20-vuotias Nosturi jää historiaan – kirjailija Raimo Pesonen heittää jäähyväiset kulttuuritilalle

Toukokuussa 1978 Christian Moustgaardin aloitteesta perustettu Elävän musiikin yhdistys, eli Elmu otti käytännön tavoitteekseen esiintymis- ja harjoitustilojen järjestäminen elävää musiikkia soittaville yhtyeille. Elmun synty nivoutui yhteen punk-liikkeen nousun kanssa, mutta yhdistyksen tavoitteet jaettiin yli genrerajojen. Elmun ensimmäiseen hallitukseen kuuluivat muun muassa Jussi Raittinen, Tuomari Nurmio ja Otto Donner. Albert Järvinen toimi varatilintarkastajana.

Elokuussa 1979 vallattu Lepakko Helsingin Ruoholahdessa oli vastaus moniin Elmun tavoitteisiin: saatiin oma konserttipaikka ja harjoitustiloja bändeille. Talosta kehittyi kulttuurikeskus, jossa muun muassa tehtiin lehtiä, pyöritettiin teatteria ja harrastettiin moottoripyöräilyä. Suurimman huomion sai Suomen oloissa uusi ja outo ilmiö, paikallisradio, joka nimettiin Radio Cityksi.

Tuli 1990-luvun alun lama, devalvaatio ja sen buustaamana taas nousu­kausi, jonka voittajiin kuulunut matkapuhelinjätti Nokia loi vuosi­tuhannen viimeisinä vuosina katseensa Porkkalankadulle. Nokia tarvitsi tilaa uusille rakennuksille ja kaupunki ymmärsi yskän. Nokian yskähtelyä kuunneltiin maassa muutenkin herkkä­korvaisesti. Uuden vuosituhannen alussa matkapuhelinvalmistajan pörssiarvo ­kävi 223 miljardissa eurossa, ja kun se halusi tehdä omien työntekijöidensä verkko­liikenteen tarkkailusta helpompaa, säädettiin myös urkinta­lakina tunnettu Lex Nokia.

Hylätystä alkoholistien yömajasta monitoimitaloksi kunnostettu Lepakko olisi riittänyt Elmulle. Yhdistys ymmärsi kuitenkin aikojen muutoksen ja siirtyi kaupungin sille vuokraamiin uusiin tiloihin Telakkakadulle syksyllä 1999. Paikka ristittiin Nosturiksi. Joidenkin mielestä Nosturi oli tunnelmaltaan Lepakkoa kolkompi, mutta toisaalta kipeästi kaivattuja treenikämppiä saatiin tuntuvasti lisää.

Elmun väistöliikkeen myötä kaupunki solmi ennätysmäisen suuriksi luonnehditut tonttikaupat, Lepakko purettiin ja Nokia sai halua­mansa rakennukset – jotka se totesi ­pian valmistumisen jälkeen itselleen tarpeettomiksi.

Nosturin aloittaessa olin itse muuttamassa Helsinkiin. Ensikosketuksen taloon sain ulkopuolisen tapahtumajärjestäjän roolissa. Olen käynyt keikoilla maksavana asiakkaana, joskus soittajana ja tiukan paikan tullen olen löytänyt itseni myös Elmun baarin miksauspöydän takaa. Työhuoneen vuokraajana olen tarkkaillut paikan elämää noin seitsemän vuoden ajan. Yhdistyksen jäsenmaksun olen tainnut maksaa vain kerran. Joskus olen kuullut vinoilua siitä, etten ole elmulainen, mutta ”sä vain asut täällä”.

Nauti yläbanneri

Ulkopuolisena talon sisällä olen pistänyt merkille, että keikkojen ja treenaamisen lisäksi Nosturissa on perustettu ja pyöritetty verkkomedioita, tehty lehteä, myyty keikkoja, maalattu tauluja, kirjoitettu väitöskirjaa ja romaaneja, leikattu videoita, pyöritetty levy-yhtiöitä, äänitetty levyjä ja pod­casteja, tehty mainoksia ja tatuoin­teja, otettu valokuvia ja järjestetty näyttelyitä sekä organisoitu ulkoilmakonsertteja ja festivaaleja. Omiin havaintoihini perustuva listaus on vain pintaraapaisu. Nosturin todellisuus on varmasti ollut monipuolisempi, mutta tarinoissa se on joka tapauksessa tuomittu häviämään toisenlaisena aikana syntyneelle ja vuo­sien kultaamalle Lepakon legendalle.

Kuten Lepakossakin, musiikki soi Nosturissa 20 vuoden ajan. Toisin kuin Lepakon hautajaisissa, Nosturista siirrytään kuitenkin osin tuntemattomaan tulevaisuuteen. Tätä kirjoitet­taessa uudet treenitilat ovat löytyneet Itä-Helsingistä, mutta uudesta konsertti­tilasta ei ole tietoa – vaikka sellaista on kaupungin päättäjien suulla lupailtu vuosia, eikä Elmu ole jättänyt etsinnöissä kiveäkään kääntämättä.

Vuonna 2014 uutisoitiin Helsingin myyvän Hietalahden Telakkarannasta tontteja 35 miljoonan euron arvosta. Samassa uutisessa kerrottiin Elmun muuttavan ”korvaaviin tiloihin vuoteen 2017 mennessä”. Rakennusbisnes on kuitenkin herkkää: jos rakennetaan liikaa, hintataso putoaa. Rakennusprojektin lykkääntymisen myötä Elmu on roikkunut eräänlaisessa löyhässä hirressä. Ulkopuolisen silmin kaupungin päätöksentekoon liittyvään venkoiluun vaikuttaa sekoittuvan myös virkamieskunnan henkilökohtaisia kaunoja.

Elmun oman konserttitalon merkitystä on vähätelty: markkinat kyllä hoitavat tilat, jos elävälle musiikille on kysyntää. Tällä hetkellä markkinat näyttävät hiljentävän Helsingin keskustaa, kun useampi Nosturin kokoluokan keikkapaikka väistyy hotellien ja toimistojen tieltä, vaikka livekeikkojen suosio on ennätysmäistä.

Nosturi laskeutuu haudan lepoon täysin palvelleena, mutta Elmun toiminnan perusajatukselle on edelleen kysyntää ja elävä musiikki tarvitsee edelleen katon päänsä päälle.

Kommentoi Facebookissa

Liity rauhanarmeijaan
Raimo Pesonen