Ääni tulevaisuudelle

Kuvat Hanna Linnove

Entä jos feminismi olisikin normi ja sorto poikkeama? Helsingin Juhlaviikkojen ohjelmistoon kuuluva F/Symposium tuo feministisen keskustelun keskelle juhlavia instituutioita ja samalla kotisohvalle saakka.

Tulevaisuus kaatuu koko ajan päällemme”, ohjaaja-koreografi Sonya Lindfors pohtii. Hän edustaa yhdessä ohjaaja-näyttelijä Anna Paavilaisen kanssa työryhmää, joka kokoaa ja suunnittelee elokuista tapahtumaa F/Symposium.

Kuuden päivän mittainen tapahtuma koostuu keskusteluista, ääni­teoksista ja podcasteista. Tapahtuma pidetään Helsingin keskustakirjasto Oodissa ja sisältö jaetaan myös netin kautta.

Symposiumin ohjelmiston pienin yhteinen nimittäjä on ääni. Muita ovat feminismi, tulevaisuus ja kirjallisuus.

Kirjallisuuteen on palautettavissa myös koko tapahtuman synty.

”Luin pari vuotta sitten kesällä Virginia Woolfin Oman huoneen. Ja aina kun lukee jotain feminististä klassikkoa, niin sitä on, että vittu, tää kertoo suoraan mun elämästä”, Paavilainen kertoo.

Hän kutsui mukaan Sonya Lindforsin, kirjoittaja Olga Palon ja tuottaja Maria Junnon kehittämään feministisen klassikoiden ympärille kietoutuvaa tapahtumaa. Yhteisestä keskustelusta syntyi F/Symposium.

”Ainakin oma motivaationi koko juttuun oli se, että saisi oppia kanssa­feministeiltä ja muilta ihmisiltä. Alkoi tuntua hassulta, että luetaan jotain vanhoja klassikoita. Kaikki kunnia vanhoille klassikoille, mutta tämä muuttui elävämmäksi, koska mukaan tuli upeita taiteilijoita”, Paavilainen sanoo.

Samalla tapahtuman horisontti nytkähti menneisyydestä enemmän kohti nykyisyyttä – ja ehkä tulevaisuutta.

Vaikka tapahtuman luonne muuttui, feminismi lähtökohtana pysyy. ”F/Symposiumissa on se nautinnollinen ajatus, että mitä jos feminismi olisikin peruspremissi, josta lähdetään liikkeelle. Sitä ei tarvitsekaan enää sanoa ääneen. Kaikilla muilla voi olla etuliite, vaikka ’sovinistinen’ tai ’sortava’ tai ’rasistinen’. Normi olisi siirtynyt”, Lindfors sanoo.

F/Symposiumin voi tulkita visioksi tai unelmaksi tulevaisuudesta. Tai erilaisiksi visioksi erilaisista mahdollisista tulevaisuuksista. Lindfors ja Paavilainen korostavat, että kuuden päivän aikana keskusteluissa kuullaan erilaisia ja erilaisista lähtökohdista tulevia toimijoita.

”Siellä on ristiriitaisia ja vastakkaisiakin ajatuksia, ja silti ne mahtuvat samaan ohjelmaan”, Paavilainen sanoo.

Lindfors puhuu ”ketjukuratoinnista”. Työryhmä on kysynyt mukaan henkilöitä, jotka ovat puolestaan saaneet kutsua mukaan henkilöitä, joilla on taas toisenlaista kokemusta ja tietoa. Tarkoitus on samalla mahdollistaa muillekin kuin ydinryhmän tekijöille pääsy instituutioiden sisään.

”Se on vallan jakamista. ­Itseään pitää koko ajan muistuttaa siitä, ettei mikään valinta ole neutraali tai normaali ja että tietyillä henkilöillä on helpompi pääsy tiloihin. Pitää jatkuvasti kysyä, keitä täällä on mukana ja keitä ei ole. Ja miksi?” Lindfors sanoo.

Oodi ja Juhlaviikot ovat molemmat instituutioita, joihin liittyy arvokkuutta ja juhlavuutta. Lindfors ja Paavilainen korostavat kuitenkin mieluummin tapahtuman ja kirjastotilan saavutettavuutta ja ilmaisuutta, mitä nettialusta ja podcast-sisällötkin korostavat.

”Kirjasto kuuluu kaikille, ja se taitaa olla Juhlaviikkojenkin slogan: ’­Taide kuuluu kaikille.’ Mutta meidän täytyy tietenkin myös kysyä, että kuuluuko, kuuluuko se ihan kaikille?” Paavilainen toteaa.

Sananvapaudesta on jälleen keskustelu viime aikoina. On niitäkin, joiden mielestä feminismi kaventaa sanan­vapautta.

”Kun me puhutaan vapaudesta, kenen vapaudesta me puhutaan. Myös marginalisoiduilla ihmisillä on vapaus elää ilman sortoa. Usein taiteen kontekstissa puhutaan sananvapaudesta, jos joku tekee jotain tosi rasistista tai seksistä, mutta se sananvapaus toimii molempiin suuntiin”, Lindfors sanoo ja muistuttaa, että sananvapauden kaventamissyytöksillä yritetään usein tukkia kriittisiä ääniä.

F/Symposiumissa kriittisiä ääniä kuullaan varmasti. Paavilaisen mukaan työryhmä pidättää myös oikeuden olla välillä tylsä tai sisällöltään epäselvä.

”Yritämme parhaamme, mutta todennäköistä on, että epäonnistumme jossain vaiheessa. Feminismi ei tule olemaan valmis, koska tämä maailma ei tule olemaan valmis”, Lindfors toteaa.

Tavoitteena on kuitenkin parempi, pehmeämpi ja moninaisempi tulevaisuus.

”Kun mä puhun tulevaisuudesta, mä puhun myös huomisesta”, Lindfors sanoo.

 

F/Symposiumin ohjelmasta

Tapahtuman ohjelma koostuu ”noin tunnin mittaisista, ääneen painottuvista keskustelu- ja esityskokonaisuuksista”. Osa ohjelmasta on ennakkoon nauhoitettuja podcasteja, osa Oodista live-striimattuja keskusteluja.

Edellä mainittujen tekijöiden lisäksi sisältöjä tuottavat ainakin ohjaaja-kirjoittaja Pauliina Feodoroff, kirjailija Koko -Hubara, dramaturgi E. L. Karhu, muusikko Stina Koistinen, ohjaaja-näyttelijä Sara Melleri, performanssitaiteilija Milla-Mari Pylkkänen, muusikko-kirjailija –Astrid Swan, kirjailija-ohjaaja Saara Turunen, taidekollektiivi Les Poxxx sekä joukko Ruskeat Tytöt ry:n akatemiasta valmistuneita kirjoittajia, Teatterikorkeakoulun opiskelijoita ja keskustelujen vieraita.

Ohjelma julkaistaan kokonaisuudessaan elokuussa. 

F/Symposium 17.–22.8.
keskustakirjasto Oodissa ja netissä
fsymposium.com
helsinkifestival.fi

Kommentoi Facebookissa
Farfalla 2019
Etnosoi 2019