Lähiöbotoxissa soittavat Luyeye Konssi eli Seksikäs-Suklaa, Lauri Ehrlund, Samuli Peurala, Hanad Hassan eli Dosdela ja veljekset Harto ja Jaakko Luomanen.

MusiikkiKirjoittanut Miika AuvinenKuvat Hanna Linnove

Nu metal ei jäänyt 2000-luvun taitteeseen. Nyt bändit kuten Lähiöbotox vaalivat jälleen räpin ja metallin liittoa

1990-luvulla ja 2000-luvun taitteessa suosionsa huipulla olleen nu metal -genren perintö elää yhä. Myös Suomessa useampi bändi on alkanut yhdistellä metalliriffejä rap-lyriikoihin. Lajityypissä antisankarilliset ja rappioon sortuneet veijarit kohtaavat poliittiset saarnaajat.

Lukuaika: < 1 minuutti

Nu metal ei jäänyt 2000-luvun taitteeseen. Nyt bändit kuten Lähiöbotox vaalivat jälleen räpin ja metallin liittoa

Lähiöbotoxissa soittavat Luyeye Konssi eli Seksikäs-Suklaa, Lauri Ehrlund, Samuli Peurala, Hanad Hassan eli Dosdela ja veljekset Harto ja Jaakko Luomanen.

Suomessa on viime vuosina noussut useita räppiä ja metallia yhdisteleviä bändejä. Esimerkiksi Lähiöbotoxin lyriikat huokuvat tavallista arkea ja urbaania ahdistusta. Lyriikoissa esimerkiksi Netflixiin ei ole varaa, kun rahat menivät Subutexiin, ja ratkaisuna olisi Siwan ryöstäminen. Bändin soolokitaristin Jaakko Luomasen mukaan aiheet tulevat bändin jäsenten Seksikkään Suklaan, Dosdelan ja heidän lähipiirinsä kokemuksista Itä-Helsingissä.

Luomaselle bändi edustaa taiteellista riippumattomuutta. Hänen aiem­man projektinsa Liemisen kanssa ulkopuolisia paineita tuli liikaa. ”Lähiö­botoxissa meillä ei ole ollut mitään kahleita. Se tuntuu hyvältä. Nyt menemme taiteen ehdoilla, eikä tarvitse miettiä radiosoiton kaltaisia ­asioita”, Luomanen sanoo.

Maailmalla lajityyppien yhdistyminen alkoi ensin eri rap-ryhmien metallisampleilla. Pian mukaan tulivat metalliyhtyeiden ja räppärien yhteisesitykset, ja lopulta bändit, jotka yhdistelivät räppiä ja metallia.

Monet räppiä ja metallia yhdistelevät bändit muistuttavat nu metallia, mutta lajityypiksi kutsutaan  erityisesti juuri 90-luvun lopulla noussutta aaltoa. Yksi genren tärkeimmistä edustajista on 2000-luvun taiteessa suosionsa huipulla liikkunut Limp ­Bizkit. Bändin fanit ovat nyt aikuisia, ja sen musiikkia kuunnellaan nostalgian voimin.

mainos

Nu metalin evoluutioon kuuluu monia tekijöitä: Faith No Moren kokeileva asenne ja Rage Against the Machinen funkkaava vasemmistolaiskiihko raivasivat tietä suurelle räppi­metalliaallolle. Pian tuli Korn, jonka vanavedessä ilmestyi suuri lauma muita bändejä. Monet 90-luvun suosikit ovat tehneet paluun Suomen festarikentällä. Limp Bizkit esiintyi kesällä Provinssissa ja genren pioneeri Korn on Tuska-festivaalin vuoden 2020 pääesiintyjä.

Suomessa ensimmäisiä metalliriffejä hyödyntäneistä rap-artisteista oli Seppo Lampela. Steen1-artistinimellä tuolloin esiintynyt räppilegenda syöksi tulta ja tulikiveä: Lompakossa Kuolema ja Kastimerkki ottivat vahvasti kantaa yhteiskunnan tilaan. Lampelaa on kuultu muun muassa Steen1 Orkestra ja Petettyjen Puolue -yhtyeiden solistina. Laulujen tarinoissa usein vertauskuvat yhdistyvät yhteiskunnalliseen kritiikkiin.

Suomalainen räppiä ja metalliriffejä yhdistelevä musiikki on kuitenkin vielä marginaalissa. Festareilla Lähiöbotox saa sellaistakin yleisöä, joka ei musiikkilajia muuten juuri kuuntelisi. Luomasen mukaan keikoilla saatu palaute on ollut hyvää.

Muita kotimaisia nu metallista vaikutteita ottavia yhtyeitä ovat Pystyyn kuolleet hipit, Apina ja punkkia räppiin yhdistelevä Negatiiviset nuoret.