Cleaning Women on Timo Kinnunen, Risto Puurunen ja Tero Vänttinen.

Cleaning Women – pyrkimys kohti musiikkia

Kuvat Sanna Taikina

Cleaning Womenin uutuuslevy Intersubjectivity  sisältää omintakeisella soundilla soitettuja pop-kappaleita. Kuulijan huomio kiinnittyy musiikin tarttuvuuteen ja helposti lähestyttävyyteen. Kolinan, surinan ja paukkeen sijaan levy tarjoaa 10 kymmenen melodista kolmen minuutin klassiseen formaattiin tehtyä tummanpuhuvaa pop-kappaletta.

Vuonna 1996 perustettu Cleaning Women tunnetaan itsetehdyistä soittimistaan, androgyynistä imagostaan ja poikkitaiteellisista tempauksistaan. Mustiin jakkupukuihin, maihinnousukenkiin ja sukkahousuihin pukeutuneet siivousrobotit CW01 (Risto Puurunen), CW03 (Timo Kinnunen) ja CW04 (Tero Vänttinen) ovat tehneet yli 500 keikkaa 20 eri maassa. Yhtye on tehnyt muun muassa säveltänyt ja esittänyt musiikkia sellaisiin mykkäelokuvaklassikoihin kuin Metropolis, Panssarilaiva Potemkinja Aelita.

Cleaning Women on operoinut myös kuvataiteen puolella. Se on osallistunut audiovisuaalisella installaatiolla ja kineettisellä veistoksella Parallax-nykytaidenäyttelyyn Mexico Cityssä. Se piti hiljattain Cleanland-näyttelyn helsinkiläisessä Tiketti Galleriassa.

Kaiken moni- ja poikkitaiteellisen toiminnan ohessa yhtye keskittyi jälleen musiikkiin ja julkaisi kymmenen vuoden tauon jälkeen neljännen albuminsa Intersubjectivity.  ”Olemme tehneet koko ajan aktiivisesti musiikkia muun muassa mykkäelokuvasäestyksiä, elokuvamusiikkia, keikkoja sekä uusia biisejä. Uuden levyn biiseistä osa on kahdeksan vuoden takaa, niitä on kertynyt hiljakseen”, kertoo Tero Vänttinen.

”Pop-levyn tekeminen tuntui virkistävälle idealle, koska kaikkien ennakko-oletus tuntuu olevan se, että teemme omituista avantgarde-musiikkia,” sanoo Vänttinen. ”Leffamusiikkiamme on hyödynnetty tällä levyllä. Jos tekee vaikkapa mykkäelokuvamusiikkia, se tehdään elokuvan tukemiseksi. Jotta tuosta materiaalista saa itsenäisiä  biisejä, tarvitaan vielä jalostamista ja lisää palikoita”, lisää Risto Puurunen.

Cleaning Women levynjulkaisukeikallaan Tavastialla.

Yhtyeen levynjulkaisukeikalla Helsingin Tavastia-klubilla nähtiin intensiivisen live-shown lämmittelyksi kuvataiteilija ja taidekriitikko Erkki Pirtolan (1950−2016) kuvaamia aseistariisuvan hellyttäviä dokumenttielokuvia suomalaisista ITE-taiteilijosta. Cleaning Womenin rinnastaminen ITE-taiteeseen nostaa esiin bändin terveen ytimen. ”Tee-se-itse-meininki on meidän juttumme. Olemme sitä niin paljon kuin voi vain olla. Edustamme sitä kylähullu-meininkiä, jota Pirtolakin on videoilleen tallentanut”, Puurunen sanoo.

Yhtye ei asetu yleisön yläpuolelle, vaan on samalla tasolla kuulijoiden kanssa. Cleaning Womenin keikolla näkee paljon taideopiskelijoita ja vielä hieman varautuneen oloisia muusikonalkuja. ”Ihmiset innostuvat keikoistamme. Usein keikkojen jälkeen kuulijat ovat tulleet kertomaan, että soittomme on inspiroinut heitä tekemään ilmaisemaan itseään. Kuka tahansa pystyy tekemään omaa taidetta, kunhan vain rohkaistuu siihen”, Risto Puurunen hehkuttaa.

Suomessa äänitetyn Intersubjectivityn miksaukset tehtiin Berliinissä. Niistä vastasi legendaarisen saksalaisen industrialbändi Einstürzende Neubautenin basisti Alexander Hacke. ”Hacke ja hänen vaimonsa Danielle de Picciotto olivat vuonna 2009 Helsingissä tekemässä Ship of Fools-esitystä. He pyysivät siihen mukaan suomalaisia erikoisia soittimia soittavia muusikoita. Heille oli suositeltu Cleaning Womenia. Mukaan mahtui yksi soittaja ja pääsin esitykseen mukaan soittamaan pyykkitelinettä”, kertoo Tero Vänttinen.

Alexander Hacke ei lähtenyt muuttamaan tai värittämään Cleaning Womenin soundia, vaan kaivoi esiin olennaisen. Metodina oli yhtyeen soundin dokumentoiminen sellaisena kun se on. ”Olimme äänittäneet levyn huolella. Oli etu, että Hacke oli työskennellyt Neubautenissa itsetehtyjen romusoittimin kanssa. Hän ymmärsi eri instrumenttien merkityksen miksauksessa. Tasapainot soittimien välille löytyivät helposti ja kunkin instrumentin rooli oli selkeä”, sanoo Vänttinen.

Levyn soundi on pelkistetyn luomu. Konstailemattomuus on tärkeämpää kuin shokeeraaminen. Esiin nousevat itse biisit. ”Pelkkä kokeellisuus ei riitä. On hyvä jos musiikkiamme on helppo kuunnella. Se saa olla viihdyttävääkin, jos se vielä tämän lisäksi on omalaatuisen kuuloista vaikkapa soundimaailmaltaan, silloin ollaan jo aika pitkällä. Musiikin ei tarvitse olla täysin ennenkuulumatonta tai ihmeellistä. Varsinkin tällä levyllä pyrittiin kohti musiikkia. Sovelsimme Less is more -periaatetta. Mitä vähemmän musiikissa on elementtejä, sitä enemmän niillä vähillä elementeillä on tilaa olla kuultavissa äänikentässä.”

Intersubjectivityllä kuullaan englannin lisäksi ranskaa ja saksaa. Hulppeassa bilebiisissä ”Party Teufel” Vänttinen laulaa riemastuttavan tunnontarkasti äännetyllä peruskoulusaksalla: ”Ich möchte meine dämonen treffen. Seele, was meinste? Mein böser Geist.” Samalla ITE-metodilla syntyi ranskankielinen ”Je n’y crois pas”. ”Olin sattumalta opiskellut hieman ranskan alkeita ja minulla oli fraasisanakirja. Tein tekstin intuitiivisesti kirjaa selaamalla. Löysin sattumalta  hyvän kuuloisia lauseita, jotka sopivat vielä hyvin yhteen. Ostin vielä Luis Buñuelin

elämäkerran Viimeinen henkäykseniranskankielisen painoksen. Selailin kirjaa ja näin siellä yhden lauseen, josta ymmärsin mitä se tarkoittaa. Se sopi täydellisesti pieneen ranskalaiseen runooni ja teksti oli valmis”, naureskelee Vänttinen.

Cleaning Women kiertää Suomea keväällä Intersubjectivity-kiertueella suurimmissa kaupungeissa. Spesiaaliesiintyminen on tarjolla Kansallismuseon 10 000 vuotta muotoilua – Ihminen, Aine, Metamorfoosi-näyttelyn yhteydessä 23.2.  Bändi tekee myös kaksi yhteiskeikkaa Alexander Hacken ja tämän vaimon monitaiteilija Danielle de Picciotton. Yhdistelmää Cleaning Women + Hackedepicciotto kuullaan 25.5. Helsingin Kuudennella linjalla ja 26.5. Tampereen Telakalla.

Cleaning Women: Intersubjectivity(Svart Records 2019)

 

 

 

 

 

Kommentoi Facebookissa
Sideways 2019
Route Couture