Toimittaja Ansbert Ngurumo odottaa aikaa, kun koulutus murskaa korruption.

Journalisti Ansbert Ngurumo kirjoitti paljon Tansanian hallintoon kohdistuneista korruptioepäilyistä. Vuoden 2017 lokakuussa hän lähti juttukeikalle Pohjois-Tansanian Mwanzaan, hieman Helsinkiä pienempään kaupunkiin, ja esiintyi siellä televisiossakin. Moisesta eivät valtaapitävät pitäneet.

Ngurumo oli tottunut uhkauksiin ja panetteluun, mutta Mwanzassa alkoi liikkua huhu, että jotkut etsivät Ngurumoa. Hän tajusi olevansa hengenvaarassa.

”Salamurhaajat jahtaavat minua, koska olen arvostellut hallitusta sanomalehtien lakkauttamisen takia”, twittasi Ngurumo ja pakeni Dar es Salaamiin, yli viiden miljoonan asukkaan suurkaupunkiin.

Parin viikon ajan Ngurumo vaihtoi hotellista toiseen, kunnes erään majapaikan johtaja lähestyi häntä: Virkamiehet olivat kuulemma käyneet kyselemässä Ngurumoa. Tai ehkä nuuskijat olivat poliiseja. Johtaja ei ollut ihan varma.

Viime vuosina Tansaniassa on kadonnut ja murhattu toimittajia. Sanomalehtiä on lakkautettu ja nettisivustoja suljettu. Toimittajia on myös pidätetty ilman syytä tai tuomittu vankilaan epämääräisten oikeudenkäyntien tuloksena. Opposition poliitikkoja on murhattu.

Ansbert Ngurumon täytyi lähteä kauemmaksi.

Hän sai apua kansainvälisiltä ihmisoikeusjärjestöiltä ja oli pian matkalla Eurooppaan. Monien vaiheiden jälkeen hän päätyi Suomeen.

Tansanian sananvapaus- ja demo­kratiapyrkimyksien suurimpana esteenä pidetään presidentti John ­Magufulia. Tansaniassa presidentillä on paljon valtaa. Tämä nimittää pääministerin ja pystyy estämään lakien voimaantulon veto-oikeudellaan.

Eikä Magufuli salli häntä tai hänen poliittisia toimiaan arvostelevia ääniä.

Pari viikkoa Ngurumon lähdön jälkeen toimittaja Azory Gwanda katosi. Gwandan vaimon mukaan tämä oli ollut autossa vieraiden ihmisten kanssa ja huutanut palaavansa huomenna. Sen jälkeen hänestä ei ole kuulunut mitään.

Väkivalta lisää onnettomuuksia: helmikuussa 2018 parikymppinen nainen, Akwilina Akwilin, kuoli harhaluotiin oikaistessaan kävellen protestimarssin läpi.

Kun Voima pari vuotta sitten tapasi maailmankuulun tansanialaisen journalistin ja ihmisoikeusaktivistin Rose Haji Mwalimun, tämä näki pieniä toivon pilkahduksia.

”Hän on sanonut kitkevänsä korruption. Ainakin ensimmäinen vuosi on mennyt ihan hyvin”, kommentoi Mwalimu uutta presidenttiä. (Ks. ”Mama Rose rankaisi pahoja”, Voima 7/2016.)

”Ensimmäinen vuosi menikin kohtalaisen hyvin”, vahvistaa Ngurumo keväällä 2018 Helsingissä. ”Mutta pian sen jälkeen alkoi paljastua, minkälainen Magufuli todella on.”

John ”Tingatinga” Magufulin lempinimi tarkoittaa puskutraktoria. Nimen hän sai vaalikampanjan aikana, kun hän kertoi aggressiiviseen tyyliinsä, miten rötösherrat pitää saada kuriin.

Puskutraktori-Magufulin uudistukset, kuten asetus kyberrikollisuuden vähentämiseksi ja lukuisat tiedotusvälineitä kontrolloivat lait, eivät kuitenkaan edistäneet korruption kitkemistä. Niillä alettiinkin kitkeä korruption vastustajia.

Presidenttiä kritisoivia kansalaisia saatetaan syyttää ”kyberrikollisiksi”, kuten kävi ihmisoikeusaktivisteille Isaac Habakukille ja Bob Wang­welle. Molemmat kirjoittivat Facebookiin presidenttiä arvostelevia postauksia.

Habakuki sai nettikirjoittelusta kolmen vuoden vankeustuomion, mutta vältti tämän maksamalla yli 3 000 dollarin sakot. Wangwe selvisi 2 200 dollarilla.

Ansbert Ngurumo on erityisen huolissaan presidentin uudistuksista, jotka heikentävät lasten oikeuksia. Monet poliitikot yli puolue- ja sukupuolirajojen ovat sen sijaan yrittäneet parantaa raskaana olevien koululaisten ja hyvin nuorten äitien asemaa.

Tansanian parlamentin jäsenistä kolmasosa on naisia. Maan lakien mukaan naisten osuuden on oltava suuri, ja siksi naisia valitaan erityisiltä naisten vaalilistoilta. Tansanian terveys- ja tasa-arvoministeri on nainen.

Tansaniassa oli jo säädetty lainmuutos, jonka mukaan kouluikäiset tytöt saavat jatkaa koulunkäyntiä synnyttämisen jälkeen. Presidentti kieltäytyi hyväksymästä lakia.

”Hän sanoi, että ’äidit eivät voi käydä koulua!’” kertoo Ngurumo tuohtuneena. ”Hän käveli tässäkin asiassa kaikkien yli, hallituksenkin.”

Moraalin ja terveyden vaaliminen tuskin on poliittisten johtajien suurin motiivi nousta valtaan. Mitä tansanialaiset johtajat haluavat, mistä maassa taistellaan?

”Kaiken takana on kaivostoiminta”, väittää Ngurumo. ”Tansanialla on timantteja, kultaa ja muita arvokkaita mineraaleja. Ja myös turismissa pyörivät isot rahat.”

Presidentin epäillään neuvotelleen salassa kaivosalan sopimuksia ulkomaisten, ehkä etenkin kiinalaisten yhtiöiden kanssa. Korruptoituneiden poliitikkojen huolena eivät ole vain toimittajat: kanadalaiset ja eurooppalaiset kaivosyhtiöt ovat suuttuneet Tansanian hallitukselle siitä, että se päästää kiinalaisia firmoja vyörymään apajille.

Oppositiopoliitikko Tundu Lissu on puhunut julkisuudessa paljon presidentin hämäristä diileistä ja vaatinut häntä kertomaan, mitä on sopinut. Syksyllä 2017 Lissu yritettiin raivata lopullisesti pois Tansanian poliittiselta kartalta. Ihme kyllä Lissuun ammutut kahdeksan luotia eivät tappaneet häntä – nyt Lissu taistelee hengestään eurooppalaisessa sairaalassa.

Ihmisoikeus- ja sananvapausjärjestöt ympäri maailmaa tuomitsevat presidentti Magufulin toiminnan. Riippumattoman ja maailmanlaajuisen korruptiota mittaavan järjestön Transparency Internationalin tekemässä 180 valtion korruptiolistauksessa Tansania on erittäin huonolla sijalla 103.

”Pelkään, että todellisuudessa tilanne on huonompi”, sanoo Ngurumo päätään pudistellen. ”Tilanne on huonontunut niin paljon.”

Ngurumo kaipaa kotiin. Hän on suurperheen vanhin poika. Hänen olisi kyettävä huolehtimaan leskiäidistään, omista lapsistaan puhumattakaan.

Miten Tansanialla olisi parempi tulevaisuus?

”Avain on hyvä koulutus”, vastaa Ngurumo epäröimättä. ”Se olisi paras investointi.”

Ngurumon mukaan koulutuksella murskataan populistisen politiikan ja korruption rakentamat valheet.

”Ei riitä, että lapset osaavat lukea, vaan heidän on ymmärrettävä, mitä he lukevat. Kaikkien täytyy oppia ajattelemaan itse.”