Kirjailija Rutger Bregman uskoo, että perustulo johtaisi suurempaan vapauteen, joka puolestaan voi johtaa radikaaliin muutokseen.
Oscar Wilde on joskus kirjoittanut, että sellaista ”maailman karttaa, jossa ei ole Utopiaa, ei kannata edes vilkaista, sillä se jättää pois sen maan, johon ihmiskunta on aina rantautumassa. Ja rantauduttuaan sinne ihmiskunta tähystelee eteenpäin, ja nähdessään paremman maan, nostaa jälleen purjeet. Edistys on utopioiden toteutumista.”
Aloittaessaan kirjansa Ilmaista rahaa kaikille kirjoittamisen, hollantilainen perustulotutkija ja historioitsija Rutger Bregman koki, että olemme kollektiivisesti hukanneet tämän Wilden ilmaiseman ajatuksen. Bregmanin mukaan olemme ”Hollannin ja Suomen kaltaisissa maissa saapuneet tilanteeseen, jossa meillä on asiat suhteellisen hyvin. Olemme rikkaampia, terveellisempiä ja älykkäämpiä kuin koskaan, mutta ongelmanamme on se, ettemme oikein tiedä minne suuntaisimme seuraavaksi.” Tarvitsemme Bregmanin mukaan utooppista ajattelua löytääksemme nykytilanteelle vaihtoehdon. Utopioiden tarkoitus onkin Bregmanin mukaan tuottaa oivallusta siitä, että asiat voisivat olla toisin.
Bregman esittää oman utopiansa kirjassaan. Tuon utopian ytimessä on vapauden käsite.
”Kaikki ideat, jotka esitän kirjassani Ilmaista rahaa kaikille, liittyvät tavalla tai toisella vapauteen”, Bregman kertoo. ”Perustulokin on esillä sen vuoksi, että sen avulla ihmiset voisivat saada vapauden ja keinot päättää omasta elämänsä suunnasta.”
Vaikka lehdistön-, ilmaisun- ja kokoontumisvapauden kaltaiset vapaudet ovatkin tärkeitä, ovat ne kuitenkin Bregmanin mukaan melko merkityksettömiä, jollei ihmisillä ole keinoja toteuttaa näitä vapauksia. Vapauden toteutumiseen yksilö tarvitsee välineitä ja resursseja. Perustulon tarkoitus onkin nimenomaan laajentaa vapauden piiriä.
”Perustulo on usein ymmärretty väärin pelkäksi tekniseksi ratkaisuksi, vaikka oikein toteutettuna perustulon seuraukset ovat aika radikaaleja”, Bregman väittää.
Oikein toteutettu perustulo tulee muuttamaan yhteiskuntamme valtarakenteita.
”Kuvittele sitä neuvotteluvallan määrää, jonka siivoojat ja roskakuskit saavat, kun heillä on yleinen työttömyyskassa perustulon muodossa”.
Työläisille perustulo on eduksi, koska sen avulla he voivat jäädä milloin hyvänsä lakkoon ja vaatia palkankorotuksia ja muita etuuksia.
Perustulo kasvattaa Bregmanin mukaan myös vapautta valita. Monet nuoret valitsevat opiskelemaan lähtiessään alan, joka takaa tulonlähteen ja hyvän elintason, vaikka ala ei olisikaan muuten kiinnostava. Perustulon toteutuessa nuori ihminen voisi valita alansa kiinnostustensa mukaisesti. Taloudellinen riski tästä valinnasta on perustulon vallitessa pienempi.
”Perustulon vaikutukset ovat radikaaleja, koska sen vaikutukset vapauteen ovat radikaaleja”, Bregman tiivistää.
Bregmanille perustulo kulkee samassa edistyksellisten projektien linjassa kuin esimerkiksi kamppailut orjuutta vastaan sekä demokratian ja naisten oikeuksien puolesta. Nämä kaikki olivat aikoinaan utooppisia projekteja, mutta nykyään olemme jo niin tottuneita näiden saavutuksiin, että pidämme niitä itsestään selvyyksinä.
”Perustulon vaikutukset ovat radikaaleja, koska sen vaikutukset vapauteen ovat radikaaleja”
Bregmanin utopian voi tiivistää kolmeen konkreettiseen tavoitteeseen: rajojen avaamiseen, viidentoista tunnin työviikkoon ja perustuloon, jonka tarkoituksena on ennen kaikkea pyrkiä eroon köyhyydestä. Bregmanin mukaan perustulon ydin ei ole pelkästään ilmaisessa rahassa vaan sen vastikkeettomuudessa, siinä että perustulo maksetaan joka kuukausi kansalaisen tilille ilman eri temppuja. Nykyinen toimeentulotukijärjestelmä pakottaa käymään lävitse raskaan byrokraattisen prosessin ennen kuin valtiolta saa tukea.
”Monet ihmiset jopa suosisivat pienempää 700 euron perustuloa suhteessa korkeampaan 900 euron perustuloon, mikäli pääsisivät eroon kaikesta turhasta paternalismista”, Bregman argumentoi.
Byrokratia ja rahan puute vaikuttavat Bregmanin mukaan voimakkaasti ihmisen psykologiaan. Hän viittaa käyttäytymistaloustieteellisiin tutkimuksiin, joissa on osoitettu, että köyhyys vaikuttaa heikentävästi ihmisen kognitiivisiin kykyihin. Köyhät tietävät jo, kuinka rahat kannattaisi käyttää tai lapset kasvattaa, mutta heidän elinolosuhteensa eivät suosi pitkän tähtäimen ajattelua. Rahan puute saa ajattelemaan pelkästään rahaa ja sitä, milloin sitä jälleen voisi saada.
”Jokainen meistä tekisi epäviisaita valintoja tällaisessa kontekstissa”, Bregman sanoo.
Perustulon muotoisella taatulla toimeentulolla voisi Bregmanin mukaan olla psykologisesti vapauttava vaikutus, jonka ansiosta ihmiset kykenisivät jälleen ajattelemaan selvemmin ja suunnittelemaan elämäänsä pitkäjänteisemmin.
”Nostetaan ihmiset ensin köyhyydestä, sitten voimme puhua koulutuksesta!” Bregman huudahtaa.
Perustulo-ideaa on kannatettu jo vuosikymmeniä, mutta etenkin hegemonisen oikeistolaisuuden vallitessa kunnollisen, psykologisesti ja materiaalisesti vapauttavan perustulon käyttöönotto näyttää epätodennäköiseltä. Bregman on kuitenkin toiveikkaampi.
”Vain viisi vuotta sitten, kun aloin tutkia aihetta, jouduin käymään vanhojen, jo unohdettujen lehtien arkistoissa oppiakseni jotain menneisyyden perustulokokeiluista. Näitä kokeiluja tuntevien merkittävien tutkijoiden lukumäärä voitiin tuolloin laskea kahden käden sormin. Nyt Tampereella elokuussa järjestetyssä perustulokonferenssissa oli kuitenkin paikalla jo satoja ja taas satoja perustulotutkijoita.”
Bregman antaa ymmärtää, että mikäli vain viidessä vuodessa voi tapahtua tällainen muutos, perustulon kannattajilla on syytä toivoon. Hän korostaa, ettei uskoo optimismiin mutta uskoo toivoon. Optimismi vihjaa asioiden automaattiseen parantumiseen, mutta toivo vihjaa ainoastaan muutoksen mahdollisuuteen.
Bregmanin mukaan toivolle on juuri nyt sijaa erityisen paljon.
”Kriisiaikana maailma muuttuu nopeasti ja yhtäkkiä uudet asiat ovat mahdollisia. Etenkin nyt brexitin ja Donald Trumpin nousun aikana ihmiset ovat paljon avoimempia radikaaleille ideoille kuin aiemmin. Toivon erityisesti, että sosiaalidemokraattiset vallanpitäjät ja Demokraattinen puolue Yhdysvalloissa vihdoinkin ymmärtäisivät, että he eivät voi pitäytyä status quossa, ja antaisivat tilaa radikaaleille ajatuksille ja alkaisivat rakentaa liikettä näiden ideoiden ympärille.”
Bregmanin toiveikkuus ja ylipäätään toivon käsitteen korostaminen tekevät vaikutuksen. Mieleen ponnahtaa filosofi Walter Benjaminin käyttämä aforismi, jonka mukaan ”toivo on niille annettu, joilla toivoa ei ole”. Vaikka eläisimme kuinka synkässä tilanteessa, muutokseen on aina mahdollisuus.
Rutger Bregman: Ilmaista rahaa kaikille ja muita ideoita, jotka muuttavat maailman, Atena 2018 (suom. Mari Janatuinen)
Rutger Bregman
• Syntynyt 26.4.1988 Alankomaissa.
• Valmistunut Utrechtin yliopistosta historian oppiaineesta.
• Julkaissut neljä kirjaa, joista tunnetuin on Utopia for Realists. Kirja on käännetty kahdellekymmenelleseitsemälle kielelle.
• Hänen työnsä on ollut esillä The Washington Postissa, The Guardianissa, The Correspondentissa sekä BBC:llä.
Olemme kapitalistisessa yhteiskunnassamme niin sosiaalistuneita ja tottuneita palkkaa vastaan suoritettavan työn arvoon ja merkitykseen, että vain harvoin valtavirtamedia tarttuu ideoihin, jotka kyseenalaistavat palkkatyöinstituution merkitystä.
Hollantilaisen Rutger Bregmanin lehdistö tuntuu kuitenkin Hesaria myöten ottaneen avosylin vastaan. Vaikka Bregman esittää juuri suomennetussa teoksessaan Ilmaista rahaa kaikille erittäin radikaaleja näkemyksiä aina valtioiden rajojen avaamisesta viidentoista tunnin työviikkoon ja kyseenalaistaa samalla koko palkkatyöinstituution keskeisyyden elämässämme, hänen yleinen habituksensa sekä kirjoitustyylinsä on myös suurten medioiden makuun. Bregmanin kauppamiehen visionäärisyys on piirre, josta keskiluokkainen toimittajakin voi löytää kokemuksilleen kaikupohjaa. Tällä tavoin aidosti vapaudelliset periaatteet saadaan, näemmä, valtavirtaistettua.
Bregman on hovikelpoinen utopisti. Ja hyvä niin, sillä vain valtavirtaistumalla, tarttumalla suuriin ihmisjoukkoihin radikaalit ideat voivat levitä ja lopulta toteutuakin.
