Perjantai-iltana festivaalin kävijät talsivat sateessa betoniaukean läpi Suvilahden vanhalle voimalaitokselle, josta on viime vuosien aikana muodostunut kulttuuritapahtumien vakituinen keskus. Jo jonossa sateenvarjottomat ja -varjolliset lyöttäytyivät yhteen, ja uusia tuttavuuksia syntyy kuin tyhjästä. Festivaalialueella eri lavoilla soittavat dj:t saivat nauttia täysistä tanssilattioista jo kymmenestä saakka ihmisten pakkauduttua sisätiloihin sateelta suojaan.
Ilmassa oli adrenaliinia. Tanssilattialla ei seurusteltu, vaan jumpattiin basson tahtiin. Kaikki ovat tulleet tänne musiikin takia. Kolme lavaa erosivat toisistaan musiikillisesti kepeästä housesta kovempaan teknoon.
Tanssilattialla ei seurusteltu, vaan jumpattiin basson tahtiin. Kaikki ovat tulleet tänne musiikin takia.
Illan mittaan tapahtui luonnollinen siirtymä tummempiin sävyihin lähes kaikilla osa-alueilla. Pääesiintyjinä toimivat perjantaina Yaniel, Paula Temple ja NTHNG. Lauantaina vuorossa olivat Lando, Dasha Rush sekä Roberto Rodriguez. Erityisesti ilahdutti Dasha Rush musiikillisella terävyydellään sekä peruutuksen tilalle tullut Legowelt. Legowelt muistutti siitä, kuinka hyvä musiikki muuttuu livenä vielä paremmaksi!
Kotimaisista musiikintekijöistä mainitsemisen arvoinen on muun muassa pitkän linjan dj-tuottaja Samuli Kemppi, joka soitti intensiivisen livesetin.
Perjantain sade muutti yön aikana festarialueen paikoin mutakentäksi, jonka läpi juhlijat joutuivat harppomaan lahkeet märkinä. Lauantaiksi paikat oli kuitenkin saatu lapioitua jo lihasvoimin puhtaiksi, ja muutenkin toisen päivän sää suosi ulkoilmafestariksi tarkoitettua tapahtumaa. Myös edellisiltana ajoittain turhan pitkiksi venyneet vessajonot oltiin saatu korjattua tilaamalla paikalle lisää bajamajoja.
”Minua saatte kiittää vain lauantain puhtaista kengistä”, nauraa Shpat Qerimi, joka oli lapioinut mutaa kuusi tuntia lauantaina. Hän on yksi tapahtuman järjestäjistä, ja ollut mukana rakentamassa Visio-festivaalia sen alusta saakka. Hän on tullut puhumaan koko organisaation puolesta, eikä pidä titteleitä mainitsemisen arvoisena. Visio Ry ei yleensä jaa haastatteluja, koska eivät koe tekevänsä ylimääräisellä julkisuudella mitään. Voiman kohdalla he tekivät poikkeuksen.
Me haluttiin antaa päätösvalta niille ihmisille, jotka ovat omistaneet koko elämänsä musiikille, eli tuottajille ja muusikoille
”Olemme pyrkineet pois egosentrisestä ajattelusta, että meillä olisi päätuottaja tai omistaja joka päättää kaikesta”, Qerimi selvittää ja jatkaa: “Muuten tapahtumasta tulisi vain yhden ihmisen näkemys musiikista. Meidän koko ajatusmalli on päinvastainen. Me haluttiin antaa päätösvalta niille ihmisille, jotka ovat omistaneet koko elämänsä musiikille, eli tuottajille ja muusikoille.”
Festivaaliorganisaatio valitsi ensin kuusi tämän hetken elektronista musiikkia edustavaa esiintyjää kolmelle lavalle. Mukaan hommaan lähtivät Katerina, Paula Temple, Asquith, Trevor Deep Jr, Dasha Rush sekä Roberto Rodriguez. Näistä esiintyjistä tehtiin kustakin oman lavansa kuraattoreita, joilla oli vapaus etsiä muut artistit esiintymään samalle illalle heidän kanssaan. Itse tapahtuman tuottajatkaan eivät tienneet mitä tuleman pitää ennen kuin line-up julkistettiin. Tekijätiimi ohjeisti kuraattoreita ainoastaan budjetissa ja vaati, että mukana on myös kotimaisia artisteja. Kuraattoreista Katerina, Trevor Deep Jr sekä Roberto Rodriguez ovat kotimaisia, loput pitävät majaansa Berliinissä tai Lontoossa
”Visio halutaan pitää paikallisena kulttuuri-ilmiönä. Kotikutoisuus pyritään myös säilyttämään niin paljon kuin mahdollista. Mitään Visio-tuotteitakaan ei ole tehty. Se perustuu ajatukseen, että ihmiset eivät ole käveleviä mainoksia.” Qerimi kertoo.
”Elektronisen musiikin julkiset tapahtumat Helsingissä ovat olleet aikalailla pienen porukan tekemiä 80-luvulta saakka. Nyt on alkanut tulla nuorta kaartia.” Qerimi pohtii ja jatkaa Visiosta: “Meidän tavoitteena ei ole tehdä kaupallista tapahtumaa, mutta vuosi vuodelta tässä joutuu kiroamaan sitä, että tämä alkaa olla vakavasti otettava tapahtuma, mikä taas muuttaa tekemistä. Automaattisesti menot kasvavat. Ihmiset haluavat enemmän ja parempaa. Mutta näin tekijäporukassa tykätään siitä, että on pientä säätöö, sellasta pientä anarkismia. Ei tehdä kirjan mukaan. Sitten kun tehdään kirjan mukaan, se ei tunnu enää aattelliselta toiminnalta.”
Tämän tyyppisen elektronisen musiikin festivaalit puuttuivat aikaisemmin Suomesta. Visio järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2016, mutta tappiota tuli alku vuosina, ja lopulta konkurssin myötä menetettiin alkoholin anniskelulupa. Silloin Visio alkoi löytää oman tyylinsä. Festivaalin järjestäjät keksivät, että ihmiset voivat tuoda omat juomat festivaaleille. Tapahtuman kasvaessa sen tiloihin tuotiin ruokakojuja. Tässä kohti törmättiin Suomen lakiin, joka kielsi omien alkoholijuomien hallussapidon yleisötapahtumassa, jos siellä myydään ruokaa. Vastaiskuksi lainsäädännölle Visio Ry teki kansalaisaloitteen sekä myi festivaaleilla alkoholia ilman voittoa. Olut maksoi kaksi ja puoli ja viini kolme euroa.
Visiolle on selkeästi ollut kysyntää, sillä kaikki liput myytiin loppuun. Kävijöitä oli noin 2 300 henkilöä per päivä, ja halukkaita olisi ollut paljon enemmän.
Visio ei halua kasvaa, vaan kapinoi vastaan yleistä rahan ja kasvun ihannointia.
“Tavoitteena on säilyttää sama visiomainen tunnelma mikä meillä on ollut tähänkin asti. Kun muututaan eteenpäin mentäessä, niin me halutaan säilyttää se mikä on tehnyt visiosta vision. Se on ne ihmiset. Vibat yhteisöllisyydestä.” Qerimi selittää, että jopa kutsuvieraslistan sisällöstä oli päättämässä oma 12 hengen porukka: ”Listaan ei tullut julkisuuden henkilöitä tai kulttuurialan toimijoita, vaan tavallisia ihmisiä, jotka toiset tavalliset ihmiset olivat valinneet kutsuvieraikseen.”
Visio ei halua kasvaa, vaan kapinoi vastaan yleistä rahan ja kasvun ihannointia. Ensi vuonna tapahtuma on todennäköisesti samankokoinen kuin tänäkin vuonna. Se halutaan pitää pienenä, intiiminä ja aatteellisena tapahtumana, missä tahdin määrää basso, ei raha!
