Vuoden 2017 festivaalin järjestäjiä. Eva Neklyaeva seisoo vasemmalla ja Kasper Kamppurin tunnistaa pupunkorvista.
Wonderlust-festivaali keräsi kesäkuun alussa jo viidennen kerran Helsinkiin tiedostavia vapaaehtoisia ja vieraita nauttimaan seksuaalisuudesta.
Kalliossa paistaa aurinko, kun Wonderlust-festivaalin ydintiimiläinen tuottaja Kasper Kamppuri saapuu haastatteluun raakakakkupaloja mukanaan. Tapahtuman perustaja Eva Neklyaeva liittyy seuraan videopuhelun välityksellä Italiasta. Lähdemme yhdessä purkamaan festivaalin taustoja.
Kuusi vuotta sitten Eva Neklyaeva tutki Baltic Circle -nykyteatterifestivaalin kuraattorina esitystaiteen ja seksuaalisuuden kytköksiä. Wonderlust-festivaali syntyi, koska monet Neklyaevalle tutut taiteilijat olivat kiinnostuneita samasta aiheesta.
Kamppuri on ydinryhmän ainoa, jonka tausta ei ole esitystaiteessa. Kamppuri kuitenkin koki, että hänellä on festivaalille paljon annettavaa. Kokemus on ollut virkistävä puolin ja toisin.
Viidettä festivaalia juhlittiin kesäkuun 1.–3. päivä.
Tiedostava seksin ja seksuaalisuuden festivaali on viiden vuoden ajan kannustanut ihmisiä tutkimaan omaa seksuaalisuuttaan, keskustelemaan ja kokeilemaan DIY-hengessä vapaana vallitsevista normeista. Wonderlustin tekijät haluavat tarjota vastapainoa normatiivisille erotiikkatapahtumille sekä luoda uutta kuvastoa seksityöstä ja seksuaalisuudesta. Tänä vuonna vieraana oli muun muassa berliiniläinen taiteilija ja seksityöntekijä Sadie Lune, joka veti rakastavan dominoinnin ja squirting-työpajat.
Festivaali ei ole kasvanut mittasuhteiltaan, mutta Neklyaeva ja Kamppuri kertovat sen monipuolistuneen vuosien varrella.
”Tarkoituksenamme on pitää tapahtuma pienenä, jotta intimiteetti ja yhteisöllisyys säilyivät. Emme tee tästä massatapahtumaa”, Neklyaeva vakuuttaa ja jatkaa:
”Festivaalia enemmän on muuttunut konteksti, jossa toimimme. Maailman poliittinen ja kulttuurinen tila menee jatkuvasti konservatiivisempaan suuntaan, sosiaalisessa mediassa on älyttömästi sensuuria ja seksityöläisiä koskevia lakeja tiukennetaan.”
Festivaalin järjestäjillä on vahva tunne siitä, että seksuaalisen vapauden säilyttämistä tukevaa toimintaa pitää jatkaa.
”Festivaalimme on tärkeä poliittinen ele”, julistaa Neklyaeva.
Wonderlustin isoimmaksi haasteeksi Neklyaeva nimeää kommunikaation oman yhteisön ulkopuolelle.
”Me puhumme tiedostavasta, luovasta ja monipuolisesta seksistä ja seksuaalisuudesta. Mietimme paljon, millä sanoilla kuvailemme festivaalia.”
Kamppuri komppaa Neklyaevaa.
”Monien ennakkokäsitykset ja ajatukset tästä tapahtumasta ovat vahvoja ja värittyneitä. Ihmiset eivät paneskele täällä koko ajan holtittomasti ilman sääntöjä. Säännöt ovat meille erityisen tärkeät.”
Yksi festivaalin mukana alusta asti kulkenut sääntö julistaa, ettei Wonderlustissa nähdä yhtään esitystä. Festivaali sisältää työpajoja, juhlia, hengaamista, keskusteluja, leffoja. Raja esitysten ja edellä mainittujen tapahtumien välillä on häilyvä, ja koko festivaalin voisi määritellä erittäin performatiiviseksi tapahtumaksi. Neklyaeva puhuu festivaalin dramaturgisesta kaaresta.
”Haluamme luoda transformatiivisen kokemuksen. Sellaisen, joka muuttaa elämää, ja toivomme, että osallistuja sitoutuu siihen festivaalin alusta loppuun.”
Kaikki festivaalipassin ostaneet ovat myös tekemässä tapahtumaa.
”Monesti tapahtumat ovat kapitalistisen logiikan mukaan suunnattu katsojalle – maksat ja saat jotain. Täällä saat ja annat, osallistujat ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä luomassa kollektiivista festivaalia”, Neklyaeva iloitsee.
Tänä vuonna lipunmyyntipolitiikassa otettiin askel eteenpäin. Tapahtumaan oli rajattu määrä lippuja ”maksa-mitä-haluat”-periaatteella niille, jotka eivät pysty tekemään vapaaehtoistyötä tai maksamaan kokonaista passia.
Wonderlustiin tulee osallistujia yhä enemmän Suomen ulkopuolelta. Vaikka festivaali on ainoa laatuaan Pohjois-Euroopassa, yksikään suomalainen säätiö tai rahasto ei ole kukkaroitaan sille avannut.
Ensimmäisenä vuonna tekijät laittoivat tapahtumaan omaa rahaa, myöhemmin loppuunmyydyt tapahtumat ovat kattaneet seuraavan vuoden kulut. Ulkomaiset vieraat on usein kutsuttu yhteistyössä Sexpo-säätiön kanssa, jota Neklyaeva ylistää erittäin tärkeäksi yhteistyökumppaniksi.
Festivaalin ydinporukassa on Neklyaevan ja Kamppurin lisäksi neljä ihmistä, jotka tekevät tapahtuman eteen töitä ympäri vuoden. He ovat vapaaehtoisia.
”Jokaisen festivaalipanos on yhtä arvokas. Ydintiimissä me itse määrittelemme, mitä kukin haluaa tehdä, joten meillä ei ole pomoa tai työntekijöitä”, Neklyaeva kiteyttää.
Ydintiimin lisäksi festivaalia pyörittävät tapahtumaviikolla kymmenet vapaaehtoiset.
Haastattelun päättyessä Kamppurin tuomat kakut on syöty ja Neklyaeva tippuu linjoilta, mutta Wonderlust jatkaa elinvoimaisena kohti tulevaa. Kamppuri kaipaa mukaan uusia sitoutuneita ihmisiä ja tietysti rahoitusta. Niiden avulla Wonderlust voisi julistaa seksuaalikulttuurisen vallankumouksen ja maailmanvalloituksen.
