2000-luvun säädyt kokoontuvat Porvooseen Tulevaisuuden valtiopäiville.

Teksti Suvi Auvinen Kuva Annika Pitkänen

”Nykyisen poliittisen järjestelmän sisällä radikaalien muutosten tekeminen on tosi vaikeaa. Ei pystytä tekemään suuria uudistuksia, kuten pitäisi, ja päätöksentekokyky on huono”, toteaa toimittaja ja viestintäyrittäjä Ville Blåfield. ”Edustuksellinen demokratia ei ole edustuksellista, jos mä en koe, että mikään puolueista kuvaa mun arvomaailmaa tai elämänpiiriä.”

Blåfield ja aiemmin kokoomuksen puoluesihteerinä toiminut, sittemmin viestintä­toimisto Ellun kanojen toimitusjohtajaksi siirtynyt Taru Tujunen ovat lähteneet etsimään keinoja tilanteen korjaamiseksi.

”Me esitämme kysymyksen, onko tämä systeemi edustava tai kuinka edustava puoluekartta on nykysuomalaisille. Ajatuksemme ei ehkä ole niin radikaali, että kansanedustajalaitos on heitettävä romukoppaan. Agendamme on ehkä aika nössökin, mutta meillä on mielestämme validi kysymys.”

Tälle kysymykselle rakentuvat Tulevaisuuden valtiopäivät, jotka järjestetään Porvoon Taidetehtaalla 4. toukokuuta.

Maaliskuussa 1809 Porvoossa järjestettiin valtiopäivät, joilla autonominen Suomi ”korotettiin kansakunnaksi kansakuntien joukkoon”. Tuolloin kansaa edustavat säädyt – aatelisto, papisto, porvaristo ja talonpoikaissääty – kokoontuivat miettimään, miten ­asioita voitaisiin hoitaa yhdessä. Säädyt edustivat kansaa lähes sata vuotta, kunnes vuonna 1907 pidettiin ensimmäiset eduskuntavaalit. Säätyvaltiopäivien lakkauttaminen ja sen korvaaminen eduskunnalla tapahtui tilanteessa, jossa todettiin, ettei entinen järjestelmä enää edustanut kansaa. Tulevaisuuden valtiopäivät haluaa jälleen kerran päivittää systeemin palaama.

”On kuin 2000-luvun älypuhelinta yritettäisiin pyörittää DOS-käyttöjärjestelmällä”, todetaan Tulevaisuuden valtiopäivien esittelytekstissä nykyjärjestelmästä.

Mikä Tulevaisuuden valtiopäivät on?

”Tylsä vastaus on, että se on demokratian muutostarpeita ja uusia muotoja etsivä seminaaripäivä”, sanoo Ville Blåfield. ”Mutta tietysti, kuten kaikki seminaareja järjestävät haluavat ajatella, me ajattelemme, että se ei ole vain seminaari.”

Blåfield uskoo puhujien substanssin tuovan ihmiset Porvooseen, mutta odottaa yhtä lailla monipuolista kattausta osallistujia. Tulevaisuuden valtiopäivillä on 580 istumapaikkaa. Osa on korvamerkitty kutsuvieraille, mutta suurin osa on varattu kenelle tahansa. Tapahtuma on maksuton, ja ilmoittautuminen verkossa oli kaikille avoin.

”Ajatuksena on, että kor­keat virkamiehet kohtaisivat valtio-opin opiskelijoita ja tästä aiheesta kiinnostuneita kansalaisia, ja siellä olisi nykyiset poliittiset päättäjät ja kansalaiset, joilla ei välttämättä ole nyt mitään tekemistä poliittisen päätöksenteon kanssa mutta jotka ovat kiinnostuneita tämän järjestelmän fiksaamisesta. Toivon, että osallistujaporukka on oikeasti laaja. Pelkään, että siellä on ne muutama kansanedustaja ja demokratiatutkijoita.”

Tulevaisuuden valtiopäi­vien rakennetta on pyritty miettimään kohtaamisten kautta. Työpajatyöskentelyä ja post-it-lappuja ei kuitenkaan ole luvassa. Sen sijaan heti alkuun nykyinen puoluekenttä päivitetään.

Tapahtumaan ilmoittautuessaan kaikki täyttivät Helsingin Sanomien vaalikoneen arvokyselyn. Arvokyselyssä kysytään muun muassa mielipidettä samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeudesta, julkisten palveluiden yksityistämisestä ja tuloerojen oikeutuksesta. Vastausten perusteella osallistujat jaetaan arvoryhmiin, joiden mukaan Tulevaisuuden valtiopäivien saliin istutaan.

Arvoryhmäjako perustuu mallinnokseen, jonka Helsingin Sanomien datadeski on luonut vaalikonedatan perusteella yhdessä Helsingin yliopiston tutkijoiden Teemu T. Kemppaisen ja Tuomas Ylä-Anttilan kanssa.

”Halusimme tuoda tällaisen ’uudet puolueet’ -leikin heti päivän alkuun, Blåfield sanoo. ”Heti päivän aluksi pyritään irtautumaan siitä ajattelusta, että tää systeemi on se, joka edustaa suomalaisia parhaalla mahdollisella tavalla. Demokratia voi keksiä uusia muotoja joilla se voi toimia”, Blåfield jatkaa.

Vuonna 1907 muodostetun eduskunnan puoluejako on pysynyt yllättävän muuttumattomana yli sata vuotta. Maalaisliitto ei ehkä kuitenkaan pelasta enää 2010-­luvun suomalaista. Tulevaisuuden valtiopäivillä nähdäänkin uusi kuuden puolueen malli, joihin kuuluvat esimerkiksi konservatiivinen oikeisto, euro­kriittinen keskivasemmisto, liberaali oikeisto ja ­liberaalit vasemmisto­vihreät.

”Ne uudet arvoryhmät on musta jollain tapaa tunnistettavia”, toteaa Blåfield. ”Jokainen niistä kattaa yli kymmenen prosenttia suomalaisista, suurin kattaa yli kaksikymmentä prosenttia.”

Yllättäen päärahoittajatahona Tulevaisuuden valtiopäiville toimii valtioneuvoston kanslian Suomi 100 -ohjelma. Pienempänä rahoittajana on Porvoon kaupunki ja työpanoksellaan yhteistyössä ovat mukana myös Sitra ja Helsingin Sanomat.

”Halusimme, että tapahtuma on osallistujille ilmainen”, sanoo Blåfield. ”Se ei ole avoin, jos se on maksullinen, ja koko keskustelun idea on, että sinne voi tulla kuka vaan. Tapahtuma siis tarvitsi maksajan. Mietittiin erilaisia rahoitusmalleja, että kerätäänkö kolehti puolueilta vai mikä voisi olla sellainen taho. Olimme aika nopeasti sitä mieltä, että Suomen valtion pitää järjestää seminaari siitä, miten demokratiaa pitäisi päivittää.”

Valtio on siis satavuotisjuhliensa kunniaksi rahoittamassa projektia, joka kyseenalaistaa koko nykyisen päätöksentekojärjestelmän. Halaako valtio kuoliaaksi yritykset muuttaa asioita?

”Meille ei ole valtioneuvostosta kohdistunut mitään painetta tai yritystä vaikuttaa tapahtuman sisältöön”, Blåfield va­kuuttaa. ”Meillä ei ole mitään sisällöllistä agendaa tai mallia, me emme esitä mitään ratkaisua. Me kutsumme ihmisiä pohtimaan näitä kysymyksiä ja toivomme, että siellä syntyy jotain ajatuksia ja ituja.”

Entä jos Tulevaisuuden valtiopäivistä alkaa kansannousu?

”Saa siellä kansannousu tapahtua. Siellä saa tapahtua mitä vaan”, Blåfield sanoo. ”Se on huono paikka osoittaa mieltään nykypoliittiselle johdolle, koska nekin on siellä vaan vieraana. Mutta olen iloinen, jos siellä on räyhäkkää debattia ja sanallisia yhteenottoja.”

Blåfieldin mielestä kokonaisuutta voi katsoa kahdella tapaa: onko järjestelmä elinkelpoinen ja päivitettävissä vai pitääkö se vaihtaa kokonaan. ”Jos vaikka ajattelee, että meillä on tässä hyvät puitteet, jotka on pintakorjattava, niin onko anarkistisella keskustelulla mitään annettavaa? Ja sama pätee toisin päin. Itse toivoisin, että nämä molemmat näkökulmat olisivat läsnä siellä keskustelussa.”

Tulevaisuuden valtiopäivät

Porvoon T­aidetehtaalla 4.5.