”Psykedeelit näyttäisivät saavan aikaan voimakkaasti muutoksille alttiin tilan lisäämällä väliaikaisesti aivojen plastisuutta”, Kangaslampi selittää. ”Ihminen kykenee näkemään tilanteensa eri tavalla. Tämä auttaa pääsemään eroon jumiutumista ja muuttamaan elämäntapoja tai ympäristöä.”

Kangaslampi kertoo, että aivoverkostojen tasolla psykedeelit vaimentavat perustilaverkoston aktiivisuutta. Perustilaverkoston on katsottu olevan vastuussa esimerkiksi murehtimisesta tai ahdistuneesta sisäänpäinkääntyneisyydestä. Psykedeelien vaikutuksen alaisena olevissa aivoissa ilmenee epätyypillisiä yhteyksiä eri aivoverkostojen välillä. Muutokset poistuvat, kun aineen vaikutus lakkaa, mutta aivoihin jää silti jonkin verran uusia yhteyksiä.

Suomessa psykedeelit luokitellaan vaarallisiksi tai erittäin vaarallisiksi huumausaineiksi. Psykedeeliterapia ja -tutkimus ovat kuitenkin osoittautuneet turvallisiksi.

”Kun psykedeelejä käytetään hyvin koulutetun henkilökunnan valvonnan alla ja potilaista on seulottu pois he, joille hoito voisi olla haitallinen, psykedeeliterapia on erittäin turvallinen hoitomuoto”, Aixalà toteaa.

Ajantaipaleen mukaan psykedeeliterapian turvallisuuskysymykset ovatkin jo laajasti tutkittuja, eikä klassisiin psykedeeleihin ole todettu liittyvän merkittäviä fyysisiä haittoja. Psyykkisesti Ajantaival vertaa psykedeelikokemusta meditaatioretriittiin, joihin hakijat myös usein seulotaan mielenterveyden ongelmien varalta.

”Molemmissa joudutaan kasvokkain oman mielen kanssa”, Ajantaival sanoo. ”Tyypilliset mallit, joilla esiin nousevia tuntemuksia hallitaan, siirtyvät sivuun. Kokemus voi olla ravisteleva, aivan kuten vaikkapa eläkkeelle jääminen tai avioero. Tutkimusympäristössä läsnä on kuitenkin hoitotiimi, eli enemmän tukea kuin esimerkiksi ihmisillä, jotka osallistuvat meditaatioretriittiin.”

”Kun psykedeelejä käytetään hyvin koulutetun henkilökunnan valvonnan alla ja potilaista on seulottu pois he, joille hoito voisi olla haitallinen, psykedeeliterapia on erittäin turvallinen hoitomuoto.”

Psykedeeliterapian ja -tutkimuksen tila näyttää lupaavalta. Psykedeeleillä voisi tulevaisuudessa olla vahvempi rooli mielenterveysongelmien hoidossa ja ehkä laajemminkin kulttuurissamme.

Ajantaival toteaa, että mikäli psykedeelit osoittautuvat hyödyllisiksi, seuraavaksi on tutkittava, keille ne ovat hyödyllisiä ja miksi.

”Psykedeelit voivat edistää ymmärrystämme itsestämme ja maailmasta”, Aixalà kiteyttää. ”Monet terapiaan tulevat ihmiset kärsivät eksistentiaalisesta ahdistuksesta. Modernia kulttuuria vaivaa merkityksettömyys. Elämme, jotta voisimme maksaa vuokramme ja kuluttaa. Teemme liikaa töitä. Psykedeelit voivat auttaa löytämään syvempiä merkityksiä.”

Kulttuurimme suhtautuminen psykedeelitutkimukseen- ja terapiaan on jo muuttunut. Kangaslampi vahvistaa tämän.

”Psykedeeleistä on nykyään mahdollista käydä järkevää keskustelua. Voimme keskustella haittojen vähentämisestä sekä siitä millaisia riskejä psykedeeleihin liittyy, mutta myös tutkimuksen ja terapian mahdollisista hyödyistä.”