Sarjakuvataiteilija Emmi Valve on syntyperäinen porvoolainen. Hän oli perustamassa kotikaupunkiinsa sarjakuvafestivaali Å-festiä. Tänä keväänä se järjestetään neljättä kertaa.
Tuleeko Porvoosta Suomen Angoulême, ranskalaista sarjakuvan pääkaupunkia matkien?
”No joo”, vastaa Valve pokkana. ”Siinä mielessä, että tapahtumaan tullaan paljon myös kaupungin ulkopuolelta.”
Organisaattorit toivovat, että myös osa Porvoon 50 000 asukkaasta löytää paikalle.
”Vaikka Porvoo on hyvä kulttuurikaupunki, paikallisten saaminen liikkeelle on ollut haaste.”
Å-fest on muuttanut Taidetehtaalle. Taidetehdas on suuri, moderni ja esteetön tila, jonka ainoa ongelma on, että historiallisilta kujilta katsoen se on väärällä puolella jokea – mutta sehän on vain turistien ongelma.
”Porvoolaiset ovat oppineet käyttämään Taidetehdasta”, Valve painottaa.
Valve on ilahtunut siitä, että Porvoon kaupunki on tukenut tapahtumaa. Festarin ydinorganisaatio koostuu muutamasta vapaaehtoisesta, ja tapahtuma tarvitsee taloudellista tukea ja ohjelmatiloja. Tänä vuonna on onneksi saatu palkattua tuotantoassistentti pariksi kuukaudeksi.
Taiteilija ja runoilija Aulikki Oksanen on Å-festin päävieraita. Valve ja sarjakuvataiteilija Pertti Jarla ovat kustantaneet Oksasen kokoelman Outojen kieli – Sarjakuvia vuosilta 1966–2004, joka ilmestyy festareilla.
Millä mielin kunniavieras lähtee Å-festiin?
”Hyvillä mielin!”, Oksanen huudahtaa.
”Sarjakuvatapahtuman kutsu oli iloinen yllätys, vaikka koenkin itseni hybridiksi: runoilijaksi ja kuvataiteilijaksi.”
Oliko uusi kirja suunnitelmissa jo pitkään?
”Ei, se oli toinen suuryllätys”, iloitsee hybridi. Hän kertoo kirjaidean syntyneen vasta kutsun jälkeen.
”Monet teokseni, kuten Piispa Henrikin sormi, on myyty loppuun jo ajat sitten. Nyt nämä saadaan uusille sukupolville.”
Piirrosten tekemisestä on aikaa. Tunnistaako niistä nykyisen Aulikki Oksasen?
”Olen kirjoittanut ja kuvittanut tarinoitani viisivuotiaasta. Lapsuus ei ole mitään menetettyä aikaa, vaan ihan samasta ihmisestä se viiva on lähtenyt”, Oksanen pohtii.
”On se viiva tietenkin muuttunut. Nuoruuden viiva 1960-luvulla on rosoisempi. Se oli dynaamista aikaa. Hyvä, että se tuli kuvatuksi. Silloin tapahtui niin paljon, varsinkin miehen ja naisen roolien mullistuksia.”
Tänä vuonna Å-festin teema on Sukupolvet. Ensimmäisten tapahtumien teemoja olivat Rajat (2017), Sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua (2016) ja Ystävyys (2015).
”Å-fest keskittyy nykysarjakuvaan. Å-fest on tasa-arvoinen ja kaksikielinen”, kertoo Valve toiminta-ajatuksista. ”Emme ole pyrkineet poliittiseen neutraaliuteen.”
Jo ensimmäisenä vuonna poliittisuus näkyi rasismin vastaisina ja feministisinä ohjelmanumeroina, sukupuolikysymyksiä puivia sateenkaariaiheita unohtamatta.
Alkuvaiheessa kaikki kävijät eivät ymmärtäneet, ettei tapahtuma ollutkaan vain lasten juttu. ”Jotkut kauhistelivat, että ’miksi lapsille esitetään tällaista ohjelmaa’”, kertoo Valve.
Sekä järjestäjät että yleisö ottivat opikseen. Lastenohjelmaa on lisätty, ja se on selkeästi erikseen. Samalla yhä harvemmat kävijät erehtyvät pitämään sarjakuvaa keskeisesti lasten taidemuotona.
Å-festiin kuuluu myös kaupunkikulttuuria muokkaava smÅ-fest. Se levittäytyy pitkin Porvoota asettaen sarjakuvia muun muassa liikehuoneistojen ikkunoihin näytille.
”Kuka vaan sarjakuvien tekemisestä kiinnostunut on voinut hakea mukaan esittelemään töitään”, kertoo Valve.
Sarjakuvakulttuuriin kuuluvat myös zinet eli omakustanteiset pienlehdet. Kuvitustyöpajoja vetävä Valve on erityisen innostunut niistä. Zinet näyttävät, miten monella tavalla asioita voi nähdä, eikä väärää tapaa ole:
”Olen aloittanut monta pajaa kaatamalla ämpärillisen pienlehtiä pöydälle.”
Å-fest 10.2. Porvoon Taidetehtaalla,
Läntinen Aleksanterinkatu 1. Tila on esteetön. Vapaa pääsy.
Å-festin näyttelyt ovat esillä Porvoossa koko helmikuun. Esim. Aulikki Oksasen ja Priit Pärnin töitä on Taidetehtaan Taidehallilla ja Emmi Valveen Armo-kirjan kuvituksia Galleria Kreutzissa. 2018.a-fest.fi
