Puolueiden ulkopuolelta tulevat ehdokkaat saavat negatiivista mediahuomiota.
Teksti & kuvat Mariko Sato
Kun Yhdysvaltojen presidentinvaalien esivaalitaisto alkoi maaliskuussa kuumentua, julkaisi Washington Post -sanomalehti demokraattien presidenttiehdokkaasta Bernie Sandersista huimat 16 negatiivissävytteistä artikkelia 16 tunnissa. Useimmissa artikkeleissa senaattori Sanders esitettiin epäpätevänä ehdokkaana, joka ei kykenisi toteuttamaan suuria vaalilupauksiaan, kuten finanssisektorin säätelyä, maksutonta korkeakoulutusta ja universaalia terveydenhuoltoa.
Tämä ei ole hidastanut Sandersin tahtia. Hänen kannattajansa ja kampanjaväkensä ovat luoneet sosiaalista mediaa hyödyntävän vaalikoneiston, joka on voimakkaasti hyökännyt puolueellisena pitämäänsä valtamediaa vastaan. Valtava on nojautunut vapaaehtoisten itseorganisoitumiseen, joka on tapahtunut internetin avulla. Vastaavaa ei ole aiemmin nähty.
Sandersin sosiaalisen median kampanjaa pidetään jopa tehokkaampana kuin Barack Obaman ennennäkemättömän suuria vuosien 2008 ja 2012 verkkokampanjoita. Sen avulla Sanders on onnistunut keräämään ennätysmäisen summan vaalirahoitusta viime syksystä lähtien. Keskimääräinen lahjoitussumma on ollut 27 dollaria, ja yksittäisiä lahjoittajia on ollut miljoonia.
Myös republikaanien ehdokkaasta Donald Trumpista kirjoitetaan negatiivisesti, mutta eri syistä. Liikemies Trump on jatkuvasti esillä lehdissä ja televisiossa, yleensä negatiiviseen sävyyn. Yhtenä päivänä asiantuntijat keskustelevat Trumpin misogyynisistä kommenteista koskien naispuolista haastattelijaa, toisena päivänä puidaan hänen törkeän rasistisia väitteitä Yhdysvaltojen latinalaisamerikkalaista.
Sandersin kannattajat väittävät median negatiivisen suhtautumisen vahingoittavan koko vaalikampanjaa ja Sandersin mahdollisuuksia menestyä esivaaleissa. Trumpiin kriittisesti suhtautuvat republikaanit ja demokraatit pitävät Trumpin jatkuvaa medianäkyvyyttä pääsyynä hänen esivaalimenestykseensä.
Muut ehdokkaat ovat voineet vain haaveilla Trumpin saamasta näkyvyydestä. Hänen jokaiseen möläytykseensä tartutaan mediassa – mitä tyhmempi kommentti, sitä enemmän huomiota. Politiikan asiantuntijat väittelevät tuntikausia televisiossa ja kaikkien suurten sanomalehtien sivuilla hänen naisia, toisia vaaliehdokkaita tai vähemmistöjä koskevien loukkaavien kommenttien poliittisista merkityksistä. Typerimmätkin kommentit käsien koon suhteesta peniksen pituuteen näyttävät ansaitsevan syvällisen analyysin.
Vaikka näkyvyys on pääosin negatiivista, se nosti Trumpin epätodennäköisestä mustasta hevosesta koko republikaanikilvan kärkeen. Mediaa on haukuttu vastuuttomaksi, kun se nostaa jokaisen Trumpin aloitteen valtakunnalliseksi keskustelunaiheeksi. Mediatalot kiistävät vastuunsa, mutta iloitsevat katsojaluvuistaan.
Sandersin kannattajat ihmettelevät, miksi media keskittyy niin voimallisesti Sandersin mahdollisuuksien puutteeseen jopa silloin, kun hän on voittanut useita osavaltioiden esivaaleja peräkkäin. Sandersin katsotaan menestyneen mediasta huolimatta, kun taas mediahuomiota pidetään yhtenä Trumpin menestyksen syynä.
Sekä Trump että Sanders ovat ponnistaneet ehdokkaiksi puolueidensa ulkopuolelta. Trump tuli politiikkaan liike-elämästä ja viihdemaailmasta. Hänet tunnetaan parhaiten Diili-tv-ohjelman rääväsuisena keulahahmona. Sanders on ollut politiikassa mukana usean vuosikymmenen ajan, mutta tullut valituiksi sitoutumattomana ehdokkaana.
Molemmat herättävät kaunaa maan valtavissa puoluekoneistoissa. Republikaanit ovat olleet tyrmistyneitä Trumpin menestyksestä, mutta eivät ole löytäneet riittävän vahvaa vastaehdokasta. Republikaanikisan tämänhetkinen kakkonen, Ted Cruz, on yhtä lailla republikaanipuolueen inhokki, joka ei suostu noudattamaan puolueen tahtoa asiakysymyksissä.
Sanders on saanut taakseen vain seitsemisen prosenttia superdelegaateista, vaikka hän on voittanut joidenkin osavaltioiden esivaalien äänet jopa yli 60 prosentin äänierolla Clintoniin. Superdelegaatit edustavat demokraattisen puolueen eliittiä ja voivat äänestää puolueen presidenttiehdokkaaksi haluamaansa ehdokasta riippumatta ehdokkaan menestyksestä oman osavaltionsa esivaalissa.
Sekä Trumpin että Sandersin menestyksen taustalla on vahva ruohonjuuritaso ja kyky innostaa poliittisesti epäaktiivisia ryhmiä kannattajikseen. Mielipidetutkimusten mukaan Trumpia ovat äänestäneet monet politiikkaan ja ylipäätään valtiovaltaan kyynisesti suhtautuvat ihmiset, jotka näkevät Washingtonin sisäpiiriläisten huijanneen tavallisia yhdysvaltalaisia omien etujensa vuoksi. He eivät välttämättä ole löytäneet aiemmin ehdokasta, jonka uskoisivat olevan poliittisen eliitin ulkopuolelta ja edustavan heidän etuaan. Sanders on tuonut vaalikampanjaansa mukaan erityisesti ensimmäistä kertaa äänestäviä nuoria.
Viime päivinä on näyttänyt, että Trumpin vaatimukset esimerkiksi rangaistuksista abortin tekeville naisille ovat kääntymässä häntä itseään vastaan. Hän on joutunut altavastaajaksi siitä huolimatta, että poikkeuksellisesti perääntyi tästä yksittäisestä lausunnosta. Media on myös alkanut noteerata Sandersin kampanjaa hieman aiempaa enemmän, kun hän voitti seitsemän perättäistä esivaalia maalis–huhtikuussa.
Huhtikuun tärkeät esivaalit New Yorkissa ja muualla itärannikolla tosin käänsivät tilanteen taas päälaelleen. Mielipidetutkimusten mukaan Sandersilla olisi Hillary Clintonia paremmat mahdollisuudet voittaa Trump marraskuun vaaleissa. Republikaanien puolella pelätään koko puolueen tulevaisuuden puolesta, mikäli Trump voittaa esivaalit, mutta joutuu varsinaisessa vaalitaistossa väittelemään asiakysymyksistä demokraattien ehdokasta vastaan. Nähtäväksi jää, miten esivaalien yllättäjien jatkomenestys riippuu mediasta – ja toisistaan.
”Haloo, onko Brian?”
”Joo, Brian täällä.”
”Hei, täällä soittaa Mariko senaattori Bernie Sandersin presidenttikampanjasta. Connecticutissa on esivaalit huhtikuun 26. päivä, ja Sanders on demokraattien ehdokkaana. Voiko Bernie luottaa tukeesi esivaaleissa?”
”Olen ajatellutkin, että saattaisin äänestää Sandersia. Mutta toisaalta mietin myös Trumpin äänestämistä.”
”Ahaa. Voinko kysyä, miksi mietit juuri heitä?”
”En tienaa kovin hyvin, ja minulla on kaksi lasta, joiden toivoisin pääsevän joku päivä yliopistoon. Lukukausimaksut ovat todella suuria. Toisaalta haluan, että rajat suljetaan ja joku huolehtii lasteni turvallisuudesta, kun on Isis ja kaikkea.”
Bernie Sandersin kampanjaorganisaatio on järjestäytynyt ennen kaikkea ruohonjuuritasolla. Vapaaehtoistyö on järjestetty todella tehokkaasti ja osallistuminen on helppoa. Kun olet kerran ilmoittanut kiinnostuneesi vapaaehtoistyöhöstä Sandersin verkkosivuilla tai tapahtumassa, sinuun otetaan yhteyttä ja autetaan vapaaehtoistyön alkuun.
Vapaaehtoisena voit olla rekisteröimässä uusia äänestäjiä, kolkutella ihmisten oville tai järjestää tapahtumia. Sandersin kampanja on ollut poikkeuksellisen tehokas paitsi sosiaalisen median hyödyntämisessä myös vastuun jakamisessa vapaaehtoisille. Uusien soittajien ja aktiivien rekrytoinnista vastaavat pääosin vapaaehtoiset, eivät kampanjatoimiston palkatut työntekijät. Toimintamalli skaalautuu helposti suuremmaksi sitä mukaa kun vapaaehtoisia tulee lisää.
Sandersin kampanja on ollut erityisen tehokas niin sanottujen puhelinpankkien pystyttämisessä. Puhelinpankissa vapaaehtoinen soittaa joko kartoittaakseen jonkin alueen äänestäjien tukea ehdokkaalleen tai pyrkiäkseen saamaan äänestäjien tuen ehdokkaalleen. Sandersin kampanjassa vapaaehtoinen tarvitsee vain tietokoneen ja puhelimen. Vapaaehtoinen rekisteröityy järjestelmään, joka soittaa puhelimiin vapaaehtoisen puolesta ja yhdistää vain vastatut puhelut.
Soittaja näkee tietokoneensa ruudulla vastaajan nimen ja osoitteen. Eri tyyppisiä puheluita varten on laadittu erilaisia mallikäsikirjoituksia, hieman puhelinmyynnin tapaan. Puhelun lopussa verkkojärjestelmään kirjataan puhelun lopputulos numerokoodeilla. Tehokasta ja helppoa.
Kampanjan vapaaehtoiset järjestävät tilaisuuksia, joissa oppii perusteet, voi soittaa puheluita ja tutustuu samalla toisiin vapaaehtoisiin. Puhelinpankkitoiminta on ollut todella suosittua. Monet järjestävät puhelinpankkeja kotonaan.
Puhelinpankit ovat sosiaalisia tapahtumia, joihin osallistutaan usein kaveriporukalla. Vapaaehtoiset ovat hyvin innokkaita ja suhtautuvat intohimoisesti kampanjaan. Yksi tapaamani vapaaehtoinen, teknologia-alan yrittäjä ja perheenisä, oli vapaapäivänään soittanut yli 300 puhelua 11 tunnissa.
Kävi vaaleissa miten tahansa, ainutlaatuinen ruohonjuuritason verkosto pyritään pitämään pystyssä myös vaalien jälkeen. Sanders on sanonut haluavansa uudistaa demokraattista puoluetta ja koko vaalijärjestelmää demokraattisemmaksi, jotta ihmisten ääni kuuluisi myös vaalikauden ulkopuolella.
Ihmisten kiinnostus politiikkaan ja poliittiseen osallistumiseen Yhdysvalloissa on suurimmillaan presidentinvaalien alla.
Kongressivaaleissa, joissa äänestetään maan lainsäädännöllisestä vallasta, on äänestysprosentti ollut laskusuhdanteinen jo pidemmän aikaa. Vuonna 2014 kongressivaaleissa äänesti 41,9 prosenttia äänioikeutetuista. Nuorista, 18–34-vuotiaista, äänesti vain 23,1 prosenttia. Nuorten nykyistä kiinnostumista ja osallistumista politiikkaan voi pitää eräänlaisena demokratian voittona.
”Haloo, onko siellä Tess?”
”Hei, puhelimessa.”
”Hei, täällä on Mariko senaattori Bernie Sandersin presidenttikampanjasta. Soitan, koska Connecticutissa on esivaalit huhtikuun 26. päivä ja Sanders on demokraattien ehdokkaana. Voiko Bernie luottaa tukeesi esivaaleissa?”
”Ööö, vaalit? Mitkä vaalit?”
