Kolonialistisen sanelupolitiikan höyryjen hälvetessä maailma rakentuu limittäisten arvojen, riippuvuuksien ja globaalin tiedeyhteisön verkostoksi. Tähän olemme professori Amitav Acharyan mukaan jo siirtyneet.
Presidentti Donald Trumpin vetäytyminen kansainvälisistä kauppasopimuksista ja
yhteistyöelimistä kuvaa maailman voimatasapainon muutosta. Näin väittää elokuussa Suomessa vieraillut professori Amitav Acharya, jolle Trump ei ole kuitenkaan muutoksen syy vaan seuraus.
”Maailman voimatasapainon siirtyminen juontaa juurensa aikaan ennen Trumpia. Se on kehityskulku, joka on alkanut 20–30 vuotta sitten. Trump on pikemminkin sen seuraus. Hänhän käytti Yhdysvaltojen heikkenemistä hyväkseen vaaleissa. Yhdysvallat ei enää dominoi globaaleja instituutioita.”
Aasian maiden, etenkin Kiinan ja Intian, vahvistuminen horjuttaa Yhdysvaltojen johtamaa liberaalia maailmanjärjestystä. Ilmastonmuutoksen yhteiskunnalliset, taloudelliset ja poliittiset seuraukset ajavat niin ikään maailmaa kohti tuntematonta.
Acharyan mielestä nämä globaalit haasteet vaativat ylikansallista yhteistyötä. Yhteistyö puolestaan vaatii entistä parempaa ymmärrystä siitä, millaisessa maailmassa elämme. Itse Acharya kuvaa nykyistä maailmanjärjestystä termillä Multiplex World Order. Limittäin järjestyvän ja kompleksisen maailmanjärjestyksen käsite kuvaa nykyisen todellisuuden moninaisia toiminnantasoja.
”Termi vihjaa, että järjestelmämme koostuu joukosta moninaisia toimijoita moninaisissa riippuvuussuhteissa. Silti maailmasta on tullut vähemmän hegemoninen, sillä valtaa käyttävät monitahoiset toimijat eri hallinnan tasoilla.”
Acharyan mukaan valtiollisten ja ylikansallisten toimijoiden tulee korostaa myös kansalaisjärjestöjen ja yksilöiden toimijuutta sekä kohtaamisia. Vaikka yleisesti puhutaan usein siirtymästä moninapaiseen maailmanjärjestykseen, ei Acharya allekirjoita käsitettä.
”Termi on lähtöisin 1900-luvun Euroopasta. Se liittää itseensä oletuksen konfliktista. Mielestäni se on liian determinististä. Sitä paitsi 2000-luvun maailma on muuttunut: moninapaisuus on vain yksi osa maailmanjärjestystä – vallan jakamista. Samaan aikaan on käynnissä monenlaisia muita prosesseja.”
Jos Yhdysvallat heikkenee, romahtaako se lopulta samalla tavalla kuin Neuvostoliitto?
”Pitää erottaa toisistaan kysymykset, heikkeneekö Yhdysvaltojen oma maailmanvalta vai sen luoma maailmanjärjestys. Niitä ei pidä sekoittaa keskenään. Uskon, että Amerikan liberaalin hegemonian aika on ohi. Kansainvälinen liberaali maailmanjärjestys ei häviä, mutta se ei koskaan ollut globaali järjestys. Se oli yksi muiden joukossa. Jotkut elementit liberaalista järjestyksestä tulevat säilymään, koska ne ovat hyviä ja niille on kannattajansa.”
Acharya uskoo, että Yhdysvallat jatkaa maailman johdossa vielä tovin, oli sitten kyse aseellisesta tai taloudellisesta vallasta. Silti liikkeellä on valtavasti voimia, jotka haastavat USA:n johtaman maailmanjärjestyksen.
”Valta ja ajatukset ovat monella tapaa suuntaamassa kohti muutosta. Kiinan on helpompi haastaa Yhdysvaltain johtama maailmanjärjestys kuin Yhdysvallat.”
Acharya on jo vuosia kirjoittanut yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen eurokeskeisyydestä. Tutkimusta dominoi etenkin yhdysvaltalainen tiedeyhteisö. Kehitys tulee kuitenkin johtamaan laaja-alaisempaan tutkimukseen.
”Tutkimusala tähtää moninaiseen lähestymistapaan, teoriaan ja metodeihin. Kyse on inklusiivisesta projektista, joka pyrkii rakentamaan siltaa ’länsi vastaan muut’ -ajattelun tilalle. Kaikki ovat tervetulleita. Riittää, että on tarpeeksi sensitiivinen ottamaan huomioon erilaisia toimijuuksia, kokemuksia ja ei-läntisen maailman panoksen.”
Acharya uskoo siis muutokseen ajatuksen tasolla. Teoriat, käsitteet ja maailmankuvat haastetaan Euroopan ja Yhdysvaltojen ulkopuolella.
”Tutkijat lännen ulkopuolella, myös he jotka ovat saaneet koulutuksensa lännessä, kokevat välttämättömäksi haastaa oppimansa palatessaan kotimaihinsa. Ei kaikkea, mutta sen perusainekset. Prosessi muistuttaa teiden ja siltojen rakentamista. Mahbub ul Haq, Amartya Sen ja Francis Deng ovat sillanrakentajia. Kutsun heitä ’ajatusten siirtäjiksi’ (idea shifters).”
Ihmiset joutuvat luomaan uusia teorioita ja käsitteitä soveltaessaan muualla tutkimusmenetelmiä, joita on kehitetty Euroopan ja Yhdysvaltojen tarpeisiin. Acharyan mukaan Kiinalla ja Intialla on nykyisin käytössään entistä paremmat resurssit edistää tutkimusta, järjestää kansainvälisiä konferensseja ja kutsua vierailevia tutkijoita maihinsa.
Tulokset tulevat näkymään ennen pitkää. Tutkijat eivät saa eristäytyä pieniin kuppikuntiin, kuten postkolonialistisessa tutkimusperinteessä, vaan heidän tulee rakentaa tulevaa globaalia tutkimusta yhdessä eurooppalaisten ja yhdysvaltalaisten kanssa. Muutos ei tule yhdessä jysäyksessä vaan tuhansien pienten askelten kautta.
Amitav Acharya
s. 1962 Intian Jagatsinghpurissa
Kanadalainen tutkija ja professori Washingtonin American Universityssa. Luennoi maailman huippuyliopistoissa.
UNESCO:n puheenjohtaja School of International Service (SIS) -jaostossa ja ASEAN-tutkimus -aloitteessa.
International Studies Associationin (ISA) presidentti vuosina 2014–2015.
Kehittänyt muun muassa vertailevan alueellistumisen tutkimuksen teoriaa ja globaalin kansainvälisten suhteiden oppialaa.
Julkaisuja muun muassa Why Govern: Rethinking Demand and Progress in Global Governance (2016), The End of American World Order (2014).
Lisätietoja: www.amitavacharya.com
