Onko ihmiskunnalla toivoa siinä vaiheessa, kun tarvitsemme sovelluksen muistuttamaan meitä hengittämisestä.
Teksti Suvi Auvinen Kuva Annika Pitkänen
Aamuyön tunnit kahden ja viiden välillä ovat kenties vuorokauden haurain hetki. Katson kelloa. Se on 2.24. Sydämeni hakkaa, kämmeneni hikoavat eikä hengitys kulje. Olen herännyt tähän oloon viimeisen kolmen viikon aikana lähes joka yö, enkä ole yksin.
Stressioireiden ilmeneminen on yksilöllistä, mutta vuosien myötä olen alkanut kuulla yhä useammalta ihmiseltä ympärilläni vastaavia kokemuksia. Elämä vie meiltä luulot ja herättää kesken unen murehtimaan töitä, ihmissuhteita ja maailman tilaa. Kurotan kohti tyynyni vieressä olevaa puhelinta ja hengitän syvään. Tarvitsen Andyn rauhoittavaa ääntä.
Mindfulness ja tietoinen läsnäolo kuulostavat termeinä hirvittäviltä. Ne johdattavat ajattelemaan tyynyn päällä lootusasennossa istuvaa pötkötukkaa, joka kumistelee pientä metallimaljaa ja puhuu buddhalaisuudesta. Mindfulnessin tausta onkin buddhalaisessa filosofiassa, mutta se ei sisällä lainkaan uskonnollisia tai hengellisiä elementtejä. Tietoinen läsnäolo keskittyy yksinkertaisiin meditatiivisiin harjoitteisiin, joilla pyritään havainnoimaan omaa oloa. Sen sijaan, että ajatukset ovat kiinnittyneinä menneisiin tapahtumiin tai tuleviin tehtäviin, mindfulness pysäyttää nykyhetken äärelle. Ajatus kuulostaa yksinkertaiselta, mutta on yllättävän vaikea toteuttaa ja suorituskeskeisessä yhteiskunnassa vallankumouksellinen.
Mindfulness-mediaatiota on tutkittu länsimaisessa psykologiassa laajasti 1970-luvulta lähtien. Psykiatrit, terapeutit ja lääkärit käyttävät sitä esimerkiksi stressin, uupumuksen ja masennuksen hoidossa. Mindfulness-meditaatiosta on saatu myös laajaa positiivista tutkimusnäyttöä kivunlievityksessä ja päihdevieroituksessa.
Hippimeininki ja huuhaa ovat mindfulnessista kaukana, mutta meditointi kuulostaa silti keskivertokaupunkilaisen elämälle vieraalta elementiltä. Tämän asetelman haluaa muuttaa sovellus nimeltä Headspace. Älylaitteilla tai selaimella käytettävä Headspace johdattaa mindfulness-meditaation pariin skeptisimmänkin kokeilijan. Kymmenen minuutin mittaiset ohjatut meditaatiot on rakennettu vastaamaan meidän aamuyöllä heräävien tietotyöläisten tarpeisiin, ja kaikki harjoitteet lähtevät liikkeelle hyvin yksinkertaisesti hengittämisestä. Grafiikat ovat söpöt ja freesit, ja sovellusta markkinoidaan yhdessä Spotifyn kanssa. Ohjelmia löytyy laajasti nukkumisesta ahdistuksen- ja stressinhallintaan, treenauksen tueksi ja avaamaan ihmissuhteiden solmuja. Minimalistiset animaatiot selittävät harjoittelun perusteet. Niiden jälkeen kuunnellaan Andy Puddicomben ohjaama meditaatio.
Aamuöisen ahdistuksen keskellä työkalu tilanteen purkamiseen on myös tärkeä henkinen turvaverkko. Pelkästään tietoisuus siitä, että tilanteeseen auttava meditaatio on käsillä muutaman painalluksen päässä, lievittää stressiä.
Andy Puddicomben rauhoittavasta äänestä on tullut yksi Headspacen tavaramerkeistä. ”Andy from Headspace” -tittelillä itsensä sovelluksessa kautta linjan esittelevä Puddicombe vastusti alunperin digitalisaatiota ja suhtautui epäileväisesti teknologian käyttöön meditoinnin tukena. Forbesin haastattelussa hän kuitenkin toteaa vastustuksen olleen turhaa: ”Ihmiset täytyy tavoittaa siellä missä he ovat. Teknologia on vain yksi väline.”
Headspace on meditaatiota pelillistettynä. Sovellus kannustaa lisäämään listoille kavereita ja käyttämään sovellusta yhdessä näiden kanssa. Se tarjoaa tasoja ja edistysaskeleita: omalla aikajanalla pääsee seuraamaan suoritettuja meditaatiopaketteja, yhtäjaksoisesta useiden päivien meditoinnista saa suoritusmerkintöjä ja kaikki meditoiduista minuuteista lähtien kirjautuu numeraalisesti.
Meditaation tuominen älypuhelimeen, sovellus muistuttamassa hengittämisen tärkeydestä ja statistiikkojen vertailu kavereiden kanssa toimivat. Vertaisarvioidussa Journal of Medical Internet Researchissä Headspace arvosteltiin laadukkaimmaksi mindfulness-sovellukseksi. Sovelluslatauksia oli vuoden 2017 alussa 11 miljoonaa ja Headspace on kasvanut 250 miljoonan dollarin arvoiseksi yritykseksi.
Headspace on selvästi suunnattu sukupolvelle, joka on tottunut pelaamaan. Mutta miksi se viehättää?
”Eri ihmisiin toimivat hyvin erilaiset asiat”, sanoo Jonna Koivisto, Tampereen teknillisen yliopiston tutkija ja Tampereen yliopiston Game Research Lab -tutkimusryhmän jatko-opiskelija. ”Jotkut voivat olla hyvin suorituskeskeisiä, toisia motivoi yhdessä tekeminen. Riippuu myös hetkestä, mikä toimii meihin milloinkin.”
Mielenterveys- ja hyvinvointipalveluita on maailmalla pelillistetty ennen Headspaceakin. Sekä kaupalliset että julkisen sektorin toimijat käyttävät sovelluksia esimerkiksi masennuksen, ahdistuksen ja post-traumaattisen stressin hoitoon. Osa sovelluksista pelillistää jonkin elämän osa-alueen, osa taas koko elämän.
”Pelillistettäessä jotain isoa tavoitetta tai tehtävää se puretaan pienempiin osiin ja jäsennetään. Et näekään enää vain isoa tavoitetta, vaan helpommin lähestyttäviä pienempiä tehtäviä. Esimerkiksi Headspacessa pyydetään vain kymmentä minuuttia päivässä, eikä tarvitse istua tuntia lootusasennossa”, Koivisto sanoo.
Kymmenen minuuttia ei tosiaan kuulosta paljolta – ennen kuin joudut istumaan sen aikaa yksin ajatustesi kanssa.
Stressin keskellä rauhoittuminen, oman ajan ottaminen ja syvään hengittäminen ovat asioita, jotka jokainen maalaisjärjellä tietää tärkeiksi ja toimiviksi. Koivisto kertoo pelillistämisen olevan yksi keino, jolla voi tukea oman käytöksen muutosta.
”Pelillistämisellä usein uudelleenjäsennetään tehtävä sellaiseksi, että sitä on mielekästä tehdä. Kaikki hyvätkin asiat vaativat harjoittelua. Ne ovat opittavia taitoja, ja niitä on jaksettava tehdä säännöllisesti, jotta hyödyt alkavat näkyä.”
Headspace tarjoaa sovelluksessa hiljaisuuden sijaan ja sen rinnalle aikajanallaan selvän näytön edistymisestä ja tasoista.
”Meille on tärkeää nähdä, kuinka tekeminen konkretisoituu. Se vastaa myös psykologiseen perustarpeeseen, antaa hallinnan, oppimisen ja kyvykkyyden kokemuksen. Se ’hei mähän pärjään tässä’ -kokemus saa meidät motivoitumaan ja jatkamaan”, Koivisto toteaa.
Mielenterveydestä täytyy pitää huolta yhtälailla kuin fyysisestä kunnosta. Mikäli treenaamisen aloittaa vasta ollessaan huonossa kunnossa tai sen lopettaa siedettävän tason saavutettuaan, jäävät pitkäkestoiset vaikutukset vähäisiksi. Headspace pyrkii pelillistämällä tuomaan meditaation pysyväksi osaksi yksilöiden elämää. Miten ihmiset saa sitoutumaan pitkäksi aikaa sovelluksen käyttöön?
Pelillistämistutkimuksessa on Koiviston mukaan ongelmana se, että aineistoa sovellusten käytöstä saadaan yleensä vain hyvin rajatulta ajalta. Pitkän aikavälin tutkimuksia ei ole vielä erityisemmin tehty. Samoin tutkimus siitä, miten ihmisiä saataisiin paremmin sitoutettua sovellusten käyttöön, on vielä vähäistä. Yksi keskeinen syy jatkaa pelaamista voi kuitenkin olla hyvin perustavanlaatuinen.
”Ihminen on sosiaalinen olento, ja sosiaalisuus on meille voimakas motivaation lähde”, Koivisto sanoo. ”Psykologisista perustarpeista yhteenkuuluvuuden tunne on hyvin keskeinen. Pelit on usein rakennettu nykyään niin, että joko pelin sisällä on yhteisöllisyyttä tai sosiaalinen verkosto rakentuu pelin ympärille sen ulkopuolella. Kun koemme, että saamme yhteisöltä palautetta ja tunnustusta, se motivoi. Sosiaaliset syyt ovat varmasti monille keskeinen syy pelaamiseen.”
Neljän kuukauden päivittäisen Headspacen käytön jälkeen minusta on tullut se ärsyttävä tyyppi, joka huomauttelee kavereille näiden väliin jääneistä meditaatiopäivistä ja tarjoaa meditointia ratkaisuksi kaikkien ongelmiin. Sitä se ei tietenkään ole. Meditoinnilla on sijansa, mutta siitä ei ole korvaamaan ihmiskontaktia, mielenterveyspalveluita, terapiaa tai lääkitystä. Apua vakavampiin ongelmiin ei pidä jäädä etsimään oman pään sisältä.
Tasapainoisemman mielen treenaamiseen ja avuksi unettomuuteen ja ahdistukseen sovellus on kuitenkin ollut yllättävän tehokas. Herään edelleen toisinaan kahden ja viiden välillä ahdistukseen. Headspace ja Andy kuitenkin johdattavat minut nopeasti uudestaan uneen. On hyvin 2010-lukua käyttää sovellusta muistuttamaan rauhallisesti hengittämisestä. Sovellus on kuitenkin vain väline, ja hengittäminen tekee ihmiselle hyvää. Kuka tietää, kenties kaikki muukin saattaa järjestyä, jos kohtelemme mieltämme paremmin?
