Äärioikeistolainen kasvatusvallankumous

Teksti Sanna Ryynänen Kuva Ninni Kairisalo

Brasilian tuore äärioikeistolaispresidentti Jair Bolsonaro on ehdottanut muun muassa köyhien pakkosterilointia sekä haikailee 80-luvulla päättyneeseen sotilasdiktatuuriin. Kriittisen kasvatuksen klassikon Paulo Freiren hän haaveilee pyyhkivänsä pois kansalaisten mielistä.

On farssi väittää, että yksilöt ovat ihmisiä ja heidän tulisi olla ihmisinä vapaita, jos ei ryhdy mihinkään konkreettiseen tehdäkseen väitteen todeksi.”

Näin kirjoitti brasilialainen kasvatusfilosofi Paulo Freire (1921–1997) pääteoksessaan Sorrettujen pedagogiikka (1968). Freire omisti elämänsä sekä teoreettisille että käytännöllisille kasvatuksellisille kamppailuille eriarvoisuutta, epäoikeudenmukaisuutta, hyväksikäyttöä ja sortoa vastaan. Hän inspiroi sorronvastaisella pedagogiikallaan kasvattajia, kansalaistoimijoita ja aktivisteja edelleen ympäri maailman. Vuonna 2012 hänet nimitettiin Brasilian kasvatuksen viralliseksi suojelijahahmoksi.

Brasilian uusi äärioikeistolaispresidentti Jair Bolsonaro on uhannut puhdistaa Brasilian koulutusjärjestelmän – ja koko Brasilian – ”Freiren ideo­logiasta”. Puhdistuksesta puhuessaan hän on käyttänyt verbiä ­expurgar, joka tarkoittaa hävittämistä ja poispyyhkimistä. Perusteluja tavoitteelleen hän on esittänyt vain vähän.

Syksyllä 2018 laaditussa hallitusohjelmaluonnoksessa Freiren poispyyhkiminen oli sijoitettu koulutuksen välttämättömien muutos- ja modernisoimistoimenpiteiden otsikon alle. Samassa dokumentissa korostetaan punaisella huomiovärillä, että yksi Brasilian koulutusjärjestelmän suurimmista pahoista on vahva ­indoktrinaatio eli manipulatiivinen, tiettyjä asiasisältöjä syöttävä opetus. Myös sen juuret johtavat Bolsonaron tulkinnoissa Freireen.

Valtiollista vainoa ei kohdisteta Freireen nyt ensimmäistä kertaa. Kun oikeistolainen sotilasdiktatuuri kaappasi vallan Brasiliassa vuonna 1964, kansallisen lukutaito-ohjelman johtajaksi vuotta aikaisemmin nimetty Freire vangittiin 72 päiväksi. Hänen kehittämänsä maatyöläisten lukutaito-opetus koettiin uhkaksi vallitsevalle järjestelmälle.

Yhteiskunnan marginalisoitujen ryhmien ei haluttu nousevan vaatimaan omia oikeuksiaan ja toimimaan niiden toteutumiseksi. ”Freiren metodi” harjaannutti kriittistä kykyä itsenäiseen ajatteluun, korosti yhteiskunnan valtajärjestel­mien tiedostamista ja kannusti epäoikeudenmukaisia rakenteita muuttavaan yhteistoimintaan.

Vankeudesta vapauduttuaan Freire päätyi maanpakoon vuoteen 1980 saakka. Hän oli yksi kahdeksasta brasilialaisesta, joilta evättiin paluuviisumi vielä 1970-luvun lopussa.

Nykyisin Freire on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista kriittisistä kasvatusajattelijoista, jota luetaan ja sovelletaan laajasti sekä kasvatus- että yhteiskuntatieteiden aloilla.

Nykyhallituksen Freireen yhdistämä ajatus indoktrinaatiosta vie varsin kauas freireläisen pedagogiikan ytimestä eli oppimisen yhteistoiminnallisuudesta, kasvatuksellisten käytäntöjen dialogisuudesta ja vapauden korostamisesta. 1960-­luvun oikeisto ainakin kohdisti Freire-hyökkäyksensä oikein, kun se tunnisti Freiren ajattelun ja toiminnan vallan­kumouksellisen voiman eriarvoisuuksien haastajana. Bolsonaro joukkoineen puolestaan tyytyy heppoisiin populistisiin perusteluihin. Heidän yö- tai työpöydillään ei ole ollut ainakaan ­Freireä.

Olavo de Carvalhon ajatukset Bolsonaro sen sijaan tuntee oikein hyvin. Carvalho on itseään filosofiksi kutsuva äärioikeistolainen astrologi, jota Brasilian uusi äärioikeisto pitää oppi-isänään ja gurunaan.

Carvalho tunnetaan vakaumuksellisena konservatiivina ja vankkumattomana vasemmiston kriitikkona. Kritiikissään hän nojautuu monen muun uuden aallon äärioikeistolaisen toimijan lailla kulttuurimarxilaiseen sala­liittoteoriaan. Sen mukaan vasemmisto on soluttautunut mediaan ja akateemiseen maailmaan, pitkän tähtäimen tavoitteenaan länsimaisen ­sivilisaation romahduttaminen.

Bolsonaron Freire-vainoa ei ehkä tulekaan tulkita liian kirjaimellisesti juuri Freiren teoriaperintöön kohdistuvaksi hyökkäykseksi. Freire on kansainvälisesti tunnettu kriittinen ajattelija. Hän on antanut kätevästi kasvot ”vasemmistolaiselle invaasiolle”, jonka vallassa oleva äärioikeisto haluaa koulutusjärjestelmästä ja koko brasilialaisesta yhteiskunnasta nyt tunnistaa ja tuhota. Samalla Freiren perinnöstä on tehty syntipukki Brasilian koulutusjärjestelmän laajoille ongelmille.

2000-luvun Freirevaino nousi laajempaan julkisuuteen Bolsonaron vaalikampanjan myötä, mutta aivan uutta tämäkään puoluepoliittisesti motivoitunut Freire-vastainen liikehdintä ei ole. Se on osa laajempaa, jo vuodesta 2004 toiminutta Escola sem partido (Koulu ilman puoluetta) -liikettä, joka on kohdistanut hyökkäyksiään kaikkea Brasilian koulutusjärjestelmän vasemmistolaiseksi tulkitsemaansa ajattelua ja toimintaa vastaan.

Vuonna 2017 senaattiin eteni kumoon äänestetty lakiehdotus, jolla pyrittiin riistämään Freireltä Brasilian kasvatuksen virallisen suojelijahahmon arvonimi. Ehdotusta kannatti yli 20 000 allekirjoittajaa. Liike on myös kannustanut oppilaita videoimaan opettajiaan ja ilmiantamaan epäilyttävää poliittisuutta. Freiren kasvatusajattelun lisäksi kouluista poispyyhittävän ”ideologisuuden” listalla ovat muun muassa sukupuoli- ja seksuaali­kasvatus sekä ilmastonmuutos, jota Bolsonaro itse on kutsunut esimerkiksi marxilaiseksi dogmiksi.

Escola sem partido -liike on yrittänyt virallistaa tavoitteensa kansalliseksi laiksi vuodesta 2015 lähtien. Lakiesitys äänestettiin kumoon joulukuussa 2018, juuri ennen Bolsonaron virkaan­astujaisia. Se tuomittiin laajasti myös kansainvälisesti. Liikettä pidetään yhtenä esimerkkinä eri puolilla maailmaa syntyneistä äärioikeistovetoisista yrityksistä sensuroida koulutusta ja opettajien työtä.

Bolsonaro tunnetaan Escola sem partido -liikkeen vankkumattomana kannattajana. Hallituksensa hän on koonnut samanmielisten etujoukoksi. Opetusministeri Ricardo ­Vélez Rodríguez on kasvatuspiireissä ennestään tuntematon kolumbialaistaustainen konservatiivifilosofi ja sotilasakatemian emeritusprofessori. Hän on kuvannut Brasilian koulutusjärjestelmän nykytilaa varsin värikkäin sanan­kääntein, esimerkiksi elämästä vieraantuneen ajattelun panttivangiksi ja marxilaisessa ideologiassa uitetuksi gramscilaisen kulttuurivallankumouksen irvikuvaksi, joka on tuottanut sellaisia vahingollisia keksintöjä kuin suku­puoli- ja seksuaalikasvatuksen.

Ihmisoikeus-, perhe- ja naisasioiden ministeri, helluntaikirkon pastori Dalmares Alves, on sijoittanut Brasilian koulutusjärjestelmän alamäen siihen hetkeen, kun evoluutioteoria teki ”invaasion” kouluihin. Presidentin virkaanastujaisissa hän kiljahteli hurmahenkisesti Brasilian siirtyneen nyt uuteen aikakauteen, jossa tytöt pukeutuvat pinkkiin ja pojat siniseen. Somen revettyä sekä raivoisiin että pilkallisiin kommentteihin, ministeri täsmensi lausuntonsa olleen metaforinen.

Mutta millaisiin käytännön toimiin Bolsonaro hallituksineen on ryhtymässä Freiren ja muun poistolistalla olevan ideologisuuden hävittämiseksi Brasilian koulutusjärjestelmästä? Sitä kukaan ei vielä oikein tiedä. Brasilian mediassa on kiertänyt spekulaatioita esimerkiksi siitä, että opetusministeriö ryhtyisi selvittämään mahdollisuuksia evätä apurahat kaikilta yhteiskunta- ja kasvatustieteiden kriittiseen ajatteluperinteeseen tutkimustyössään nojautuvilta maisteriopiskelijoilta ja väitöstutkijoilta, sekä leikata jo myönnettyjä apurahoja samoin perustein.

Heikolla tolalla oleva koulutus on kiistämättä yksi niistä toimintakentistä, johon Brasilian uuden hallituksen tulisi erityisesti paneutua. Koulutusjärjestelmää ja oppimistuloksia ei kuitenkaan pelasteta surkeasti perustelluilla ja salaliittoteorioiden inspiroimilla boikoteilla tai väärillä tulkinnoilla koulutuksen nykytilasta.

Kansallisten ja kansainvälisten tutkimusten mukaan oppimistulokset ovat erityisesti Brasilian julkisissa kouluissa usein huolestuttavan huonoja, ja eriarvoisuus koulutuksessa on huomattavan suurta. Brasilian aikuisista noin seitsemän prosenttia on käytännössä lukutaidottomia. Köyhässä koillisessa luku on huomattavasti suurempi, joillakin alueilla kymmeniä prosentteja. Koulutuksen ulkopuolelle on vuoden 2015 tilastojen mukaan pudonnut peräti 2,8 miljoonaa 4–17-vuotiasta brasilialaista lasta ja nuorta.

Missään tutkimuksissa ei sen sijaan ole esitetty, että Brasilian koulutusjärjestelmän alennustilan syy olisi Freiren ajattelussa. Freiren merkitys ja vaikutus Brasilian kouluissa on myös todellisuudessa paljon pienempi kuin nyt on onnistuttu laajoille joukoille uskottelemaan. Brasilialainen opettaja­tuttavani totesi marraskuussa 2018, että jos Freire olisi läsnä Brasilian kouluissa Bolsonaron maalaamien uhkakuvien lailla, eli jos kasvatukseen olisi todella onnistuttu juurruttamaan Freiren korostama maailmanlukutaito ja itsenäinen kriittinen ajattelukyky, Bolsonaroa ei olisi äänestetty presi­dentiksi.

Opettajat ja muut kasvatusalan ammattilaiset suhtautuvat pääosin kriittisesti Bolsonaron Freire-hyökkäyk­siin. Tammikuun 2019 alussa, vajaa viikko Bolsonaron virkaan­astujaisten jälkeen, viisi brasilialaista eliittikoulua tuomitsi julkisesti Freiren ajatteluun kohdistuvan vainon.

Stanfordin yliopiston kasvatus- ja taloustieteiden professori Martin Carnoy on todennut, että Bolsonaron hyökkäys Freireä vastaan on hyök­käys länsimaisen demokratian perusteita ja vapauden käsitettä vastaan. Moni ajattelee, että Brasilian koulutusjärjestelmä tarvitsisi pikemminkin paljon enemmän Freireä.

Freiren perintö on vahva, eikä Bolsonaro esikuntineen onnistu sitä tappamaan. Opettajien työtä ja koko kasvatusalaa Brasilian nykypolitiikka kuitenkin uhkaa huolestuttavin tavoin. Varoittava esimerkki on Unkari, jossa koulutus on valunut äärioikeistolaisen hallinnon ja sensorien käsiin.

Brasilian poliittinen tilanne vaatii nyt kaikkinensa kansainvälisen yhteisön hereilläoloa.

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteilijä ja Itä-Suomen yliopiston sosiaalipedagogiikan yliopistonlehtori, jolla on tutkimuksellinen suhde Brasiliaan. Yhteensä hän on asunut maassa noin kolme vuotta.

Paulo Freire (1921–1997)

  • Brasilialainen kasvatustieteilijä ja kasvatusfilosofi.
  • Pohti kasvatuksen ja yhteiskunnallisen muutoksen välistä yhteyttä sekä tiedon ja vallan suhteita. Tunnettu erityisesti vapautuksen pedagogiikan ja aikuisten lukutaito-opetuksen kehittäjänä.
  • Maanpaossa Brasiliasta sotilasdiktatuurin vuodet 1968–1980.
  • Tuotanto käsittää yli 20 kirjaa sekä joukon yhteisteoksia ja postuumisti julkaistuja tekstikokoelmia.
  • Tunnetuin teos Sorrettujen pedagogiikka (1968). Käännetty kymmenille kielille, suomennettu 2005. Maailman kolmanneksi siteeratuin kirja yhteiskuntatieteiden alalla (lähde: Google Scholar, 2016).
Kommentoi Facebookissa
Querelle 2019
Helsinki Lit 2019