Pienpuolueet tahtovat myllätä puoluekentän uuteen uskoon. Jälleen kerran.
Teksti Suvi Auvinen Kuva Annika Pitkänen
Yksi valtiollisten vaalien viihdyttävimmistä hetkistä on Ylen pienpuoluetentti. Poliitikot, jotka eivät tule toimeen muiden kanssa, istutetaan samaan studioon ja pannaan vastailemaan ihan oikeisiin valtakunnanpolitiikkaa käsitteleviin kysymyksiin. Tulos on yleensä kaoottinen.
Oikeusministeriö ylläpitää puoluerekisteriä. Puoluerekisteri on jatkuvan muutoksen alla, mutta ainoastaan pienpuolueiden suhteen. Puoluerekisteriin on 1.2.1969 lukien merkitty yhteensä 39 eri puoluetta.
Vakiintuneita puolueita ei juuri uhkaa puoluerekisteristä putoaminen, mutta niiden ulkopuolella puoluekentällä on nähty jos jonkinlaisia viritelmiä. Muun muassa Eläkkeensaajien ja Vihreä Yhteisvastuu Puolue, Kirjava ”Puolue” – Elonkehän Puolesta, Naistenpuolue ja Luonnonlainpuolue ovat käyneet kokeilemassa onneaan edustuksellisen demokratian kiemuroissa ja pudonneet pois puoluerekisteristä. Jos puolue ei ole kaksissa perättäisissä eduskuntavaaleissa saanut kansanedustajan paikkaa eikä myöskään vähintään kahta prosenttia koko maassa annetuista äänistä tai se on lakannut olemasta rekisteröity yhdistys, se poistetaan puoluerekisteristä.
Uuden puolueen ja takaisin puoluerekisteriin haluavan puolueen täytyy kerätä 5 000 kannattajakorttia voidakseen tulla rekisteröidyksi. Piraattipuolue keräsi uudet kannattajakortit ja pääsi takaisin rekisteriin kesäkuussa 2016. Myös muita puolueprojekteja on vireillä.
Siihen, kuinka monta ääntä kansanedustajaksi pääsemiseen vaaditaan, ei ole yksinkertaista vastausta. Suomessa käytössä olevan suhteellisen vaalitavan vuoksi äänimäärä ei korreloi suoraan puolueen menestyksen kanssa. Piraattipuolue sai vuoden 2015 eduskuntavaaleissa 0,85 prosenttia kaikista annetuista äänistä, noin 25 000 ääntä. Tämä ei kuitenkaan riittänyt yhteen paikkaan eduskunnassa. Siinä missä piraattien eniten ääniä saaneen Petrus Pennasen 1 972 äänen saalis ei riittänyt paikkaan, vasemmistoliiton Matti Semi pääsi vertauslukunsa ansiosta kansanedustajaksi 2 140 äänellä.
Pienpuolueet ovat saaneet poikkeuksetta alle prosentin äänistä valtiollisissa vaaleissa, eivätkä ylitä äänikynnystä. Piilevä äänikynnys tarkoittaa vaalipiirin äänistä sitä prosenttiosuutta, joka puolueen tulisi vähintään saada, jotta se saisi vaalipiiristä läpi vähintään yhden kansanedustajan. Laskennallinen piilevä äänikynnys on Uudenmaan vaalipiirissä 2,8 prosenttia ja Lapin vaalipiirissä 12,5 prosenttia.
Tilastot eivät näytä kovin suotuisilta pienpuolueiden menestykselle, mutta tämä ei estä jatkuvasti uusia ryhmiä yrittämästä vallankahvaan pääsyä. Piraattipuolueen lisäksi puoluerekisteriin on tänä vuonna päässyt uutena vaaditut kannattajakortit kerännyt viskipuolue.
Liberaali viskipuolue on kerännyt kannattajakortteja tarjoamalla muun muassa viskiä ohikulkijoille.
”Viskipuolueen nimi syntyi reaktiona viranomaisten yksityisille blogisteille esitettämiin rajoituksiin, jotka liittyivät Olut- ja viski exposta kertomiseen. Tämä oli viimeinen pisara, joka sai meidät perustamaan puolueen”, kertoo viskipuolueen Tuomas Jaanu.
Jaanu tunnustaa viskipuolueen nimen olevan lähtökohtaisesti markkinointikikka.
”Nimen vaihtaminen esimerkiksi liberaalipuolueeksi on ollut esillä jo puolueen perustamisesta lähtien, ja nimi tullaan todennäköisesti vaihtamaan joksikin liberaali-termin sisältäväksi seuraavassa puoluekokouksessa.”
Jaanu kertoo viskipuolueen syntyneen vastavoimaksi nykyiselle eturyhmiin perustuvalle päätöksenteolle, joka ei ota huomioon yksilön etua eikä yhteiskunnan kokonaisetua.
”Yksikään jo olemassa olevista poliittisista liikkeistä ei aja näitä tavoitteita, ja puolueiden muuttaminen sisältäpäin on vaikeaa.”
Viskipuolue ajaa omien sanojensa mukaan sekä yksilön- että elinkeinonvapautta, siis arvo- ja talousliberalismia. Puolueen ohjelmassa on kuusi kohtaa. Se on lyhyt eikä yksityiskohtainen.
Viskipuolue aikoo asettaa ehdokkaita sekä kunnallis-, eduskunta- että eurovaaleihin. Puolue kuitenkin vaikuttaa realistiselta pienpuolueen vaikutusmahdollisuuksien suhteen. Etenkin kunnallisvaalimenestystä odottava Jaanu toteaa, että pienelläkin kannatuksella voi kuitenkin nostaa politiikassa koettuja epäkohtia esiin.
”Jos ajamamme asiat siirtyvät muiden puolueiden ohjelmiin ja sitä kautta toteutuvat, se kelpaa meille oikein hyvin.”
Vaaditut kannattajakortit ilmoittaa keränneensä myös Suomen Eläinoikeuspuolue. Eläinoikeuspuolue pyrkii asettamaan ensimmäiset ehdokkaansa ensi kevään kunnalisvaaleihin, ja puolueen puheenjohtaja Saana-Maria Majatie sanoo puolueen tavoitteeksi ”edistää poliittisin keinoin siirtymistä ihmiskeskeisestä kasvutaloudesta kohti kaikkea elävää kunnioittavaa yhteiskuntaa”. Viskipuolueen tapaan EOP uskoo vaikuttavansa välillisesti nostamalla puolueelle keskeisiä teemoja keskusteluun.
EOP listaa teemoikseen lajista rippumattoman oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon, ekologisen kantokyvyn ja sorron vastustamisen.
”Mahdollinen menestymisemme vaaleissa antaa muille puolueille signaalin teemojemme ensisijaisuudesta ja luo poliittista painetta ottaa ne agendalle”, Majatie toteaa.
Vaikka EOP:n puolueohjelma keskittyy eläinten asemaan yhteiskunnassa ja käsittelee taloutta vain muutaman sivun verran, pääasiassa ruokatuotannon näkökulmasta ja ylimalkaisesti, Majatie kiistää puolueen olevan yhden asian puolue.
”Emme näe EOP:tä yhden asian vaan ison asian puolueena.”
Kannattajakorttijahtiin ilmoittautui mukaan myös puoluekentän tuorein tulokas, Feministinen puolue. Vasta puolueohjelmaansa kirjoittava puolue on niin ikään julkisissa lausunnoissa kiistänyt olevansa yhden asian puolue. Feministisen puolueen visiona on ”yhteiskunta, jota määrittelee vapaus ja kannattelee rakkaus”. Sekin pyrkii asettamaan ehdokkaansa jo tuleviin kunnallisvaaleihin.
Feministisen puolueen perustamiskokous sattui kiinnostavaan saumaan suomalaisen puoluepolitiikan kentällä. Edeltävällä viikolla puoluekokoustaan pitänyt vasemmistoliitto käsitteli aloitetta määritellä itsensä feministiseksi puolueeksi. Puoluehallitus ei kuitenkaan taipunut kirjaukseen, mikä kirvoitti pettyneitä kommentteja vasemmiston sisällä toimivilta feministeiltä.
Suomen Feminististä puoluetta tullaan varmasti vertaamaan Ruotsissa toimivaan Feministiseen aloitteeseen (Feministiskt initiativ). Vuonna 2005 perustettu puolue sai ensimmäisen edustajansa läpi europarlamenttivaaleissa 2014, muttei samana vuonna pidetyissä Ruotsin valtiopäivävaaleissa.
Suomen Feministisen puolueen kolme kärkeä ovat sukupuolten tasa-arvo, ihmisoikeudet ja inhimillinen turvallisuus. Naisten asema, rasismi ja ilmasto on nostettu esiin lyhyissä avauksissa. Tarkempaa puolueohjelmaa odotellessa puolueen tarkempaa agendaa on vaikea arvata, mutta välttääkseen profiloitumisen yhden asian puolueeksi pitäisi puolueen ohjelman ottaa kantaa useisiin eri teemoihin.
Kannattajakortteja kerää myös politiikan grand old man Paavo Väyrynen. Vuosikymmeniä politiikassa toimittuaan Väyrynen jätti keskustan ja ilmoitti perustavansa oman Kansalaispuoleen. Kahdeksassa hallituksessa ministerinä olleen Väyrysen uusi suunta on yllättävä.
”Edustuksellinen demokratia ei Suomessa toimi, mikä näkyy erityisesti siinä, että Suomen talouden ja itsenäisyyden kannalta elintärkeästä euroerosta ei ole edes keskusteltu eduskunnassa”, Väyrynen totaa.
”Kansalaispuolue ei ole poliittinen puolue sanan tavanomaisessa merkityksessä. Se on parlamenttipuolue, ja sen jäsenet ja kannattajajäsenet ovat suorassa vuorovaikutussuhteessa puolueeseen.”
Muista uusista tulokkaista poiketen Kansalaispuolue ei ole kiinnostunut kunnallisvaaleista vaan pyrkii vuoden 2019 eduskuntavaaleihin. Pienpuolueiden lähtöasetelma ei Väyrystä hirvitä.
”Jos puolueella on suuri tehtävä, siitä tulee suuri puolue.”
Vireillä ovat myös Kristallipuolue sekä perussuomalaisista radikaalisti oikealle sijoittuvat pienprojektit. Jokainen uusista puolueprojekteista sanoo muodossa tai toisessa tuovansa politiikkaan mukaan siitä tällä hetkellä puuttuvan ulottuvuuden. Mikään niistä ei suostu suoraan nimittämään hallitsevia puolueita, joiden kannattajilta ääniä uskotaan tulevan.
Äänestysprosentti on 1980-luvulla romahtanut kymmenisen prosenttia. Pienpuolueet vievät ääniä eri puolueilta, ja osan kohdalla on suhteellisen selvää, mistä äänet siirtyvät.
Suomessa käytössä oleva edustuksellinen järjestelmä pystyy kyllä joskus nostamaan uusia puolueita merkittäviksi pelaajiksi, kuten kävi perussuomalaisten kanssa. Seuraavaa jytkyä saadaan kuitenkin vielä varmasti odottaa.
Perussuomalaiset ovat myös hyvä esimerkki siitä, mitä voi tapahtua hajanaisen ja keskeneräisen puolueen nostaessa kokemattomia, näköalattomia ihmisiä päättävään asemaan. Siinä saattaa äkkiä käydä niin, että hallituspuolueessa hyysätään natseja, puolustetaan väkivaltaisia katujengejä ja pidetään suurimpana saavutuksena Ylen tehtävälistan sanavalintoja.
