Aleksei Gaskarov ei näytä iloiselta. Se on ymmärrettävää, onhan hän istunut vuosia vankilassa näkemättä juurikaan läheisiään ja pystymättä käymään poliittisissa tai muissakaan tapahtumissa.
Olemme Pakkasukko Putinia vastaan -tapahtumassa, joka esittelee venäläisiä ruohonjuuritason poliittisia projekteja. Gaskarov on tullut Helsinkiin kertoakseen vankilatuomiostaan ja siihen johtaneesta poliittisesta toiminnastaan.
Gaskarov sai tuomion mellakoinnista ja poliisin väkivaltaisesta vastustamisesta toukokuussa 2012 järjestetyssä, Vladimir Putinin vastaisessa protestissa Bolotnaja-aukiolla. Hän kieltää syytökset ja sanoo, ettei tehnyt mitään sellaista, jota voisi kutsua mellakoinniksi, mutta tarttui poliisiin näiden yrittäessä ottaa mielenosoittajia kiinni.
”Ihmiset yrittivät suojella toisiaan. Poliisi tekee paljon pahempia asioita.”
Mellakkapoliisi pahoinpiteli Gaskarovia mielenosoituksessa.
”Poliisi halusi näyttää, ettei sillä ole väliä, kuka olet, jos teet jotain sitä vastaan.”
Gaskarov on kritisoinut avoimesti Putinin hallintoa, vastustanut natseja ja osallistunut kamppailuun Himkin metsän puolesta, sen hakkuita ja viranomaisia vastaan.
”Minut vangittiin ihmisten pelottelemiseksi. Meille halutaan osoittaa, että valtion ja hallinnon asettamien rajojen ulkopuolelle ei ole menemistä.”
Kuusisataa ihmistä pidätettiin Bolotnaja-aukiolla, ja satoja mielenosoittajia loukkaantui.
Miltei vuosi Bolotnajan tapahtumien jälkeen Gaskarov pidätettiin huhtikuussa 2013. Oltuaan yli vuoden tutkintavankeudessa hänet tuomittiin elokuussa 2014 vankeusrangaistukseen, jota hän istui yhteensä 42 kuukautta.
Eräässä haastattelussa Gaskarov kertoi hankkineensa vankitovereidensa kanssa videoprojektorin ja Ikea-tuolit elokuvien katselua varten. Gaskarov hymähtää viettäneensä paljon aikaa katsellen leffoja mutta tehneensä muutakin: hän muun muassa opetti vangeille taloustieteitä. Samalla alettiin puhua myös politiikasta. Venäläiset televisio-ohjelmat vaihtuivat muihin kanaviin, Ukrainan tilanteesta keskusteltiin muuhun kuin venäläispropagandaan nojaten.
Mies ei ole vapauduttuaan unohtanut vankeja. Hän on yhteydessä joihinkin sellikavereihinsa ja yrittää parhaillaan järjestää poliittisen teatteriesityksen vankilaan, missä istui tuomionsa.
Kuulostaa varsin leppoisalta verrattuna kauhukuviin kylmistä ja kosteista vankityrmistä, joissa näpistelijät ja huumeriippuvaiset viruvat. Ei Gaskarovinkaan vankeus ja sitä seurannut aika tietenkään ruusuista ole ollut. Hän oli vuosia erossa läheisistään, poliittinen toiminta oli mahdotonta, eikä Putin-kriitikko ole saanut vapauduttuaan työtä.
Nyt hän on keskittynyt asioidensa järjestämiseen ja terveydestään huolehtimiseen. Gaskarovin vaimo, haastattelussakin läsnä oleva Anna, oli miehensä tukena vankeustuomion ajan. Anna kertoo, miten ihmiset aktivoituivat vankien tukemisessa Bolotnaja-tapauksen takia: he kirjoittivat aiheesta, keräsivät rahaa ja järjestivät kirjeidenkirjoitustapahtumia.
Myös Anna sai tukea, mutta kaikille sitä ei tarjolla ole. Hän on vihainen siitä, että vankila erottaa läheiset toisistaan. Nyt pariskunta on jälleen yhdessä, mutta kaikkien suhteet eivät kestä vankeustuomiota.
Tunnettuna aktivistina ja antifasistina Gaskarov sai paitsi taloudellista myös muunlaista tukea. Hän kertoo saaneensa postikortteja Suomesta. Mies hymyilee ensimmäistä kertaa haastattelun aikana.
”Tutustuin minua tukeneisiin ihmisiin ja sain paljon kontakteja, kun ihmiset eri puolilta maailmaa kirjoittivat minulle.”
Hiljattain hän tapasi Moskovassa vierailleen brittiläisen ekonomistin Guy Standingin, jonka opiskelijat olivat lähettäneet professorinsa teoksen Gaskaroville.
”Puhuimme taloudesta. Myös Thomas Piketty kirjoitti minulle ja lähetti kirjansa nimikirjoituksella.”
Gaskarov saapui Helsinkiin Ruotsista. Siellä hän kävi tapaamassa tuttaviaan, jotka ovat saaneet maasta poliittisen turvapaikan Bolotnaja-aukion tapahtumien jälkimainingeissa. Vaikka venäläisiä anarkisteja ja antifasisteja asuu Euroopassa paljon, Gaskarov ei halua pois Venäjältä.
”Tuntemani ihmiset, jotka ovat lähteneet Venäjältä, ajavat taksia tai kaivavat maata jossakin.”
Gaskarov kertoo haluavansa osallistua maan kehittämiseen ja uskoo mahdollisuuksiensa vaikuttamiseen ja siinä menestymiseen olevan paremmat Venäjällä kuin muualla.
”Puhelintani kuunnellaan, sosiaalista mediaani ja sähköpostejani voidaan helposti seurata”, tietää Gaskarov. ”Jos olisi varmaa, että minut vangittaisiin uudestaan, lähtisin pois, mutta haluan jäädä ja olla mukana rakentamassa parempaa Venäjää.”
Riskit uudelleen vangituksi tulemisesta ovat suuret, ja jatkuva varovaisuus hankaloittaa elämää. Gaskarovia ei kuitenkaan ole onnistuttu vaientamaan.