Teksti Santtu Paananen Kuva Aapo Huhta
Vallitsevan talousmallin haastaminen on harvinaisuus. Yksi luonnos toisenlaisesta taloustodellisuudesta on osallisuustalous, jonka kokeilua Suomeen on ajanut jo kohta kymmenen vuotta Parecon Finland -järjestö.
Osallisuustalous pyrkii talouden, demokratian ja ekologisen kestävyyden liittoon. Suomessa aiheen parissa uurastavat jo yhdeksättä vuotta Antti Jauhiainen ja Joona-Hermanni Mäkinen. Vuonna 2010 he perustivat hankkeensa työkaluksi osallisuustalouden asiantuntijajärjestön Parecon Finlandin.
Jauhiainen ja Mäkinen ajavat Suomeen osallisuustalouskokeilua. Osallisuustaloudessa on kyse ekonomisti Robin Hahnelin ja yhteiskuntafilosofi Michael Albertin kehittämästä taloustieteellisestä mallista, joka on vaihtoehto markkinatalouksille. Se perustuu demokraattisiin yrityksiin, jotka tekevät yhteistyötä kuluttajien kanssa.
Jauhiainen ja Mäkinen näkevät erilaiset markkinatalouden muodot perustavalla tavalla epäonnistuneiksi järjestelmiksi.
”Nykytalous käytännössä käskyttää yrityksiä ja yksilöitä pahentamaan ilmastonmuutosta, koska haitat eivät näy hinnoissa. Myöskään työttömyyttä ei kyetä poistamaan ja eriarvoisuus on jatkuvaa”, Jauhiainen kommentoi.
Kirjassaan Hyvinvointivaltion vastaisku kaksikko kutsuu Suomea ”parhaaksi kapitalismiksi”, mutta heidän mielestään Suomessa tulisi rohkeasti kehittää parempia ratkaisuja.
”Markkinatalouden ongelmat ovat läsnä myös hyvinvointivaltiossa, vaikka siellä niitä on vähemmän”.
Parecon Finlandin esittämä vaihtoehto, osallisuustalous, toimisi hajautetusti ja demokraattisesti. Idean aatteelliset juuret ovat klassisessa vapausajattelussa, anarkismissa ja libertaarisosialismissa. Osallisuustalous vaihtaisi kilpailueetoksen tilalle yhteistyön.
Osallisuustaloudessa jokainen voisi tehdä päätöksiä kahdessa roolissa: työntekijänä ja kuluttajana. Arkisissa ostoksissa he äänestäisivät lompakoillaan. Julkiset hyödykkeet olisivat samalla viivalla. Asuinalueen kuluttajat voisivat päättää antaa osan tuloistaan vaikkapa julkisen liikenteen tai vanhustenhoidon parantamiseen.
Yrityksissä työntekijät suunnittelisivat työtään parhaaksi katsomallaan tavalla. Yritysten tuotantoarviot vaikuttaisivat siihen, miten ne saisivat resursseja muilta talouden toimijoilta. Luonnonvaroja tai muita yhteisiä resursseja tuhlaavat yritykset joutuisivat kehittämään uusia, tehokkaampia ratkaisuja – muussa tapauksessa heidän tarvitsemansa resurssit menisivät tuottavampiin projekteihin.
Osallisuustaloudessa hintoihin sisällytettäisiin yhteiskunnalliset ja ympäristölliset kuluerät.
Laajoja haittoja arvioisivat asiantuntijat. Päästöjä ja niiden vaikutusta hintoihin tutkisivat ilmastotieteilijät, biologit ja ympäristötaloustieteilijät. Paikallisia ympäristöhaittoja ilmoittaisivat alueen asukkaat. ELY-keskukset tutkisivat ja välittäisivät tiedot eteenpäin Tilastokeskukselle, joka keräisi tiedot yritysten tuotannosta ja asuinalueiden kulutuksesta. Tilastokeskuksen keräämä hintadata olisi avointa ja päivittyisi jatkuvassa yritysten ja kuluttajien vuorovaikutuksessa.
”Tarvitsemme kaukokatseisen idean demokraattisesta, tehokkaasta ja oikeudenmukaisesta talousjärjestelmästä. Osallisuustalous on mielestämme erittäin pätevä lähtökohta tämän keskustelun aloittamiseen”, Jauhiainen esittää.
Jauhiainen ja Mäkinen pitävät suomalaista taloutta koskevaa keskustelukulttuuria monilta osin ontuvana ja vääriin asioihin keskittyvänä. Suurelta osin poliittisista ja ideologisista poteroista käsin käytävässä keskustelussa on useimmiten taustaoletuksena markkinataloudessa toimiminen eikä järjestelmän haastaminen. Vaihtoehtoiset näkemykset talouden järjestämiseen ohitetaan olankohautuksella vedoten niin sanottuihin realiteetteihin. Kapitalistista realismia puhtaimmillaan!
Kapitalistinen realismi on yhteiskunnallistunut mielentila, jossa kapitalismi on ainoa mahdollinen kuviteltava talouajärjestelmä. Käsitteen esitteli Mark Fisher vuonna 2009 ilmestyneessä kirjassaan. Kapitalistinen realismi nojaa muun muassa filosofi Slavoj Žižekin esittämään väitteeseen, että ”on helpompi kuvitella maailmanloppu kuin kapitalismin loppu”.
Jauhiainen kritisoi myös hyvinvointivaltiokeskustelua.
”Suomessa ei ole selkeää visiota hyvinvointivaltion parantamisesta. Keskustelu on yksityiskohtien näpräämistä, ja tähänastiset saavutukset otetaan itsestäänselvyyksinä pyrkien pitämään kiinni niistä hyvistä asioista, joita ollaan menettämässä. Markkinatalouteen suhtaudutaan liian positiivisesti, vaikka sen ongelmat ovat kiistattomat. Hyvinvointivaltio on näinkin menestynyt malli, koska siinä on pystytty näitä ongelmia paikkaamaan.”
Mäkinen näkee Suomella olevan paljon mahdollisuuksia nostaessaan esille esimerkiksi hyvinvointivaltion rakentamisen, sosiaalipolitiikan ja hyvinvointitutkimuksen historiallisia saavutuksia. Hän esittää, että pohjoismainen osallisuustalous voisi olla hyvinvointivaltion seuraava suuri askel.
”Osallisuustalous on hyödyllinen työkalu kaikille riippumatta siitä, onko markkinaliberaali, maltillinen hyvinvointivaltion puolustaja tai antikapitalisti. Se on esimerkki siitä, että kaukokatseiset visiot uudesta taloudesta ovat mahdollisia – myös paljon parjatun taloustieteen kentällä. Aiheesta tarvittaisiin kuitenkin paljon enemmän tutkimusta, sekä teoriassa että käytännön kokeiluissa”, Jauhiainen ja Mäkinen toivovat.
Parecon Finland
Parecon Finland on 2010 perustettu vapaaehtoisvoimin toimiva asiantuntijajärjestö, joka pitää työpajoja ja osallisuustaloutta käsitteleviä luentoja, kääntää aihetta koskevaa artikkeli- ja tietokirjallisuutta suomeksi ja ajaa Suomeen osallisuustalouskokeilua.
Sen perustajajäsenet Jauhiainen ja Mäkinen ovat julkaisseet kirjan Hyvinvointivaltion vastaisku (2017) sekä kirjoittaneet muun muassa The New York Timesiin, Jacobin Magazineen ja Ylelle.
