Musta multa on mustaa kultaa. Ukraina halutaan myydä ulkomaalaisille pala palalta.

Nykyisessä hajaannuksen tilassakin Ukraina on pinta-alaltaan Euroopan toiseksi suurin valtio. 557 500 neliökilometriä maasta on Kiovan kontrollissa ja 46 200 neliökilometriä sen kontrollin ulkopuolella. Yli puolet valtion pinta-alasta on maatalousmaata.

Menetettyään kontrollin tärkeimmissä, maan itäosissa sijaitsevissa teol­lisuuskeskuksissa Ukrainan hallitus panostaa maatalousyrittäjyyteen. Syyskuussa 2017 maassa hyväksyttiin maatalousyrittäjyyden kehittämisohjelma, johon liittyen maatalousmaan määrää kaavaillaan lisättävän kymmenellä prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Maatalousministeriö laskee ohjelman toteuttamisen viisinkertaistavan maataloustyöpaikkojen määrän.

Myös ulkomaisten investoijien näkökulmasta lauhkeilla aroilla esiintyvä, ravinteikas musta multa on Ukrainan houkuttelevin resurssi. Marraskuun puolivälissä 2017 Maailmanpankin johtaja Jim Yong Kim vieraili Kiovassa ja korosti ulkomaisten investointien riippuvan maareformin läpiviennistä. Maan finanssiministeri Oleksandr Danyliuk kirjoitti tuolloin Facebookissa: ”Syön juuri aamiaista Jim Kimin ja agrobisneksen edustajien kanssa, keskustelemme tuotannon kasvusta maataloussektorilla ja maamme roolista globaalissa ruokaturvallisuudessa.”

Mitä Maailmanpankki Ukrainalta odottaa? Maailmanpankissa Ukrainan, Valko-Venäjän ja Moldovan asioiden johtajana toimiva Satu Kähkönen toteaa, että ”Ukrainassa tarvitaan välittömästi ripeitä reformeja talouskasvun aikaansaamiseksi, jottei maa juutu nollakasvun loukkuun”.

Myös Kähkönen korostaa maareformia. Se kumoaisi jo vuoden 2018 alusta maakauppojen läpinäkyvyyden ja myyntikiellon, joka estää maatalousmaan myymisen ulkomaalaisille.

Näkemykset maan myyntikiellon puolesta ja sitä vastaan jakautuvat Ukrainassa melko tasaisesti. Myyntikieltoa puolustavat tahot perustelevat kieltoa sillä, että valtio on keskellä kriisiä, eikä sen merkittävintä resurssia kannata myydä ennen talouden vakiintumista.

Myös myyntikiellon kumoamista ajavat vetoavat kriisitilanteeseen. Heidän mielestään juuri nyt maaseutua pitää tukea ja kansalaisille tarjota mahdollisuus ansaita rahaa.

Vuonna 2017 julkisuuteen tuli tieto siitä, että ukrainalaiset suurtilat ja sijoitusyhtiöt olivat lisänneet maaomaisuuksiaan merkittävästi ostamalla pientiloja. Maan suurin maatalousalaan keskittynyt holding-yhtiö, Kyprokselle rekisteröity UkrLandFarming omistaa yli 600 000 hehtaaria maatalousmaata ja on alan suurin toimija Euroopassa.

Myös ruotsalaiset ovat päässeet Ukrainan markkinoille. Ruotsalaisyhtiöt Agrokultura ja East Capital ovat hankkineet käyttöönsä yli 100 000 hehtaaria paikallista viljelysmaata. Ruotsalaisomisteinen Grain Alliance puolestaan omistaa ukrainalaisen Baryshevo Grain Companyn – ja Baryshevo Grain Company taas omistaa Ukrainassa noin 48 000 hehtaaria maata.

Yksi tapa ohittaa maanomistuskielto on ostaa ainoastaan maan pinnalla oleva maa-aines samalla kun maa-­alueen nimellinen hallinta säilyy ukrainalaisella omistajalla.

Kuten 2000-luvun toimintaan kuuluu, tätä mustaa multaa myydään myös internetin välityksellä halukkaille. Ruotsisssa Dagens Nyheter on uutisoinut, että Ukrainasta on mahdollista ostaa mustaa multaa pois maasta kuljetettavaksi hintaan viisi euroa tonnilta. Ruotsiin ollaankin hankkimassa tätä maa-ainesta jopa 100 miljoonaa tonnia pelloille levitettäväksi – ja siinä, missä ravinnerikas multa hyödyttää ruotsalaisviljelijöitä, on se luonnollisestikin pois ukrainalaisilta kollegoilta.

Maanmyyntikielto on ollut käytännössä voimassa Neuvostoliiton romahtamisesta asti. Vuonna 2001 uudistettu maalaki ei kieltoa kumonnut, ja vuoden 2005 jälkeen väliaikaista myyntikieltoa on jatkettu kahdeksan kertaa, viimeksi joulukuussa 2017. Päätöstä on perusteltu valtavalla korruptiolla ja talousvaikeuksilla, jotka johtaisivat loppujen valtion maiden siirtymiseen yksityisille pilkkahintaan.

Nimettömänä pysyttelevä yksityisyrittäjä Ukrainan keskiosassa sijaitsevalta Pultavan alueelta kommentoi aihetta kyynisenä.

”Kun kaikki on valmista maan myyntiä varten, kielto tullaan kumoamaan nopeasti. Päätöksentekijät ovat ostettavissa, ja tärkeintä on sopia hinnasta. Ukrainassa on kaksi tarpeetonta talouden haaraa: maatalous ja teollisuus. Teollisuus on jo tuhottu, mutta maatalous sinnittelee vielä. Systeemi on yksinkertainen: toiset kylvävät ja toiset korjaavat sadon – tuovat mukanaan konepistoolit ja omat koneensa, korjaavat, lastaavat kyytiin ja vievät pois. Miliisit on lahjottu, samoin syyttäjät.”

EU on toistuvasti ilmaissut tyytymättömyytensä korruption torjuntaan Ukrainassa. Ja usein korruption torjunta onkin lähinnä näytöstä.

Pääministeri Volodymyr Hroismanin hallitus ja presidentti Porošenko lupasivat Maailmanpankille, että maatalousmaan markkinat alkaisivat toimia normaalisti jo vuonna 2018. Maatalousministeriö kuitenkin katsoo, että maan myynnin sijasta on ensin otettava käyttöön pitkät vuokra­sopimukset.

EU:n komissaari Johannes Hahn otti aiheen puheeksi Ukrainan-matkallaan marraskuussa 2017:

”Reaaliset tulokset korruption vastaisesta taistelusta ovat nähdäkseni melko vähäisiä. Valtakoneiston, niin hallituksen kuin muiden valtion elinten, tulee mielestäni seurata sitä tiukasti. Kysymys ei ole vain instituutioiden ja lainsäädännön luomisesta vaan myös toimeenpanosta. Juuri tässä suhteessa kansainvälisen yhteisön kärsivällisyys on loppumassa.”

Viimeisinä kolmena vuotena EU on rahoittanut Ukrainaa 12 miljardilla eurolla. Ukrainan maarekisterin digitalisointiin on saatu Maailmanpankilta vajaat 65 miljoonaa dollaria, ja rahat on käytetty, mutta presidentti Porošenko myöntää, että vasta puolet tiedoista on digitalisoitu.

”Ilman tehokasta ja läpinäkyvää rekisteriä ei voida puhua maatalousmaan markkinoista, maareformista tai maan kaappausten vastaisesta taistelusta”, hän arvioi.

Komissaari Hahn kommentoi marraskuussa kielteistä kantaansa uuden investointisuunnitelman laatimiseen Ukrainalle: ”Nähdäkseni siellä on tarpeeksi rahaa.”

Ukrainan maatalouden ongelmat eivät rajoitu pelkästään viranomaisten korruptioon ja suuryritysten tekemisiin. Valtion syyttäjänvirasto käsitteli vuonna 2017 ainakin 44 maankaappaamistapausta. Talouskehitys- ja kauppaministeri Stepan Kubivin mukaan valtaajat ovat kaapanneet 1 000–3 000 hehtaaria maata, ja toimintaan osallistuvat Donbassissa sotineet ”veteraanit”.

Aseistautuneet veteraaniryhmät joko ottavat haltuunsa maata, vievät puolet sadosta tai perivät viljelijöiltä suojelurahaa toisia veteraaniryhmiä vastaan. Kaappaukset ovat yleistyneet niin, että Ukrainan viljelijät levittävät joukossaan jo ohjeita, kuinka toimia kaappauksen yhteydessä.

Kaappauksiin osallistuvat veteraanit eivät useinkaan hahmota syyllistyvänsä rikokseen. He saattavat jopa kokea ottavansa sen, mikä heille kuuluu. Taistelijoita houkuteltiin ja värvättiin kansalliskaartiin ja vapaaehtois­pataljooniin lupaamalla vastineeksi viljelysmaata. Lupauksia ovat jakaneet avokätisesti niin keskushallinto kuin yksittäisten kaupunkien johtajat – ja suuri osa lupauksista on täyttämättä.

Mikäli viranomaiset eivät pidä lupauksiaan, voiko tulla yllätyksenä, että kansalaiset ottavat oikeuden omiin käsiinsä?

(Käännös Kirsti Era)