Tennilän esikoisteos Ololo oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi, ja toinen teos Yksinkeltainen on kaksinkeltaista voitti Runeberg-palkinnon.
Teksti Arttu Seppänen
Kirjailija Olli-Pekka Tennilän teos Ontto harmaa on ehdolla Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi.
Onhan sillä väliä – 47 000 euroa. Olli-Pekka Tennilää naurattaa.
Lokakuun 30. päivä julkistetaan Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon voittaja. Tennilän runoteos Ontto harmaa (Poesia 2016) on yksi 13 palkintoehdokkaasta. Kysymykset, mihin kirjallisuuden palkitsemisjärjestelmiä tarvitaan ja onko voittamisella tai ehdokkuudella väliä, ovat hankalia mutta huvittavia. Runous on sen verran marginaalista, että kaikki huomio kelpaa. Eikä palkintosummakaan hullumpi ole.
”Me eletään huomiotalouden aikaa”, Tennilä sanoo jyväskyläläisen baari Vakiopaineen pöydän ääressä.
Kirjallisuus on Tennilän mukaan osittain supistunut puheenaiheiden alustaksi, mikä tarkoittaa, että hitaammat ja laajemmat perspektiivit jäävät huomiotta. Mediaa kiinnostaa usein itse teosta enemmän sen takana oleva kirjailija tai jokin muu helppo kehys.
”Yksikin toimittaja soitti aikanaan, että hän haluaisi tehdä jutun siitä, kun tää nykyrunous on niin vaikeaa. Ei sille voinut sanoa muuta kuin, että mene lukemaan niitä kirjoja. Se sama juttu on tehty jo satoja kertoja.”
”Onneksi on myös ihmisiä, jotka uskoo siihen, että on kirjoja, joihin voi palata vuosi toisensa jälkeen. Että ne eivät ole vain jotain hetkittäisiä puheenaiheita tai keskustelua”, Tennilä jatkaa.
Kenties näin on ajatellut myös Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon esiraati, joka nosti Onton harmaan ehdolle lukuisten teosten joukosta. Kolmentoista ehdokaskirjan joukossa on teoksia Suomen lisäksi Färsaarilta, Islannista, Grönlannista, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Ahvenanmaalta.
Tennilälle ehdokkuus antaa ainakin jonkinlaista tunnustusta hyvin tehdystä työstä.
”Se tarkoittaa sitä, että teos on tavoittanut jonkun. Ehdokkuus on vähän samankaltaista kuin yksittäiseltä lukijalta saatu palaute. Se on todistajanlausunto, jota ei voi evätä.”
Toisaalta taiteessa kilpaileminen on banaalia.
”Ehdokkuudesta tulee myös tosi liiallinen olo, että ei ole ansainnut sitä.”
Kilpailuissa ja ehdokkuuksissa Tennilää häiritsee myös niiden henkilöityminen. Hän ei sanojensa mukaan itse mielellään kanna minkäänlaista kirjailijan roolia.
”Mua vituttaa se, miten paljon se on nykyään rooli suhteessa siihen, että sen pitäisi olla eetos.”
Tennilä kuuluu Poesia-kustantamon perustajiin, ja moni kustantamon teos on saanut palkinnon. Esimerkiksi Pauli Tapion teos Varpuset ja aika (2017) voitti viime syksynä Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Vaikka kirjallisuuskilpailuissa on omat ongelmalliset ja sattumanvaraiset luonteensa – vuonna 1976 Booker-palkinnon saaja valittiin kolikolla – niiden merkitys runouden näkyvyydelle ja myynnille on suuri.
”Hesarin palkinnolla on merkitystä, koska niillä on sitä varten käytössä aika tehokas markkinointikanava eli helvetin iso sanomalehti. On myös kirjallisuuspalkintoja, kuten Tanssiva karhu, joka on arvostettu mutta jolla ei ole niin suurta merkitystä myynnin kannalta.”
Myynti on sikäli tärkeää, että kirjallisuus elää lukijoista.
Tämä vuosi on siitä erikoinen kirjallisuuspalkintojen kannalta, että alan Nobel-palkintoa ei jaeta Ruotsin akatemian kriisin vuoksi. Tämä on ensimmäinen kerta toisen maailmansodan jälkeen, kun näin käy.
Palkintojen ja palautejärjestelmän merkityksestä kirjallisuuden kentällä kertoo se, että Nobelin tilalle on kaavailtu toista kirjallisuuspalkintoa, ikään kuin palkintojen määrä täytyisi pitää vakiona. Saavutetuista eduista ei tingitä.
Pohjoismaiden neuvoston palkintoa varten Ontto harmaa käännettiin ruotsiksi, koska kilpailun säännöt edellyttivät sitä. Alkukieleltään suomenkielinen runoteos ei ole koskaan voittanut kyseistä palkintoa.
”Kyllä mä uskon, että voittoon on mahdollisuuksia. Ei ne ehkä kauhean isot ole.”
