Euroopan unioni on murroksessa ja tulevat vaaliennusteet lupaavat myrskyä. Voima poimi Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisusta Euroopan villit kortit ja mustat joutsenet neljä kehityskulkua, jotka on syytä ottaa huomioon uurnille mennessä.
Euroopan unioni on kriisissä ja Eurooppa on poliittisesti entistä hajautuneempi. Sen yhtenevää arvopohjaa ovat rapauttaneet brexit sekä pitkään jatkuneet pakolais- ja eurokriisit.
Eurooppalaiselle liberalismille ja kaikille yhteisiin ihmisoikeuksiin perustuvat arvot kyseenalaistuivat, kun Lähi-Idästä ja Afrikasta alkoi saapua entistä suurempi määrä pakolaisia Eurooppaan. Samaan aikaan äärioikeisto ja kansallispopulistiset puolueet kasvattivat Euroopassa suosiotaan.
Rahaliitto ja eurokriisi ovat asettaneet jäsenmaat eriarvoiseen asemaan. Kriisi on romuttanut pahiten kärsineissä maissa eläkejärjestelmiä sekä vaikuttanut koulutuksen yksityistämiseen ja julkisten palveluiden alasajoon. Rahaliiton poliittiset ja taloudelliset hyödyt näyttävät valuneen selvimmin Saksaan.
Tulevat EU-vaalit käydään epävarmemmassa tilanteessa kuin koskaan aiemmin. Erityisen mielenkiintoiset ja tuloksiltaan arvaamattomat näistä vaaleista tekee se, että kansallismieliset ryhmät ovat kasvattamassa kannatustaan samalla kun konservatiivien (EPP) ja sosiaalidemokraattien (S&D) suuren koalition kannatus on laskemassa jopa alle 50 prosenttiin.
”Suuri koalitio joutuu nojaamaan entistä enemmän liberaalien tukeen, mikä todennäköisesti kärjistää parlamentin jännitteitä”, kertoo politiikan tutkija Antti Ronkainen.
Vaalien suurin kysymys on, voiko tämän lähtöasetelman myötä syntyä pysyvää yhteistyötä eri ryhmien välille? Entä kykenevätkö eri maiden oikeistopopulistit järjestäytymään yhdeksi yhtenäiseksi europuolueeksi?
Tulevista vaaleista tekee erityisen myös se, että niissä ei päätetä ainoastaan komission koostumuksesta ja johtajasta, vaan myös Eurooppa-neuvoston ja Euroopan keskuspankin johtajista.
”Tänä vuonna tehdään merkittäviä päätöksiä EU:n suunnasta sekä jäsenmaiden välisestä voimatasapainosta”, Ronkainen toteaa.
Euroopan unioni on sekavassa tilassa, eivätkä tulevat vaalit näytä lupaavan ainakaan varmempaa tilannetta. Tärkeimpiä vaalien jälkeisiä kysymyksiä ovat rahaliiton yhtenäisyys, demokratian tila, turvallisuus- ja ulkopolitiikka sekä ilmastonmuutos ja kestävä kehitys.
1. Vaikka pitkään jatkunut eurokriisi on suurimmaksi osaksi ohi, rahaliiton rakenteelliset ongelmat ovat edelleen läsnä. Rahaliiton suurimpien talouksien kasvu hiipui edellisen vuoden aikana merkittävästi.
Kysymys rahaliiton yhtenäisyydestä on myös edelleen ratkaisematta. Missä määrin euromaiden tulisi yhtenäistää talouksiaan?
Saksan kanta on edelleen tiukka. Linjauksen mukaan jäsenmaiden tulisi kunnioittaa rahaliiton sääntöjä tiukasti, jotta taloudellinen yhteisvastuu voisi olla mahdollista. Välimeren mailla puolestaan on vaikeuksia sopeutua Saksan asettamiin ehtoihin. Etenkin Kreikan, Italian ja Portugalin pankeissa on paljon velkakirjoja ja ongelmaluottoja. Niin sanotun Hansa-ryhmän – johon Suomi kuuluu – kannassa korostuu Saksan lailla vähintään varauksellinen suhtautuminen rahaliiton yhtenäistämiseen.
On siis epärealistista odottaa rahaliiton vahvempaa yhtenäistymistä. Hajoaako rahaliitto, vai onko olemassa muita ratkaisuja?
Eräs mahdollinen kehityskulku on niin sanotun exit-mekanismin luominen. Tämä tarkoittaa jäsenmaalle mahdollisuutta erota rahaliitosta, jolloin jäsenmaa saisi itselleen oman valuutan ja poistaisi tarpeen sisäisen devalvaation pakottamiin toimiin, esimerkiksi palkanalennuksiin. Exit-mekanismin myötä talouspoliittiset velvoitteet eivät poistuisi kokonaan, mutta ne muuttaisivat muotoaan.
2. Euroopan unionia on pidetty poliittisena järjestelmänä vailla poliittista yhteisöä. Vaikka EU:lla on lakeja säätävää ja toimenpanevaa valtaa, ei tätä vastassa ole esimerkiksi ylikansallista ja yhtenäistä kansalaisyhteiskuntaa.
Kuinka tähän haasteeseen vastataan tulevaisuudessa? Todennäköistä on, että jos esimerkiksi eurokriisin aiheuttamia ongelmia ei kyetä korjaamaan, kasvaa euroskeptisyys entisestään. On myös mahdollista, joskin epätodennäköisempää, että syntyy julkiseen toimintaan tähtäävä kansalliset rajat ylittävä ”Euroopan kansan” liike. Tämä voisi haastaa EU:n instituutiot arvaamattomilla tavoilla.
Populististen liikkeiden nousu Euroopassa on tuottanut vastakkainasettelua ruokkivia puhetapoja, jotka vaikeuttavat demokraattisten periaatteiden toteutumista. Mistä todella äänestetään? Entä mitä ongelmia löytyy vastakkainasettelun takaa?
Populismin nousu nostaa esiin ainakin kaksi mahdollista kehityskulkua. Jos populistiset liikkeet eivät kykene lunastamaan lupauksiaan, on vaarana että usko demokratiaan heikkenee entisestään. Toisaalta taas populismin nousu voi innostaa ihmisiä ja herättää heidän uskonsa politiikkaan. Tämä voi johtaa siihen, että syntyy uudenlaisia perinteisen puoluepolitiikan ulkopuolella toimivia liikkeitä tai kokonaan uusia poliittisia puolueita.
3. Ulko- ja turvallisuuspoliittisesti Euroopan unionin suurimpia avoimia kysymyksiä ovat suhtautuminen Trumpin valinnan jälkeen muuttuneeseen Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaan sekä Venäjän ja Kiinan koventuneeseen politiikkaan.
Nämä laajemmat ulkopoliittiset murrokset voivat lisätä kiinnostusta EU:n yhteistä puolustusta kohtaan. Tähtääkö jäsenmaiden toimintavalmiuksien nostaminen korvaamaan vaihtoehdon Natoon liittymisestä? Toisaalta onko unionilla kykyä luoda esimerkiksi uskottavaa ja itsenäistä sotilasliiton kaltaista järjestelmää?
Suurimpana Euroopan sisäisenä turvallisuusuhkana voidaan pitää terrorismia ja uudenlaisia poliittisen väkivallan muotoja. Vielä 2000-luvun alussa terrorismin uhkaa pidettiin lähinnä ulkoapäin tulevana ilmiönä, mutta nykyään terrorismin ennaltaehkäisy on yhä voimakkaammiin kiinnittynyt väkivallan uhkiin Euroopan sisällä.
On mahdollista, että tulevaisuudessa äärioikeiston ja jihadistien suorittamat poliittisen väkivallan teot kärjistyvät. Lisäksi ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen tähtäävät toimet voivat synnyttää uudenlaisia poliittisen väkivallan muotoja. Kuinka EU kykenee turvallisuuspoliittisesti näihin vastaamaan?
4. Ilmastonmuutoksen hillitseminen on merkittävä haaste myös EU:lle tulevien vuosikymmenten aikana. Kuinka luoda ympäristön kestokyvyn kannalta kestävää taloudellista kasvua? Entä onko se edes mahdollista, ja mitä seurauksia tällä on?
On todennäköistä, että esimerkiksi biotalouteen tähtäävistä toimista huolimatta ilmastonmuutos tulee jatkumaan. Tällä on valtavia seurauksia etenkin maa- ja metsätaloudelle. Ilmastonmuutoksen eteneminen tuottaa myös esimerkiksi hallitsemattomia muuttoliikkeitä, niin kutsuttua ilmastopakolaisuutta.
Valtioiden perusinfrastruktuuri on bioenergiaan panostamisesta huolimatta edelleen riippuvainen fossiilisista polttoaineista. Suurin ongelma on, että kokonaisvaltaiseen muutokseen ei olla varauduttu.
Millaisia muutoksia esimerkiksi rakennusala ja asumispolitiikka tulevat kohtaamaan tulevaisuudessa? Millaiseksi Euroopan voimatasapaino muodostuu jos talouskasvuun sidotusta politiikasta luovutaan?
Nämä huomiot perustuvat Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisuun Euroopan villit kortit ja mustat joutsenet (6/2018). Raportin ovat toimittaneet Juhana Aunesluoma ja Suvi Kansikas. Julkaisu koostuu kahdestatoista asiantuntijalausunnosta, jotka ovat kirjoittaneet Laura Nordström, Emilia Palonen, Markus Ojala, –Timo Miettinen, Antti Ronkainen, Leena Malkki, Daniel Sallamaa, Johanna Vuorelma, Kari Möttölä, Suvi Kansikas, Eija Ranta, Anne Toppinen, Annukka Vainio ja Paavo Järvensivu.
Julkaisussa käsitellään Eurooppaa koskevia yllättäviä ja odottamattomia tapahtumia ja kehityskulkuja, joilla toteutuessaan on merkittäviä yhteiskunnallisia seurauksia.
