Kuva: Pertti Honkanen

Kevät koittaa ilmavoimille

Teksti Raimo Pesonen

Raha ei ole este, kun Suomelle hommataan uusia hävittäjiä. Siitä pidetään huoli markkinoinnilla, kulujen häivyttämisellä näkyvistä ja painottamalla puolustusnäkökulmaa.

Loppujen lopuksi ainakin minulle on aivan sama, mitä hankittavat hävittäjät maksavat, koska sodan hintaa ei voi mitata rahassa.” Näin innostui lausumaan Pentti Perttula, ­Siivet-lehden toimittaja, joka kirjoitti HX-hanketta käsittelevän teoksen ­Paras hävittäjä Suomelle (Docendo 2018).

Suomen ilmavoimien kannalta F/A-18 Hornetien korvaamiseen ensi vuosikymmenen lopulla tähtäävä HX-hanke vaikuttaa menestykseltä jo etukäteen. Uusien taistelukoneiden hankinnasta on määrä päättää 2021, eikä näköpiirissä ole sellaista hallitusvaihtoehtoa tai globaalia myllerrystä, joka vaarantaisi kaupan. Hinnasta viis. Asekaupan kustannusten sivuuttaminen on lähes isänmaallista toimintaa.

Elinkaarikustannuksiltaan kymmeniin miljardeihin euroihin nousevan kaupan kustannukset häivytetäänkin taustalle, kun HX-hankkeen julkista kuvaa puunataan. Videot, julkiset kalustoesittelyt ja ehdokkaiden ominaisuuksia vertailevat lehtijutut luovat kisajännitystä ja antavat yleisölle mahdollisuuden omien suosikkien hehkuttamiseen.

Kaikille suomalaisille taistelukoneisiin käytettävä rahamäärä ei kuitenkaan ole yhdentekevä. Historian suurinta asekauppaa ollaan tekemässä sisäpoliittisesti ja taloudellisesti herkässä tilanteessa. Niinpä ei ole yllättävää, että taistelukonehankinnan kuluja on yritetty saada näyttämään joltakin muulta kuin mitä ne ovat.

Aalto-yliopiston taloustieteen professorin Pertti Haaparannan mukaan hävittäjäostojen ottaminen pois kestävyysvajelaskelmista on ”silmän­lumetta”.

”Nuo investoinnit eivät koskaan maksa itseään takaisin, mutta ne on maksettava. Tämän vuoksi ne ennemmin tai myöhemmin ovat väkisin mukana kestävyysvajelaskelmissa, ellei sitten pitkän ajan velkatavoitteen anneta kasvaa. Jos ei anneta, niin ne maksetaan todennäköisimmin supistamalla muita menoja. Lisäksi hävittäjien käyttökustannukset tulevat mukaan kestävyyslaskelmiin.”

Tärkein yksittäinen kustannuksiin vaikuttava tekijä on hankittavien koneiden määrä. Ilmavoimien komentajana toimivan kenraalimajuri Sampo Eskelisen mukaan uusia koneita tarvitaan nimenomaan 60 kappaletta, koska muuten ei ”koko Suomen alueen puolustaminen ole mahdollista”.

Vuosikymmenien mittaan koneiden tehokkuus ja hinta ovat kasvaneet huimaavaa vauhtia, samalla kun niiden määrät ovat supistuneet. Perttulan mukaan nykyisen taistelukoneen hinnalla olisi ennen talvisotaa saanut noin 80 hävittäjää. 60 taistelukoneen hinnalla olisi siis saanut aikanaan noin 4 800 hävittäjää.

Iltalehden toimittaja Olli Ainola on aiemmin epäillyt Suomen saavan taistelukoneensa Yhdysvalloista asevelialennuksella, mutta niin, että yksi kolmesta laivueesta on korvamerkitty Baltian puolustukseen.

Toimittaja ja tietokirjailija Pentti Sainio, joka julkaisi hiljattain teoksen Minne Suomi pommittaa? (Into 2018), pitää HX-hanketta Suomen alueen puolustamisen kannalta jättimäisenä virheinvestointina. Sen hyötyjinä Sainio näkee aseteollisuuden ja Yhdysvallat, joka käyttää sotilaallisesti siitä riippuvaisia liittolaisiaan omien intressiensä ajamiseen humanitarismilla perustelluissa operaatioissa.

Suomen konehankinnassa painotetaan, että kyse on panostuksesta puolustukseen. Hankinnasta puhutaankin HX-hävittäjähankkeena, koska (torjunta)hävittäjä on puolustuksellinen ase ja Pariisin rauhansopimus kielsi aikoinaan Suomelta muut taistelukoneet. Hornetitkin hankittiin hävittäjinä, mutta muutettiin sittemmin kykeneviksi kantamaan myös pommeja ja risteilyohjuksia.

F-35-kone on yksi ehdokkaista, mutta se ei kauppaajiensa mukaan ole hävittäjä. Myyntipuhekielellä tämä tarkoittaa, että kyseinen kone on enemmän. Se voidaan toki asettaa ja varustaa hävittäjän rooliin, mutta sen on määrä kyetä myös aivan uudenlaiseen sodankäyntiin, jossa tiedon hankkimisella, reaaliaikaisella jakamisella ja muulla rinnakkaisella toiminnalla on keskeinen rooli. F-35 häiritsee vastustajan tietoliikennettä, pommittaa kohteita maalla ja merellä ja tietysti myös ampuu alas viholliskoneita.

Vastaaviin asioihin muidenkin Hornetin korvaajaehdokkaiden olisi määrä pystyä.

HX-hankkeessa kilpailevat lentokonevalmistajat ovat palkanneet listoilleen entisen puolustusvoimien komentajan Juhani Kaskealan, aiemmin puolustusministerinä toimineen Jan-Erik Enestamin, entisen Karjalan lennoston komentajan Ossi Sivénin, ilmavoimien entisen esikuntapäällikön Kari Salmen ja merivoimien komentajana toimineen Kari Takasen.

On varsin ilmeistä, että ainakin osa nyt Suomen valtion palveluksessa aseostoa valmistelevista upseereista siirtyy aikanaan myyntitiskin toiselle puolelle. Laitonta tällainen toiminta ei sinänsä ole, eikä moraalisesta tuomiostakaan ole juuri pelkoa, koska tutkimusten mukaan Suomessa puolustusvoimiin ja poliisiin luotetaan enemmän kuin missään muussa EU-maassa.

Joka tapauksessa HX-hankkeen ympärille jo nyt muodostunut sotilaallinen, taloudellinen ja poliittinen verkosto nostaa suomalaisissa oloissa aivan uudella tavalla esiin globalisoituneen sotateollisen kompleksin vaikutusvallan.

Kommentoi Facebookissa
Vocapeople